PEUKUTUSKETJU: Kömpelyksien vertaistuki
Millä kaikin tavoin sitä voikin soheltaa fyysisesti tai vaikka sosiaalisissa tilanteissa? Älkäämme jääkö yksin, vaan jakakaamme töppöilymme, ja peukutellaan.
Peukku ylös: tuttu kokemus, näin minullekin aina käy.
Peukku alas: ei ole tuttua omassa elämässäni.
Aloitan: En vaan vuosienkaan harjoittelun jälkeen osaa rikkoa raakaa kananmunaa ilman että sotken sormeni.
Kommentit (11)
Lyön varpaani johonkin vähintään kerran viikossa.
En osaa sukeltaa pää edellä veteen. Ainoa mihin pystyn, on puolivino mätkähdys.
Raskaana ollessa olin kyllä niin kömpelö ettei mitään rajaa. Törmäilin milloin työtasoon ja milloin johonkin lipaston kulmaan sen mahan kanssa. Jotkut hoki että voi kyllä sulle tulee vielä ikävä raskausmahaa. Ei ole tullut.
Täyden kahvikupin kanssa kävely kahvilassa kassalta pöydän luokse. Miks kädet alkaa täristä juuri tuolloin?
Tiputtelen ruokaa paidalle syödessä. Ja tietysti sitä herkemmin, mitä siistimpi ja vaaleampi paita
Jännitän sosiaalisia tilanteita ja onnistun puhumaan just vääriä asioita. Esim. pälätän ummet ja lammet äitisuhteesta, ja sitten muistan, että keskustelukumppani on menettänyt äitinsä.
Loiskuttelen kahvia mikroon kuppia sinne laittaessa tai pois ottaessa. Sitä on ärsyttävää siivoilla sieltä.
Kolhin itseäni jatkuvasti esimerkiksi kaapin oviin. Onnistun myös kompuroimaan jalkani nivelvvenehdyksiin tuon tuostakin. Tosin ei tarvita kuin vähän katureunustaa.
Hienosäätöisemmät hommat ja työkalut jätän muille. Osaan kyllä kananmunat rikkoa ja tehdä erilaisia taikinoita lopputuloksiksi asti, mutta juutas joku Ikean lipaston kokoaminen.
Toisinaan törmäilen ovenkarmeihin. En nyt ihan päistikkaa törmää, mutta kyynärpää tms. osuu karmiin avoimesta oviaukosta kulkiessa. Kuinka vaikeaa voi olla osua 90 cm aukosta läpi? Onko tämä se kuuluisa palikkatesti?
Pudotin kalsiumtabletin lattialle.