Keksin juuri ratkaisun yksinhuoltajien arvostuksen lisäämiseksi!

ja mitä haittaa, vaikka assosioituisikin täyspäiseen (miksei yhtä hyvin täyspäiväiseen?)?

Muuten minusta hyvä nimiehdotus.



Mutta miten erotetaan meidän todelliset yksinhuoltajat yhteishuoltajista, jotka kuitenkin usein käyttävät itsestään nimitystä yksinhuoltaja, vaikka todellisuudessa lapsi on viikonloppuisin toisella huoltajallaan? Ehdotuksia?

et näköjään tiedä mitä yksinhuoltajuus ja yhteishuoltajuus tarkoittaa..



Yksinhuoltajuus tai yhteishuoltajuus ei liity mitenkään tapaamisoikeuteen.



Yksinhuoltajan lapsi voi olla vaikka joka toinen päivä etä vanhemmallaan.



Oletko kuvitellut et yksinhuoltajuus tarkoittaa sitä, et lapsi ei tapaa isäänsä?



Ainot ero noilla on se, et yhteishuoltajuuden ollessa voimassa tarvitaan molempien vanhempien allekirjoitus virallisiin papereihin. Mitään muuta eroa niillä ei ole.



Yksinhuoltaja ja yhteishuolto on siis oikeastaan sama asia.. Myöskin yhteishuoltaja saa korotetun lapsilisän eli ns. yksinhuoltajakorotuksen ja on virallisesti yksinhuoltaja.

Mitä he hyötyisivät käsitteen muuttamisesta käytännöstä? Muuttuisivatko sen myötä myös niiden mielipiteet, jotka eivät nyt yksinhuoltajia arvosta? Pitäisikö yksinhuoltajia arvostaa enemmän kuin parisuhteessa eläviä? Miten ero pitäisi osoittaa?

säännöllisesti, ei edes kerran kuukaudessa.

Eikö sama asia ole vanhemmilla jotka yhdessä huoltavat lasta?



On joko yksinhuoltaja tai yhteishuoltajuus. Jos sää yksinhuoltajana koet ettei sua arvosteta niin mikset toimisi niin että sua arvostetaan etkä vaatisi jotain ihmeen nimen muutosta jo toimivaan nimeen.



Jos huollat yksin niin olet yksinhuoltaja. Ihmeen niuhotusta.

Toki pitää arvostaa sitä, jos yksinhuoltaja jaksaa pitää lapsistaan huolta kaikin tavoin. Hänhän tekee kahden ihmisen työn, isän ja äidin.



Ihan saman verran jos arvostettais molempia olis hyvä! (niin ei kyllä tapahdu)



Olen itse yh

helppoa silloin kun joutuu tekemään ihan kaiken ihan yksin.

Vilpittömästi kiinnostunut.

Sori vaan mut mää en tajua -parisuhteessa kun olen..



Mut mikkä on isän ja äidin hommat? Mää siivoon, laitan safkaa, hoidan ja huollan.



Joo, joskus on isä tekemässä pyykkiä mut yleensä mää kerkeen. Mulla on suku ja kaverit, kummilat niin lähellä et yksinhuoltajana lapset olis paljon niissä et kerkeisin siivoon kämpän kunnolla ja tekeen pakkaseen safkaa.



Musta siivoominen ja lapsien hoito kuuluu arkeen eikä ole " työtä" . Oma jaksaminen on kortilla jos ei ole ketään apuna, mutta tuskin joka perheessä mies tekee paljoa hommia muutenkaan.. joten sen miehen tekemän siivousmäärän tekee nopsaan itse kun joku vahtii lapsia sen ajan. :)



Tunnen erään yksinhuoltajan joka vinkuu aina et HÄNELLÄ se rankkaa on yksin lapsen kanssa. Siis jos joku parisuhteessa elävä nyt kehtaa sanoa että on rankkaa.. Tämä on yksinhuoltaja koululaiselle lapselle ja valittaa jaksamistaan kolmen lapsen parisuhteessa elävälle ihmiselle. Yksinäisellä tuppaa oleen aina ja ikuisesti rankempaa kuin muilla (kun tekee tuplatyöt yksin).

Siitä arvostus kaukana. Toisekseen ajatus et yh on tuilla eläjä. Tai et yh ei pysty pitämään miestä, et jotain vikaa oltava.



Ja aina jos joku ongelma lapsella kysytään aina ekana " mite lapsen isä?" , eli pannaan lähes joka juttu sen piikkiin ettei isä asu lapsen kanssa. Ihan tosi tyhmätkin jutut..

käy kaupassa, tekee ruuan, siivoaa, pesee pyykit ja vahtii ne lapset samalla. Hoitaa lapset myös kipeänä ja kipeänäkin lähtee kauppaan. Lähtee kauppaan myös kipeäm lapsen kanssa jne. Ei voi ihan verrata. Ja nousee aina lasten kanssa aikaisin. Hankkii lapsenvahdit vanhempainiltoja ym varten, mikä ei aina ole ihan helppoa, voi joutua hoitoon pitkänkin matkaa..

normaalit kotityöt ovat vain pieni osa yh: n elämää. Paljon isompi asia on se, että on täysin yksin pyörittämässä sitä arkea. Aamuisin hoidat aamutoimet, viet lapset hoitoon ja menet itse töihin. Töiden jälkeen haet lapset tarhasta, käytte kaupassa, menette kotiin. Teette ruokaa ym. Hoidat lasten iltatoimet jne. Jos huomaat kotiin tullessa, että joku elintärkeä elintarvike puuttuu, lähdet hakemaan sitä lasten kanssa. Jos sinulla on iltameno (harrastus, vanhempainilta), joudut etsimään lapsenvahdin. Jos lapsi sairastuu illalla ja joudut lähtemään lääkäriin, ei ole ketään joka automaattisesti jäisi kotiin muiden lasten kanssa: raahaat koko poppoon lääkäriin. Jos itse sairastut niin hoidat sen saman arjen, olit sitten siihen kykenevä tai et. Jos sinun täytyy illalla lähteä lääkäriin niin otat lapset mukaan.



Vaikka kahden vanhemman perheessä toinen vanhemmista olisi päävastuussa kotitöistä niin silti siinä on toinen aikuinen apuna. Joskus toinen vie lapset tarhaan, tai iltapäivällä toinen hakee tarhasta ja toinen käy kaupassa. Jos se elintärkeä elintarvike puuttuu, voi toiselle vanhemmalle soittaa ja pyytää häntä tuomaan sen tai lähteä yksin hakemaan sitä kun toinen vanhempi jää kotiin lasten kanssa. Aivan sama henkisellä puolella: yh: nä olet yksin niin ilojen kuin surujenkin kanssa. Teet yksin tärkeät päätökset, murehdit jotain lapsiin liittyvää juttua tai iloitset lasten uusista taidoista tai vain siitä, että he ovat olemassa.



Ja väittäisin, että 1 lapsen yh:llä voi olla huomattavasti rankempaa kuin kolmen lapsen kahden vanhemman perheen äidillä.



Ja on helppoa sanoa, että kyllä saisin apua ympäristöltä jos olisin yh. Käytäntö on toinen: on helppoa pyytää apua silloin tällöin, kuin että ne ulkopuoliset olisivat ainoa todellinen apu.