"1st world problem"

Mulla on nyt (varmaan monen mielestä) typerä ongelma, mutta se on ihan oikea ja todellinen.
Vuosia vedin lonkkaa kotona odottaen työpaikkaa. Sitten kyllästyin ja aloitin oman yrityksen, kun oli intoa ja kiinnostusta tiettyyn alaan. Alku oli hektinen, mutta silloin vielä oma visio antoi energiaa. Nyt kun olen rutiinivaiheessa, olen alkanut epäillä kaikkea; kannattavuudesta omaan jaksamiseen.
Kärjistetysti sanoen: tuntuu, että mieluusti palaisin joutenoloon ja vapaisiin päiviin sen sijaan, että väsytän itseni sekalaisilla toiminnoilla ja olen niin stressaantunut, etten osaa enää edes nukkua. Aina on joku työasia mielessä, "se ja se pitää vielä hoitaa, tuo ja tuo hankkia, mitähän sille ja sille tekisi?"

Sanokaa mulle, että asiat vielä tasaantuvat, että tämä on vain vaihe joka on käytävä läpi!
Kertokaa, miten saisin muutakin ajattelemisen aihetta! Asun ja toimin yksin, niin ei ole edes ketään, jonka kanssa tuulettaa päätään. Aloitin yhden harrastuksen, joka on pari tuntia kerran viikossa. Se antaa hetken helpotuksen.