Miten hyväksyä se että kaikki eivät pidä minusta

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei kukaan ole koskaan tykännyt, eivät edes sisarukseni.

Sukulaiset eivät edes tervehdi, kukaan ei laita joulukorttejakaan, ei pyydetä häihin, ei hautajaisiin.

EN tiedä, mitä pahaa olen tehnyt.

Kaksi tuttua on, käyvät keskenään kahvilla, ei mua pyydetä mukaan.

Minkälainen on luonteesi? Oletko ilkeä, hyväksikäyttäjä , haluatko pahaa sisaruksillesi tms. Mieti!

Se on lopulta helppoa. Tiedostaa muiden ja itsen erot, mitä itse näet niissä. Jos on kivoja tyyppejä, varmaan kemiat kohtaavat. Pintaliidossa ei kai kemiat kohtaa aina tai jos on erilaisia ihmisiä, eri tavoitteita. On eri arvomaailmojakin. Joskus se on vain tilanne (kiireinen tilanne) tai joku sattuma että tiet eivät kohtaa. Voit arvostaa itseäsi ja hyväksyä itsesi. Voit silti ajatella että jotkut pitävät sinusta ja se on kiwaa. Menet omaa tietäsi eteenpäin. Ehkä joskus joku hyväksyy, joka ensin ajatteli että toinen on hullu ja se voi olla kiva yllätys. Onko ulkomailla hyväksyviä ihmisiä enemmän, vaikkei kaikkien kanssa mene yhteen? Ajatteleeko nuorempana enemmän ettei ihmiset hyväksy, jos on kohtaamisia enemmän ja torjuntoja. Onko aikuisilla kiire muissa asioissa ja eivät luota kovin helposti, kokemustensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä pärjäät eikä elämäsi kaadu siihen jos joku ei tykkää susta.

Joo, periaatteessa noin. Mutta työympäristö joka olisi hyväksymätön tai kriittinen voi olla joillekin melko hankala.

Helpottaako tämä jos kerron, että jokainen meistä on eri ihminen kaikkien niiden ihmisten mielissä mitä olemme kohdanneet? Kukaan heistä ei tunne sinua kuten sinä, vaan ymmärtävät persoonasi siitä käsin mikä on heidän oma ymmärryksensä itsestään ja elämästä ylipäätään.

En ole edes koskaan ajatellut että pitävätkö ihmiset minusta vai ei. Kukaan ei kuitenkaan ainakaan suoraan ole sanonut ettei voi sitää minua. Jos joskus niin tapahtuisi niin luultavasti sanoisin että mitäs änkeät seuraani.  Onko sinulle sanottu suoraan vai onko se oma ajatus päässäsi ? 

Mitä tuossa on hyväksymistä? Se vaatii jo huomattavasti enemmän hyväksymistä, kun huomaa että kukaan ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei kukaan ole koskaan tykännyt, eivät edes sisarukseni.

Sukulaiset eivät edes tervehdi, kukaan ei laita joulukorttejakaan, ei pyydetä häihin, ei hautajaisiin.

EN tiedä, mitä pahaa olen tehnyt.

Kaksi tuttua on, käyvät keskenään kahvilla, ei mua pyydetä mukaan.

Sama juttu. Ihan kuin minua ei olisi olemassakaan kenellekään ja välillä on jo käynyt mielessä, että kenties ei enää olekaan vaan tämä on sitten se varoiteltu h#lvetti eli ikuinen elämä pysyvästi ulkopuolelle jätettynä.

Tai voinee tämä jollekin erakkoluontoiselle olla taivaskin. Riippunee kuinka asiaa katsoo.

Ihminen on laumaeläin. Torjunta aiheuttaa kipua vastaavan tunnereaktion. Esi-isät tarvitsivat lauman suojaa.

Itse tapasin netin kaverihaun kautta ikäiseni naisen joka sanoi suoraan että ei ole kiinnostunut seurastani ja syynä oli ilmeisesti että olen liian tylsä ja tavallinen. Se tuntui pahalta. Muistan kuitenkin että itsekään en ole ollut kiinnostunut kaikista minun ystävyyttäni havittelevista. Yksikin valitti koko ajan ja puhui tylsistä arkiasioista.

Jos käy huono tuuri ja ihminen kokee paljon torjuntaa, kyllähän se itsetuntoon vaikuttaa. Tarvitsemme hyväksyntää.

Ei taida sellaista ihmistä olla josta joku ei pitäisi.

Miksi ihmeessä 855kaikkien pitäisi pitää sinusta.

Vierailija kirjoitti:

vihaan ap:ta

Sehän on enemmän kyllä sun ongelma kuin ap:n.

Kuka muka vihaa jotain anonyymia av-mammaa?

Rankka elämä. Viha vie paljon energiaa.

Vierailija kirjoitti:

ap haisee

Tää on kyllä jännä ilmiö ihmisissä kun jotkut tarttuu heti tilaisuuteen härnätä/ kiusata jos joku kertoo heikon kohtansa :D

Vierailija kirjoitti:

Ap:ta pitääkin vihata.

Kerro vielä että mistä syystä ?

Ei minustakaan pidetä. Oma seura riittää. Yksin synnytään ja yksin kuollaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole edes koskaan ajatellut että pitävätkö ihmiset minusta vai ei. Kukaan ei kuitenkaan ainakaan suoraan ole sanonut ettei voi sitää minua. Jos joskus niin tapahtuisi niin luultavasti sanoisin että mitäs änkeät seuraani.  Onko sinulle sanottu suoraan vai onko se oma ajatus päässäsi ? 

Jännitätkö koskaan sosiaalisia tapahtumia ? Yleensä puhutaan että "kaikki jännittää joskus" varsinkin jos pitää jotain esitelmää tai esiintyy. Eikö vähintään niissä tilanteissa tule ajatelleeksi että mitä nuo ihmiset miettii. Vai miten on sinun kohdallasi ?

Minusta pitävät enimmäkseen vain poliittisesti samanmieliset - havaintoni.

Pidän aika harvoista ihmisistä, enkä todellakaan oleta minustakaan pidettävän yhtään enempää.

Onko jompi kumpi vanhemmistasi vaatinut liikaa joka on ilmennyt mm.niin,että pitää olla jonkun syyn vuoksi tekemisissä tiettyjen ihmisten kanssa.

Tai ,että olet joutunut toimimaan ilman omaa tahtoa tavallaan pakotettuna. Se on tullut sinulle normaaliksi ja näin ollen et voi millään nähdä, hyväksyä ja ymmärtää ,et miksi kaikki eivät pidä kaikista.

Tavallaan olet ollut roolissa jonka olet omaksunut ja nyt sinun pitäisi tehdä kova työ ymmärtääksesi,että mikä on Oikeasti normaali tapa luoda kaverisuhteita.