Tosiaan eilen jäi hieman hommelit kesken, kun piti kiitää asioille... Mutta se surullisen asian "ohi" oleminen

Kun on ollut todella surullinen, ahdistava ja omalla tavallaan pelottava asia, jota on joutunut miettimään päivittäin useiden viikkojen ajan. Sitten se on ohi, ja tulee tyhjyyden tunne, että mitäs nyt, kun ei tarvitse enää ahdistua, odottaa, pelätä...

Tuhat asiaa risteilee päässä. Olisin halunnut voida valmistautua niin paljon paremmin, mutta herätessä (silloin) oli todella kipeä olo, olin rättiväsynyt. Sitten yksi asia vei kohtuuttomasti aikaa ja tuli hirveä kiire. Koko päivä oli niin p e r s e e s t ä monella tavalla.

Nyt on ikään kuin KAIPUU siihen p a s k a a n, vaikken TODELLAKAAN oikeasti tahtoisi käydä läpi tätä kaikkea. Siihen vain ehti tottumaan.