Onko muilla tällaista? Jostakin syystä minua halutaan aina jotenkin "ojentaa". Samasta asiasta ei sanota muille

Mua aina nuorempana ojennettiin. Esim. koiraa kun ulkoilutin, niin vaikka koira ei ollut mitenkään minusta kaukana, oli hihnassa tms. niin ihmiset huutelivat pidä se rakkis tien sivussa tms.  Samoin syytettiin minua kakkakasoista tien reunassa, vaikka minä keräsin aina kaikki oman koirani kakat kyllä. Uskoisin että näin vain siksi, että olin niin valtavan kiltin ja vaarattoman näköinen. Aina on ihmisiä, joilla on jotenkin paha olla ja sitä haluaisi johonkin purkaa. 160-senttinen, hentoinen, vaalea lapsenkasvoinen nuori nainen on vaaraton uhri tehdä se, se ei tule ja vedä turpaan kun ärsyttää turha nillitys.

Itse pitkään luulin että ihmiset valittaa kaikille. Juttelin tästä veljeni kanssa, joka on esim. koiranpidossa vähän suurpiirteinen, pitää irti paikoissa missä ei saisi yms. Ja oletin että hän saa ihan valtavasti huutoa kun minäkin saan vaikka mun koira on aina hihnassa. Mutta ei, hänelle ei ollut kukaan koskaan valittanut mitään. Jotkut mulkoilee vähän, ei muuta. Ainoa syy lienee että hän on pitkä, tumma ja ehkä vähän kolkon ja uhkaavan näköinenkin yleensä mustaan pukeutuneena, heavybändipaitoja yms. 

Nyt kun olen jo pian viisikymppinen ei minulle enää juuri valiteta. Ilmeisesti vanhempi nainen on jotenkin "arvovaltaisempi", ei niinkään ojennettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tällaista myös että tullaan känättämään asioista jne. Jos kolme ihmistä tekee samaa asiaa niin olen se jolle tullaan känättämään asiasta ja huomauttelemaan, muille ei. Joudun usein myös kaikenlaisen ilkeämielisen pahanpuhumisen kohteeksi. 

Olen kohtelias ihminen ja oman tieni kulkija. Vahva mutta herkkä. 

Ai kamala, tuo kuvaus itsestäsi lopussa kertonee, mistä on kyse. Eli sinut koetaan ärsyttäväksi, itsekkääksi ja rasittavaksi ja sen takia sinulle huomautellaan asioista, joista ei huomautella niille oikeasti mukaville ihmisille.

Paitsi enpä luule että kukaan analysoi ketään hirveän lyhyen kontaktin perusteella tai kummallista olisi jos kaikilla on kyseinen mielipide, siitä huolimatta, vaikka ei olisi ollut mitään kärhämää tai outoja tilanteita aiemmin. Olisiko silloin tilanne, missä on etukäteen annettu jokin tietty negatiivinen kuva huhujen perusteella, olisihan se outoa jos tuikitavallisen jutustelun tai kontaktin jälkeen (missä ei nähtävävissä mitään erityistä töykeyttä vaikka ei yli iloisuuttakaan) tai jopa sanattoman kohtaamisen jälkeen joku kommentoisi: joo kyllä se on sellainen...?

Ja supermietintö: mistä joku tietää etukäteen millainen joku on? Jos ei yhteisiä tuttuja, ei aikaisempia kontakteja, ei somessa. Niin miten? Itse kyllä en ole kokenut että huomautellaan asioista enemmän kun muille. Ehei, se sairas gang stalking geatteri on ollut ihan muuta, rikollista toimintaa, ei mitään huomauttelua. Ei haittaa huomauttelut. Joskus aiheesta ja joskus aiheettomasti. Niille voi nauraa tarvittaessa tai ottaa opiksi. Ne on ne muut asiat mitkä häiritsee kun jotkut huomauttelut. Sellaset törkyteot. Huvittavaa vielä syyllistää siitä, että en tee mitään, heh heh uskokaa pois, siitäkin on syyllistetty rikoksen uhria, vaikka asioista tietävät tietää, että olen tehnyt just sen minkä voin. Harmittaa varmaa kun en ole toiminut niinkuin haluaisivat eli itkuisena selittämään "hulluja" ja vaatimaan "oikeutta."

Ai niin ja sitten vielä se huippupsykolointi: niin kato kun se kohtelee sua noin, me tehdään sama ettäs tiedät miltä tuntuu, pidä rajat blaa blaa. Niin enpä sitten ole ollut tietoinen mistään ennenku muut näyttää ja kertoo heh.

Hei, en ole psykologian ystävä ja tuo tuntuu aika hullulta psykoloinnilta (ottaen huomioon vielä että ei ole jäänyt pelkkään psykolointiin jäiks) ja asioista tietävät tietää, että on paljon muutakin. Osa hullunmyllysta vaan peittelyä muille hämärähommille. Ihmeellistä tosin mihin kaikkeen ihmiset saadaan mukaan yhden henkilön ympärille.

Minuakin yritetään aina ojentaa. Olen myös blondi, lapsenkasvoinen ja heikko itsetuntoinen. Heti alkuun kaikki tapaamani uudet ihmiset tekee tätä, että alkaa milloin määräillä ja milloin ojentaa. Niin kai se sitten on, että minua ei pidetä minään. Iskevät heti kun näkevät heikon. Ei sellaista ihmistä löydy, kuka ei yrittäisi kyykyttä minua. Oikeasti olen niin kyllästynyt tähän, mutta en osaa käyttäytyä niin ettei kukaan ilkiäisi pitää minua pilkkanaan.