Onko unikoulu välttämätön pakko?!

Vaikkei vauvalla olisikaan nälkä, niin läheisyyden tarve on suuri ja rinta tuo turvaa ja lohtua! Eli miltään osin sun ei ole pakko alkaa lapsellesi unta kouluttaa.



Eiköhän jonain päivä ole sekin aika, kun hän on siinä iässä ettei hereille meinaa saada millään vaikka olisi 10 tuntia jo nukkunut :D

Onko muita näkemyksiä /kokemuksia nimenomaan tän ikäisistä (n.6kk->)vauvoista ja heidän yölevottomuuksistaan?

En tosissani ole epäillyt oppiiko vauva KOSKAAN nukkumaan itse, kyllä kai varmaankin:) Eri asia miten kauan vauva ja äiti joutuvat kärsimään huonoista öistä, vauvakin kun on tyytyväisempi " hyvän yön" jälkeen jolloin on herännyt vain pari kertaa.. Mutta nämä hyvät yöt kun ovat nykyisin niin harvassa.

Kiinnostaisi vain kuulla muiden kokemuksia kuinka kauan yölevottomuuksia on kestänyt, ovatko ne menneet ohi itsekseen vai unikoulun avulla?

...siitä päivästä alkaein kun poika täytti 5kk, lähti liikkeelle eikä ole sen koommin pysähtynyt, edes yöllä... Hampaita valittaa aina välillä, välillä on selkeesti vain läheisyyden kipeä. Hyvä yö on silloin kun ollaan herätty vain 3 kertaa, huonoina yönä ei nukuta edes tunnin jaksoa kerralla. Äiti on vähän väsynyt.



Neuvolaan oon soitellu aina välillä, ihan vain purkaakseni pahaa oloani, meillä neuvolan täti sanoi, että ei todellakaan toimi tuo unikoulukaan kaikilla. Hänellä itsellään on 3 lasta joista yksi oli sellainen, että alkoi nukkumaan vasta 2-vuotiaana. Oli kuulema kokeillut ihan kaikkea.



Minäkään en ole unikoulun kannalla, oon jo nyt niin väsynyt, että en uskalla edes alottaa. Ja mistä sitä sitten tietää, että huutaako hampaita tai onko esim oikeasti nälkä. Meillä kun on muutenkin niin pienikokoinen tuo poika, että tuntuu olevan nälkäinen koko ajan yöllä. Syö aika huonosti päivällä. Oonkin nyt siirtynyt antamaan myslivelliä yöllä, mutta jotenkin tuntuu että voiko sillä todella olla nälkä vai syökö vain tottumuksesta.. Hitto kun olisikin vastaus kaikkeen!!



Toivon vain,että puolen vuoden päästä olisi jo tilanne rauhoittunut, pakko mennä töihin jossain vaiheessa kun poika on ensi viikolla 10kk. Kuutamoheinän kanssa ollaankin oltu tammikuisten pinossa.. :) Siellä meitä on muitakin, jotka valvoo yöt, lohduttavaa...



Voimia kaikille!!

-Tiia

Olisin voinut kirjoittaa aloittavan viestin itse. Ihan sama tilanne, poika 8 kk ja levotonta on ollut enemmän ja vähemmän 3 kk. Huudatusunikouluihin en minäkään ala missään tapauksessa. Monesti ajattelen, että kyllä tämä tästä ja olen ottanut tähtäimeen tuon 1 v. Jospa sitten alkaisi rauhottua. Poika oppii niin kovalla vauhdilla kaikkea, että eihän sitä nyt malta nukkua. lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että koska päivälläkin hän syö kahden tunnin välein pikkuannoksia joko kiinteitä tai rintamaitoa, sama meininki jatkuu yöllä. Ja aina syö hanakast i öisin, ei vain lutkuta.

hammaslevottomuuteen on auttanut ulkomailta saatu Bonjela-geeli (taivaan lahja hampaita ähertäville vauvoille;) ja pahimpina öinä Panadol.

Vaikka koittaa olla kuinka urhea ja imettää ja imettää pakko myöntää, että jonain aamuina tuntuu, että taju lähtee!



En siis voi oikein muuta tarjota kuin SYMPATIAA!!!!



Deux ja muuten niiiiiin ihana vesseli 8 kk ;)

meillä poika nyt 6kk ja yölevottomuudet jatkunut 4kk...heräili kokoa jan...ja välillä valvoi useita tunteja yöllä. siirettiin poika omaan huoneeseeen ni kappas jo loppui levottomuudet ja kaikki nukkuu paljon paremmin. herää 4-5 aikaan vain vähän älisemään mutta muuten nukkuu tosi hyvin. ehottivat tätä neuvolasta, joskus kuulemma vauva voi vaistota että äiti on lähellä ja herätä itkemään sen takia..kannattaa kokeilla...myös tassuttelu auttanut vähän.





peetu ja onni 6kk

myötätuntoa kylläkin! Olen muiden kirjoittajien kanssa samoilla linjoilla, unikoulut olen päättänyt unohtaa. On varmaan tyylejä niin monta kuin perheitäkin, pitänee vain pysyttäytyä siinä mikä tuntuu omimmalta

Meillä on 7kk ikäiset kaksospojat, jotka menivät nukkumaan ja nukkuivat hyvin ensimmäiset 5kk. Iltakitinöihin auttoi selän hierominen ja' tassuttelu' jos olen termin oikein ymmärtänyt. Sitten alkoi liikkuminen ja rauhattomat illat/yöt, molemmat poukkoilevat pitkin pinnasänkyjä ja huutavat jos yrittää nyt samaan tyyliin laittaa nukkumaan. Lisäksi ongelmana on se, että kun saa yhden rauhoittumaan niin toinen usein itkullaan sen sitten herättää.

Eli tällä hetkellä ainoa mikä toimii on nukuttaa syliin tai tissille, siitä sitten melkein uninen tai jo nukkuva vauva sänkyyn. Mennään sen mukaan, kuinka vauvelit kehittyvät ja muuttuvat, mikä nyt sattuu milloinkin toimimaan. Huudattamaan en ala jo senkin takia, että koen sen paljon raskaammaksi kuin hyssyttelyn ja sylittelyn vaikka kauemmin kestääkin. Jotenkin ikävää myös se, että vauva sitten nukahtaisi itkuunsa :( Tulee pian koko nukkumaanmenosta mörkö sekä vanhemmille että vauvoille....

No nämä on näitä minun mietteitä, joillakin tutuilla on unikoulu tuottanut tulosta, toisilla taas ei. On aika paljon lapsen luonteesta kiinni. Uskon siihen, että ilta- ja yöriehumiset tasoittuvat ajan kanssa.



Piiki

Poika täyttää parin päivän päästä 10 kk, imetän edelleen. Joskus on öitä jolloin ei syö lainkaan (imetän nukkumaan mennessä ja heti aamulla herätessä), joinakin öinä tissutellaan viisikin kertaa. Yleisin tahti on tissua kerran yössä. Välillä, muutama kuukausi sitten, yöt olivat levottomia, nykyään meillä nukutaan pääsääntöisesti ihan hyvin. Poika nukkuu vieressäni. Unikouluja en ole tosissani edes ajatellut, vaikka pahimpina öinä sellainen on kieltämättä käynyt mielessä. En vaan ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että itkettäisin vauvaa. Eikä meillä öisin itketäkään, havahdutaan vaan hereille ja nukutaan uudestaan silityksen, tutin tai imetyksen voimalla. Ihan joka inahdukseen en tietenkään reagoi, usein vauva nukahtaa uudestaan ihan itsekseenkin, jos hänelle vaan annetaan siihen mahdollisuus. Osaan kyllä itse arvioida milloin poika ehkä nukahtaa itsekseen, milloin riittää silitys, milloin tarvitaan tuttia, ja milloin rintaa.



Esikoinen alkoi nukkumaan yönsä ihan itsestään hyvin noin yksivuotiaana. Sen jälkeenkin tuli joskus takapakkia esim. sairastelujen tai pikkuveljen kotiintulon yhteydessä, mutta nyt meillä on melkein 3-vuotias tyttö joka menee kiltisti iltaisin nukkumaan omaan huoneeseensa, ja nukkuu yönsä sikeästi. Kertaakaan ei olla itketetty, ei pidetty minkäänlaisia unikouluja. Uskon, että lapsi nukkuu yönsä heräämättä sitten kun on itse siihen valmis. Jos yrittää opettaa sitä liian aikaisin, on tuloksena vaan itkua ja hammasten kiristystä sekä lapselle että vanhemmille. Itketetty lapsi oppii siihen, että ei kannata itkeä, koska vanhemmat eivät kuitenkaan siihen reagoi. Pehmeämmillä keinoilla lapsi oppii sen, että vanhemmat välittävät hänestä, ja tuntee olonsa turvalliseksi myös keskellä yötä.



Tämä on minun kokemukseni ja mielipiteeni, nämä ovat minun lapsiani, joku voi aivan vapaasti olla eri mieltä :)

pian 9 kk tyttelin kanssa mentiin yhdellä-kahdella syötöllä yöt 6 kk asti. siitä eteenpäin ollu 3-8 herätystä. Eikä tarvi varmaan sanoa, että tissivauva. Pullovauvat tuntuu nukkuvan yöt. Illalla muutama herätys vajaan tunnin välein ja aamulla sama. yöllä siinä välillä pari. Ja nykyään nukahtaa vain tissille, ennen saatoi vellipulloonkin nukahtaa. mieluiten hän nukkuisi tissi suussa kokoajan. illalla saan nostaa monta kertaa sänkyyn, herää eikä rauhoitu kuin tissille. kyllä tästä tissin huvitutiks antamisesta varoitettiin, mutta tässä sitä ollaan. olen juuri unikoulua miettinyt, mutta ei jaksaisi. pelkään vain sitä, että tämä jatkuu vielä parivuotta. näitä varoittavia esimerkkejä kun olen kuullut, että sitä yö ramppaamista sänkyjenvälillä jne sitten voi piisata vaikka vielä 4 vuotiaanakin. että olisko parempi kuintekin NYT hennoa se tehdä. olen miettinyt myös, rauhoittaisiko imetyksenlopettaminen tilannetta, toisaalta ei raaskis vielä. vai onko sitten niin, että ei ole edes sitä tissiä millä tilanne aina, öisinkin rauhoittuu kyllä...

Meillä molemmat lapset olleet yöheräilijöitä, toisen kanssa turvauduin tähän ns lempeään unikouluun 1,5v iässä, toisen kanssa jo 10kk iässä. Ovat edelleen saanneet nukkua vieressä perhepedissä, mutta yöpalvelut eli imetys loppui siihen. Rauhoiteltiin paijaamalla, silittelemällä ja hieromalla sekä puheella, lauloin ja toistelin mantraa " nyt on yö, nyt nukutaan" eli läheisyyttä saivat siitäkin huolimatta ja siihen loppui kummallakin jokaöiset heräilyt plus äiti sai nukkua paremmin, mikä vaikutti koko perheen hyvinvointiin.



Lapset on tosiaan erilaisia, toisilla menee yöheräily ohi itsestään ja toiset taas tarvitsevat hieman vanhempien opastusta. Meillä 4v on edelleen yöheräilijä eli ravaa vessassa, näkee paljon unia ja puhuu unissaa, tulee viereen jne. Ei toki joka yö, mutta silloin tällöin kuitenkin. Itse en enää välttämättä edes herää siihen vaan huomaan vasta aamusta/vauvaa syöttömään herätessä että poika on tullut viereeni.

Kysäisin eräältä äidiltä, jolla oli hankala vauva, että koska nukkui ensimmäisen kokonaisen yön. Vastaus oli, että kahdeksan vuotta vanhana. Ko. " vauva" on nyt 10v. Hmm... Siinä sitä tulevaisuudenkuvaa ;-)

Meillä sama tilanne, tyttö 8,5kk ja viimeset 4kk olleet samaa öistä rumbaa. Yritetty vyöhyketerapiaa, puuroa, velliä, öisiin ilmavaivoihin luumua, äidin kautta magnesiumia ja maitohappobakteereja. Nyt mennään sivuvaunussa ja on tilattu unipussi... Tänään myös aloitettiin tytön nukuttaminen ilman tissiä, onnistui puolen tunnin leikkimisen ja n. 5min itkun jossa isä mukana vieressä hyssyttelemässä ja tassuttelemassa. Yritetään että jos oppisi itse nukahtamaan niin ehkä öisin ei tarvisi kuin syöttää. Kyllä sitä itsekin ne syötöt jaksais mutta ei sitä välillä jopa joka varttitunnin välistä tissin hakua uniapuun. En tiedä ollaanko tässä menossa ihan väärään suuntaan, onko kellään kokemuksia tai mielipidettä asiasta?

Meillä on kohta 1 /2 vuotias poika, joka oli tosi levoton nukkuja. Tassu unikoulua kokeiltiin, ilman tulosta. Lopulta noin vuoden ikäisenä poika oppi itse nukkumaan yönsä läpi. Kausiluontoisesti heräilyjä on vielä, mutta pääsääntöisesti poika nukkuu hyvin.



Meidän kokemuksen mukaan ei unikouluja välttämättä tarvita, esikoinenkin oppi nukkumaan yönsä itse ja vaikka unikoulun pitäisi, ei heräily lopu.



Mareila+Pojat 1v ja 5v

nuorempi on 1 1/2 vuotta, ei puolivuotta

pitävät sitä turhana ja taas unikouluttaneet pitävät sitä hyvänä... ?



Meillä pidettiin unikoulua aikoinaan esikoiselle. Ruokaa (rintaa) ei annettu, läheisyyttä kyllä annettiin. Kolmessa yössä vauva (vajaa 7kk) oppi nukkumaan heräämättä yönsä. Näinä kolmena yönä heräsi 2-3 kertaa, jolloin isänsä piti sylissä ja tuuditteli siinä uneen.



Mieluummin niin, että muutaman yön sylitellään, jos sen seurauksena yöt nukutaan heräämättä. En näe mitenkään tarpeellisena herätä yöllä sitä läheisyyttä antamaan, jos se ei _mitenkään_ ole tarpeellista ja oleellista vauvan kehityksen yms. kannalta ja jos se on vain opittu tapa. Meidän vauvalla ainakin oli näin.



Tässä siis positiivinen kommentti unikoulusta. Se ei todellakaan tarkoita aina sitä, että vauva jätetään yksin pimeään huutamaan. Suosittelen ehdottomasti koittamaan, jos olet väsynyt yöimetyksiin.

Lempeä tassu unikoulu tms, on varmasti hyvä jos äiti haluaa päästä eroon yöheräilyistä sitä en kiistä. Meillä ei ole esikoiselle tarvinnut pitää unikoulua ja kuopuksen kanssa siitä ei ollut mitään hyötyä. Lapset ovat niin kovin erilaisia, joku ei opi nukkumaan kokonaisia öitä ilman unikoulua, toinen oppii ilman mitään. Minä olen huomannut tämän kuopuksen kanssa, että moni asia menee helpommin, kun lapsi on siihen kypsä. Eli oikein ajoitettuna unikoulu voi olla tosi hyvä juttu.



Mareila+Pojat

Esikoisen kanssa ajattelin, että yön levottomuudet on ohimenevä vaihe. Olin väärässä, sillä tytöstä kehittyi ns. huono nukkuja. Hän nyt isonakin herää edelleen kerran yössä, eikä oikein saa unta ilman aikuista. Ison lapsen kanssa unikoulu onkin jo mahdotonta. Tapa mikä tapa.



Juniorin kanssa on nyt pidetty yksi unikoulu, joka toimi hyvin. Sen jälkeen reissut ja sairastelut on taas vieneet meidät alkupisteeseen ja viime yöt on olleet aika hulinaa. Kai meidän on pidettävä jatkokoulutusta?? Aika usein saa sen kuvan, että kerran pidetään unikoulu ja sitten homma toimii aina vaan. Onko se todella välillä niin yksinkertaista?

Poika on nyt vuoden ja kuukauden, mutta siis ensimmäisen kokonaisen yön nukkui 10 kk vanhana. Meillä auttoi imetyksen lopettaminen, jolloin kiinteää alkoi uppoamaan hyvin päivällä.



Ekat yöt itse sohvalle ja mies hoiti vauvan heräilyt, imetin alkuun kyllä noin puol kuus aamulla ekan kerran (en siis imetystä lopettanut kertaheitolla). Päiväunien vähentäminen, ensin niin, että ekat unet vasta noin klo 11, koska muuten jatkoi jo noin klo 8-9 yöunia (heräsi siis klo 7) eli koska heräili paljon yöllä, niin aamulla jo väsynyt. Viikko meni niin saatiin tosi hyvin muutettua rytmiä ja syömisiä.



Välillä tuli takapakkia eli annettiin yöllä pullosta maitoa, jos oli tosi levoton, mutta pikkuhiljaa alkoi nukkumaan todella hyvin ja oli kyllä itselle aivan ihmeelinen kokemus tuo vauvan läpi yön nukkuminen. Nyt ei yöllä syö kertaakaan ja noh herää kyllä kerran, mutta se hoituu vaan sillä, että pääsee meijän vanhempien väliin.



Olin kyllä aika epätoivoinen, mutta oli se näköjään mahdollista, että meijänkin vauva sen yön nukkui heräämättä. Ikinä en voisi yöllä huudattaa. Tsemppiä! Aivan varmasti kohta loppuu yöhulinat :)

Monia vaiheita on eletty. Tassuttelin reilut kaksi kuukautta " oikeaoppisesti" ilman tulosta, vauva oli tuolloin 6-8.5 kk. Heräämisiä riitti 1-2h välein ja vauvan yö saattoi olla tuolla tavalla vain 8 h pitkä, joten poikki olin. Tämän jälkeen isä jäi vanhempainvapaalle ja jatkoi tassuttelua -> auttoi. Päästiin kokonaan eroon yösyötöistä ja yöheräämisiäkin oli enää 1-3 kpl, joihin auttoi tutin ojentaminen. Lisäksi vuorokauden kokonaisunimäärä kasvoi.



Tätä hyvää aikaa kesti kuukauden 9->10 kk. Jolloin vauva päätti ruveta heräämään aamulla puoli viideltä. Ensimmäiset päiväunet olisi aloittanut sitten jo klo 7. Koska jo aiemmin oli siirrytty yksiin päiväuniin, pidettiin entisestä rytmistä kiinni. Tilanne korjaantui 3 viikossa itsekseen.



Taas saatiin elää hyvää kautta, nyt pari kuukautta. Sitten iski seuraava vaihe päälle. Nyt nukuttiin kokonaan heräämättä, se mikä nukuttiin ylipäätänsä. MUTTA aamu alkoi klo 3-5. Ehkä kerran viikossa päästiin yli viiden, mutta useammin oltiin ylhäällä jo ennen klo 4. Yli kaksi kuukautta jaksoimme venyä tähän heräämiseen. Kaikki oma " vapaa-aika" meni nukkumiseen ja lapsen kanssa valvomiseen kohtuuttoman aikaisin. Töissäkin olimme molemmat, joten väsymys ja kyllästyminen tilanteeseen oli suurta. Yritin hakea keinoja netistä ja lueskelin vastaavista tilanteista kokemuksia. Meillä oli jo käytössä kaikki ne keinot, mitä muut olivat maininneet. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi huudattaminen.



Meillä huudattaminen tarkoittaa sitä, että isä käy lapsen huoneessa silittämässä ja tarjoamassa tuttia, kun lapsi herää. Selittää samalla, että on yö ja pitäisi nukkua. Yrittää laittaa myös pitkälleen, mutta se ei onnistu. Tämän jälkeen lähtee pois huoneesta (huoneeseen jääminen ei toimi, koetettu on). Lapsi protestoi, mutta rauhoittuu pian. Hakee unta, mutta unentulo näyttäisi muutaman yön kokemuksella kestävän n. puoli tuntia, jona aikana joko isä käy vielä lapsen luona tai sitten toistaa kehotukset omasta sängystä. Minulla ei ole mitään asiaa sinne lapsen luo, koska minulle protestoidaan moninkertaisesti. Ja kappas vaan, lapsi on todella iloinen aamulla herättyään (ja illallakin). Pirisee ja pörisee iloisena ympäriinsä, halailee ja pussailee. Pahimmillaan yöunet oli vain 7,5h mittaiset. Nyt ovat olleet 10 ja 11h, mitkä edelleen ovat joillekin samanikäisille (1v3kk) lyhyet unet, mutta meille todella pitkät.



Tämä kertomus on vain esimerkiksi siitä, että vaiheita tulee ja menee, mutta kaikista kuopista ei välttämättä pääse kivasti toivomallaan tavalla ylös. Sen olen oppinut, etten tuudittaudu uskomaan, että tässä tämä nyt oli. Varmasti tulee vielä takapakkia, enkä muuta oletakaan, mutta sisäistä varmuutta tämä on kasvattanut.



Minulle aina ennen vauvan tuloa toitotettiin, kuinka rankaa on ne muutamat kuukaudet heti vauvan syntymän jälkeen. Olin silloin elämäni kunnossa ja vauva nukkui kohtuu hyvin. Tämä aika n. puolivuotiaasta eteenpäin on ollut moninkerroin kuluttavampaa. Ehkä tässä meidän vauvassa on jokin valmistusvirhe tai me vanhemmat olemme totaalisen toivottomia. Kaikkien naapurien vauvat ovat ryhtyneet nukkumaan yöt läpensä jo 3kk-iästä.

näitä muiden kokemuksia luettuani ja kuultuani en uskalla otta sitä riskiä, että yöt on hulinaa vielä seuraavat parivuotta. Ne on olleet hulinaa viimeiset liki 3 kk ja kokoajan pahenee. unikoulua takana yksi yö ja hengis ollaan. sen aloittamista kyllä olen siirtänyt ja siirtänyt ja pelännyt. yö meni yllättävä hyvin, kahdella itkulla, ekä sitä hysteeristä itkua edes tullut. lepyttely ja taputtelu ei kun ärsyttää häntä. ja jos tämä ei tepsi sanotaan parissa viikossa niin lopetan imetyksen. päätin jo odotusaikana, että tälläkertaa laitan oman jaksamisen imetyksen edelle. tosin silloin en ajatellut kyllä venyväni 8 yösyöttöön asti. kaikkeen sitä tottuu...

En osaa sanoa varmasti miksi, mutta palstaa luettuani juuri n8kk ikäisten äidin puhuvat heräilyistä. Meilläkin oli näin ja mietin ja kokeilin unikoulua muutaman yön. Lähdimme pitkälle matkalle (4vkoa) kun tyttömme oli 9kk. Matkalla tyttö nukkui vieressämme ja sai rintaa herätessään. Kotiin palattuamme vähensin ensin päiväimetystä. Yövieroitus tehtiin niin että minä olin viikonlopun nauttimassa mökkeilystä ystävien seurassa ja isi oli tytön kanssa. Näitä viikonloppuja pidettiin muutama ja lopulta noin vuoden iässä oli jäljellä enää iltaimetys, ennen nukkumaan menoa. Tyttö saattoi kyllä vielä heräillä mutta nukahti uudestaan todettuaan että äiti ja isi on ihan vieressä(perhepedissä).



Nyt imetys on lopetettu kokonaan ja tyttö 1v3kk nukkuu täydet yöt omassa sängyssä omassa huoneessa. Olemme mieheni kanssa samaa mieltä siitä että onneksi tuo matka tuli juuri tuohon kohtaa ja unohdimme unikoulun, koska se ei ollut meille hyvä ratkaisu. Minä stressasin enemmän sitä että kohta vauva herää ja huutaa enkä saanut itse kunnolla nukuttua.



Meillä siis ei pidetty unikoulua ja olen sitä vastaan, ihan niinkuin joku tuossa aiemmin totesikin :).