Miksi työkaverien kanssa seurustelu katsotaan jotenkin yhteiskuntanormeja rikkovana?
Mielestäni työpaikalla törmää samanmielisiin, eräänlaisen turvasyynin (työhaastattelu) läpikäyneisiin tasapainoisiin ihmisiin ainakin asiantuntijaorganisaatioissa. Ei jossain baaripöydän nurkalla pääse edes keskustelemaan, kun työpaikalla saa hyvän kuvan ihmisestä ja voi uskaltaa lähestyäkin pieni pala kerrallaan, ja miksei myös perääntyä.
Mikä tässä on siis tabu?
Kommentit (9)
Jos ovat samassa tiimissä kollegoina tai esihenkilö & alainen, voi tulla erilaisia hankaluuksia. Ajattelen, että on helpompaa, jos pariskunnan osapuolet ovat isomman organisaation eri yksiköissä, tällöin ei mielestäni ongelmaa tai tabu.
Yleensä ne työpaikan henkilöt on kaikki varattuja. Sangen kiusallisia tilanteita on tämän seurauksena syntynyt.
Olen seurustellut saman tiimiläisen kanssa, suhde lopetettiin hyvissä väleissä kun aikuisia kerran ollaan. Ei mitään ongelmaa yhteistyössä, eikä suola janota. Toki puhun vain omasta puolestani.
Jos alkaisin vehtaamaan jonkun työkaverin kanssa, niin olisi tosiaan ainakin supon selvityksen läpäissyt.
Samaa mieltä. Löytää helpommin samanhenkisiä ja samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Lisäksi kumppanin etsintä on muutoinkin kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, miksi ei tarttuisi tilaisuuteen siksi, että kohtaaminen nyt vaan sattui tapahtumaan työpaikalla? Hullua minusta.
Vierailija kirjoitti:
Kuormasta ei syödä.
Jos olisit oikeasti ihastunut kollegaasi, sua ei vähääkään kiinnostaisi mitkään kuormat.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ne työpaikan henkilöt on kaikki varattuja. Sangen kiusallisia tilanteita on tämän seurauksena syntynyt.
Onko sama tilanne muussakin elämässä? Muualla tavattujen seurusteluista tai avioliitoista vaan ei tiedä etukäteen.
Ymmärrät sen tabun siinä vaiheessa, kun suhde päättyy ja pitäisi jatkaa samassa työpaikassa. Been there done that.