Hoitaja, mikä sinua vielä motivoi pysymään alalla?

Vierailija kirjoitti:

Helppo kevyt työ ja hyvä palkka

Trolli

Varmat tulot nyt viimeiset kymmenen työvuotta ennen eläkettä, liian vanha alanvaihtoon olen, jos olisin nuorempi, vaihtaisin alaa, mitään hyvää ei ole tulossa tulevina vuosina.

Tykkään työstä, potilastyöstä ja työkavereista. Viikonloput vapaat, päivätyö. Lomat pyörii. Elämää on muuallakin kuin työpaikalla.

Ei mikään tällä hetkellä. 4 vuotta sitten lähdin, enkö ole katunut. Olin onnekas, kun pääsin pois ennen koronaa ja muita sekoiluja. Syyt, miksi lähdin: olin urani huipulla jo heti valmistumisen jälkeen, yövuorot sekoitti unirytmin ja siten muun elämän täysin

Kärsin myös sen takia rytmihäiriöistä, jotka osaksi vaikutti esim. uneen. Univaje ja rytmin puute elämässä. Olen ollut yli puolet lasten jouluista, juhannuksista yms. töissä, viikonloput lähes aina töissä. Parhaimmillaan vapaa viikonloppu joka 5. tai 6. koska kolmen viikon listat ja listantekijä ei aina näitä osannut ottaa huomioon. Kesäloma oli joka 4. vuosi heinäkuu, muuten ne oli touko- kesä- tai elokuu, koska kiertävät lomat (sinänsä tasapuolista työyhteisössä, mutta perheen kanssa lomia ei sitten ollut). Jos vuorot sattui oikein sopivasti, en nähnyt lapsiani yli vuorokauteen, iltavuoroon jälkeen lapset nukkumassa, aamuvuoroon lähtiessä lapset vielä nukkumassa. Yövuoron jälkeinen kiukku ja lasten elämän rajoittaminen , että äiti saa nukkua edes vähän. Teki minusta myös todella herkkäunisen, heräilen vieläkin pieniinkin ääniin.

En edes ole vielä aloittanut itse työstä. Viime aikoina ihmiset enenevissä määrin muuttuneet itsekkäiksi öykkäreiksi. Kävelevälle, asialliselle ja täysin omatoimisella potilaalle olisi pitänyt olla palvelija eli pedata sänky, tuoda vaatteet ja laittaa vettä kannuun hanasta, joka on ihan vieressä. Haukkumiset ja väkivalta arkipäivää. Seksuaalinen häirintä. Tappouhkauksia ja stalkkaamista. Työkaverit oli mitä parhaimpia. Siksi jaksoin sen min jaksoin, kunnes en jaksanut.

Vielä olisi varmaan paljonkin syitä, mutta nämä nyt tuli tajunnan virtana ulos. Melkoisen epäuskottava kirjan saisi kaikista kokemuksista kirjoittaa.

Alalla ollut vasta viitisen vuotta. Mutta tykkään työstäni. Kotihoito, vanhuspuolella.

Päivät vaihtelevia. Asiakkaat vaihtelevia. Lisätöitä tai keikkatyöt saa tehdä, aina kun jaksaa. Niin saa helposti extraa tiliin. Nyt aattelin pari pv kuussa tehä keikkaa ekstrana, niin siitä pari sataa tuloo helposti ellei enemmänkin.

Ja on tämä fyysisesti helppoa työtä. Verrattuna esim rakennusalaan jossa ennen olin.

Tuskin kohta enää mikään.

Ne vanhukset joita hoidan, niin kauan kuin jaksan.

Kuinkahan kauan heitä muuten hoidetaan. Kun ei nytkään tahdo löytyä ketään joka hoitaisi. Meille ei saatu yhtään kesäsijaista. Heitä ei vain ole. Oli aika raskas kesä koronan riehuessa ja jatkuvalla alimitoituksella.

Ei mikään. Keväällä valmistunut ja nyt vaihtamassa alaa. Teen mitä tahansa työtä mieluummin kuin hoitotyötä

Ei mikään. 3vkoa sitten vaihdoin alaa. Onneksi olin opiskellut myös toisen ammatin. Hoitoalalle tuskin tulen palaamaan.

Varma ja kevyt työ sekä kohtuullisen hyvä palkka. Vielä kun potilaista pääsisi eroon niin vot.

Vierailija kirjoitti:

Varma ja kevyt työ sekä kohtuullisen hyvä palkka. Vielä kun potilaista pääsisi eroon niin vot.

En voisi olla enempää eri mieltä! Potilaat on ihania, kaikki muu on se ongelma.

Motivoi tällä hetkellä pelkästään säännöllinen palkkatulo kun luen pääsykokeisiin alalle, joka yleensä vaatii useamman vuoden säännöllistä hakemista ennen sisäänpääsyä. Ei tässä oikeaa tahtoa ole korjata alan vetovoimaa tai työolosuhteita ole ollut enää moneen vuoteen. Päättäjät (sekä shp että hallitus) vaikuttavat laskevan sen varaan että koska marttyyrimaisesti on aikaisemmin alalla pysytty niin pysytään jatkossakin - no, ei pysytä kuten alati paheneva työvoimapula osoittaa. Hyvin on jo osoitettu ettei minkäännäköistä ymmärrystä alasta ole ja vaikutetaan laskevan ihan tosissaan sen varaan että ulkomailta saadaan päteviä hoitajia Suomeen tilalle. No heh heh :D 

Palkka ja siihen tulevat mittavat korotukset viiden seuraavan vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään. Keväällä valmistunut ja nyt vaihtamassa alaa. Teen mitä tahansa työtä mieluummin kuin hoitotyötä

Miksi sinä idiootti tuhlasit koulutusresursseja ihan turhaan?

Nykyään on tapana "tutustua opiskellen" useampaan ammattiin ja todeta, ei tää ollutkaan mun juttu!

Onko sinulla haluja hakeutua mihikään työhön?

Motivoi se, että en keksi muutakana mitä haluaisin/pystyisin tekemään. Myöskin pelottaa ajautua opiskelijaksi, kun tulot tippuu ja en tiedä miten sitten selviän niin pienillä tuloilla.

Mutta kieltämättä, kun on jo kerran ollut sairauslomalla työuupumuksen aiheuttamien sairauksien vuoksi, niin kyllähän se pistää miettimään, ettei siinäkään ole järkeä, että hajottaa itsensä ja sitten kun vielä lukee somesta kommentteja, että mikä on työni arvostus muiden silmissä, niin sekään ei kannusta kyllä jatkamaan.

Vähän tuntuu kuin olisin puun ja kuoren välissä: Tällä hetkellä suojelen itseäni tekemällä työni huonommin ja olemalla itselleni armollinen: Aika ei riitä kaikkien työtehtävien hoitamiseen.

Luulen että mulla on kuitenkin vielä helppoa, kun olen varhaiskasvatuksessa töissä, on tuskallista lukea komentteja ja kuunnella kavereiden juttuja, että millaista on esim. vanhuspuolella ja sairaaloissa. Raadollista menoa, onneksi sentään itse pystyn pienentämään työpanostani vaarantamatta sillä kenenkään henkeä, kyllä on monet muut hoitajat huomattavasti vaikeammassa asemassa ja alalta poistuminen on jokaisella mielessä.

58 vuotiaana minulla on kaksi ammattia, hoitaja ja muu missä ei ole töitä saatavilla. Joten kituutan tässä eläkkeelle asti.

Ei tästä vakipaikasta nyt niin vain lähdetä, kun on pienet lapset, asunto-, remppa- ja autolainat. Opiskelu heikentäisi taloutta eikä välttämättä takaisi parempia tuloja vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tästä vakipaikasta nyt niin vain lähdetä, kun on pienet lapset, asunto-, remppa- ja autolainat. Opiskelu heikentäisi taloutta eikä välttämättä takaisi parempia tuloja vuosiin.

Näinhän se on realistinen totuus tavallisen palkannauttijan kohdalla!

Vakityö on jo paljon!!

Olen niin uupunut että en jaksa edes miettiä saati toteuttaa alanvaihtoa.

Se, että meidän kunnassa tilanne on hyvä ja voin harrastuksena tehdä keikkaa vanhustenpuolella.