Miten auttaa tokaluokkalaista

.jonka sydän särkyi ihmissuhteiden takia ensimmäistä kertaa.

Lapsella ollut yksi hyvä ystävä, bestis. Ollaan koko ajan rohkaistu olemaan myös muiden kanssa ja välillä näin onkin. Kuitenkin tyttö ollut jotenkin ihan tämän ystävyyden pauloissa ja koko ajan mainitsee että ovat bestiksiä.

Tämä bestis on jo pidemmän aikaan valehdellut (me vanhemmat tajuttu tämä, ei lapsi) että ei voi nähdä koulun jälkeen tai viikonloppuna, syyt ollu aika kirjavia. Nyt jäi kiinni valehtelusta kiinni niin, että lapsikin tajusi ja itkusta ei meinaa tulla loppua.

Koko tämä aika ollaan kannustettu kysymään muita, jopa välillä kielletty kysymästä tätä bestistä.

Miten tukea nyt lasta? Mitä sanon tästä ystävästä, pitääkö olla koulussa kuin ei mitään? Itse varmaan katkaisisin välit näyttävästi, mutta ehkä pitäisi yrittää opettaa aikuismaisempia keinoja. Siksi kysyn neuvoja, miten tukea lasta ja miten ohjeistaa? Oma sydänkin särkyy, kun katsoo toista.