Miten lapsen kuolema voi olla JUMALAN TAHTO???

Kirkolla nyt ei ole juuri tekemistä tuon kanssa vaan niillä jotka sitä hokevat. Itse kuulun kirkkoon, mutta´en ole uskovainen, en käy kirkossa (ehkä jouluna), lapset on kyllä kastettu.



Mutta jokaisen omassa harkinnassa on miten haluaa jotain asiaa toiselle tuoda esiin. Ja tasan ei äiti, kummi tai mummi ole tehnyt mitään julmaa/pahaa jos lapsi kuolee. Silloinhan heille tehdään pahaa viemällä joku niin rakas niin kauas pois. Muistoihin!

että Luoja päättää syntymämme ja samoin kuolemamme jo ennenkuin meitä on saatettu alulleenkaan. näin pappi ainakin meitä lohdutteli tänään hautajaisissa....

Mutta ei lapsen kuolemaa ihmisjärki ymmärrä muutoinkuin ehkä että lapselle on tarkoitettu lyhyt, mutta siltikin täydellinen elämä.

Rankkoja asioita kun näitä miettii...

Siihen on vain uskottava, musta se ei ole jumalan uskon kanssa missään tekemisissä.



Eihän kukaan halua lapsen kuolevan...ei todellakaan. Mutta se elämä oli vain tarkoitettu kauniiksi ja lyhyeksi.

Olen kuullut tuon sanonnan tarkoittavan sitä että kukaan meistä ei saa suurempaa taakkaa kannettavakseen kuin jaksaa kantaa. Eli ilmeisesti jumalaan uskovien mielestä siskosi on tarpeeksi vahva kestääkseen noin kauhean menetyksen.. tai jotain.

Otan osaa perheenne suruun =(

Etenkin silloin kun tapahtuu jotain mitä ei voi järjellä ymmärtää, niin selitystä etsitään Jumalan tahdosta.



En kyllä usko, että siskosi teot tai tekemättömyydet olisivat asian kanssa missään tekemisissä.

On tosiaan käsittämätöntä, että joku voi ajatella / sanoa näin, että lapsen kuolema johtuisi vanhemmista tai heidän teoistaan. Kautta aikojen on ollut näin omituisesti ajattelevia ihmisiä, mutta luulisi jo heidän vaikka uskonnon tunneilla oppineen, että näinhän se ei todellakaan ole.



Olen itse uskovainen ja ajattelen niin, että joskus Jumala vain sallii lapsenkin kuoleman. Kysymykseksi jää, miksi. En tiedä, ymmärrränkö minäkään yhtään mitään, mutta joskus olen ajatellut, että jospa Jumala kaikkitietävyydessään näkee, että joskus lapsen elämästä ei tulisikaan hyvä ja ottaa lapsen pois ihan pikkuisena. Lapsellahan on silloin kaikki hyvin, eikä koskaan tarvitse elää surujen keskellä. Joka tapauksessa lapsen kuolema on aina sellainen, ettei sitä voi oikeastaan mitenkään ymmärtää. Ei vaikka yrittäisi.

Vierailija:

Argh, argh, argh...

Siskoni lapsi, ensimmäinen kummilapseni, kuoli yllättäen alle vuoden ikäisenä. Mulle on useampikin ihminen tullut puhumaan Jumalan tahdosta jne. Eräs sanoi: " Mitähän pahaa se sinun siskosi onkaan tehnyt...?"

Pitäkää ne jumalat itsellänne. Mä erosin kirkosta teidänlaistenne hurskastelijoiden takia.

Jumalaan uskon, mutta Jumalan tahto ei ole yhdenkään ihmisen kuolema, tai onnettomuus. Jumala ei niitä aiheuta!! Kirkko vääristelee ihan oman mielensä mukaan asioita!!!

Ei todellakaan ole niin, että jokaiselle annetaan niin paljon kuin jaksaa kantaa. Tosiasiassa toisille annetaan kannettavaksi aivan kohtuuttoman paljon ja saa olla heikko kun tuntuu siltä, ettei jaksa!

Vierailija:

että Luoja päättää syntymämme ja samoin kuolemamme jo ennenkuin meitä on saatettu alulleenkaan. näin pappi ainakin meitä lohdutteli tänään hautajaisissa...

Jumala mitään tuollaista päätä. On jumalanpilkkaa väittää tuollaista.

Ja koko usko en propagandaa. Miksi uskoa jotain mistä ei ole takeita, näin on vain kerrottu.

Vierailija:

mutta joskus olen ajatellut, että jospa Jumala kaikkitietävyydessään näkee, että joskus lapsen elämästä ei tulisikaan hyvä ja ottaa lapsen pois ihan pikkuisena.

Ei Jumala ota ketään pois! Tajuatteko! Kuolema tuli synnin seurauksena, ja synnin taas toi olemassaoloon Saatana, SIKSI me kuollaan! Synnin seurauksena.

Hänestä on epäreilua, että toiset joutuu olemaan täällä kärsimyksissä ja toiset pääsevät niin pian Paratiisiin.

Ihmiset ovat minusta itsekkäitä (inhimillistä kyllä) kun ajattelevat vain itseään ja omaa suruaan. Tottakai voi olla Jumalan tahto, että lapsi kuolee. Lapsi on varmasti onnellisempi Paratiisissa kuin täällä maan päällä.

Luulen, että kuolisin suruun jos lapseni kuolisi, mutta vain oman murheeni tähden. Tiedän, että lapseni olisi onnellista onnellisempi Taivaassa, Taivaan Iskän sylissä.

Jos lapsi on kastettu niin hänellehän kuolema on oikotie onneen ja iloon ja hän välttyy paitsi tämän elämän vaivoilta myös siltä että vanhempana eksyy pois Jumalan luota ja päättyy lopulta kadotukseen. Loppujen lopuksi: mikä voisi olla ihanampaa kuin kuolla jo pienenä?

Suru, joka tapahtumasta syntyy, on vanhempien suru, ei lapsen. Ja se suru on sitä suurempi mitä vähemmän taivaasta ymmärtää.

Pitää vaan keksiä jotain. Jos jokin mahti oikeasti antaisi sellaisen tapahtua, olisi se niin sairas käsitekin...

Hyvä valinta erota kirkosta. Ei palvele ketään.

Minulla kun päinvastoin tulee siinä kohtaa tarve ajatella, että taivas on todellakin olemassa, ja että lapsi on onnellinen ja nauravainen siellä. Jos lapsikuoleman kohdatessa menettää uskonsa, niin mihin silloin ajattelee lapsen menneen?

Tämä taitaa olla peräisin vanhoillislestadiolaiselta mummoltani. Hänen uskonsa oli minusta aika julmaa, mutta sisälsi myös tämän aika lohdullisen näkökannan.



Meidän päämäärämme on kuolla. Ja elämän aikana " tienaamme" sen taivaspaikan uskomalla Herraan tai sitten joudumme kadotukseen jos uskoa ei ole tai vaikka olisikin, niin jos emme kadu syntejämme. Näin ollen Jumala ottaa pois sen ihmisen jonka tehtävä on täytetty. Hänen ei enää tarvitse elää, vaan maallinen tehtävä on suoritettu ja on aika siirtyä taivaaseen tai kadotukseen. Lapsen ollessa kyseessä tähän lestadiolaisperäiseen uskooni kuuluu, että lapsi on aina synnitön ja näin ollen pääsee automaattisesti taivaaseen.



Vaikka en ole lestadiolainen, niin huomaan uskossani paljon piirteitä heidän opetuksistaan. Mummon ansiota osaksi ja osaksi rippikoulun peruja. Kaikki riparini opettajat olivat lestadiolaisia, vaikka se olikin ihan normiripari.

Vierailija:

Olen kuullut tuon sanonnan tarkoittavan sitä että kukaan meistä ei saa suurempaa taakkaa kannettavakseen kuin jaksaa kantaa. Eli ilmeisesti jumalaan uskovien mielestä siskosi on tarpeeksi vahva kestääkseen noin kauhean menetyksen..

juurikaan kuollutta lastaan sure vaan iloitsevat siitä että lapsi on päässyt taivaan iloon? MInusta on näyttänyt siltä, että uskon asteesta riippumatta laspen kuolema on aina koettu traagisekse tapahtumaksi. Olisiko sitten niin, että hyvin harva taivaasta oikeasti mitään ymmärtää. Ja sitä voi sitten miettiä, että mistä se mahtaisi johtua.

joka on kaikki voipa ja kaiken tietävä ja siltikin aiheuttaa ihmisille ne kärsimykset, mitä aiheuttaa on lähinnä sadisti. Ainakaan mun kaveripiiriini ei tollaset tyypit kelpaa :)

Oma lapseni vauvana kuoli aivan odottamatta ja kyllä sitä sai kuulla, ja saa edelleen kuulla, kaiken näköisiä typeryyksiä. Ehkä se on niin etteivät ihmiset oikein tiedä mitä sanoisivat ja käyttävät noita vanhoja tyhmiä fraaseja. Asia on vaikea nykyihmiselle, ei olla totuttu siihen että myös lapset voivat kuolla.

Inhoan sanontoja " kaikella on tarkoituksensa" ja " kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa" . Mikä tarkoitus oli lapseni kuolemalla? Se ei ole tuonut mitään muuta kuin surua ja murhetta. Kuinka paljon ihmisen pitää kestää? Oma elämäni on ollut kaikkea muuta kuin mukavaa, alkaen koulukiusaamisesta, vanhempien konkurssista, isän vaikea sairaus ja kuoleminen, työttömyyttä, olen ollut kolarissa jne.. ihme että olen vielä hengissä ja järjissäni, selvinnyt tästä kaikesta ilman lääkitystä ja terapiaa...Jotain pahaa olen todennäköisesti tehnyt kun minua näin rangaistaan.