Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa työtä, jota inhoaa? Elämänilo täysin hukassa
07.09.2022 |
Olen ollut hetken aikaa työssä, joka on ihan kaoottista ja isossa organisaatiossa on monta pahanilmanlintua, jotka vievät viimeisenkin motivaation työntekoon. En ole koskaan aiemmin ollut tällaisessa paikassa, jossa tylytetään ja puhetyylikin on alentuva. Tehtävät ovat ihan järjettömiä vyyhtejä eikä minulla ole mitään osaamista niihin. Haluaisin niin vaan ottaa lopputilin, sillä en jaksa enää mitään muuta kuin käydä töissä, illat menee ihan koomassa ja öisin nukun 9 tuntia, että edes jotenkin pärjään. Minulla on pieni lapsi ja rakas mies, joita en juuri nää ja lapsikin kärsii, kun joutuu olemaan pitkät päivät hoidossa ja jokainen aamu on pelkkää huutoa. En jaksa kauaa enää. Mitä hittoa tässä pitäisi tehdä? Olen hakenut muita töitä ja joka päivä katson uudet ilmoitukset mutta eipä ole tärpännyt. Tämä on määräaikainen, lyhyt pesti mutta olen vielä koeajalla eli kytkintä saisi nostaa vaikka heti. En vaan usko, että saan heti muuta työtä kun ei nuo hakemukset ole mitään poikineet.
Kommentit (35)
En kyllä itse viitsisi itseäni kiduttaa mutta jokainen tekee valintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkään sitä sopparia on vielä jäljellä?
Lapsi kyllä tottuu hoitoon jäämiseen. Samahan se hänelle olisi, jos saisit mielekkäämmän työn, yhtä lailla hän olisi hoidossa koko työpäivän ja voisi aamuisin kiukutella/itkeä sinne jäämistä.
Ilmeisesti et kuitenkaan työttömäksi / kotiäidiksi voi tai halua jäädä? Ehkä ei ole taloudellista mahdollisuutta tai et muuten halua. Jos näin on, niin ei kai siinä auta kuin vaan painaa, hakien samalla muuta työtä jos tuntuu että tämä ei ole vain alkuajan ongelma kun et VIELÄ osaa työtehtäviäsi. Voihan meinaan hyvin olla että opit ne ajan kanssa, ja tarvit vain kärsivällityyttä.
Mieluiten irtisanoutuisin, kun jäisin kitumaan huonoon työympäristöön. Siinä palaa loppuun. Kyllä jotakin mielekästä työtä löytyy varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa odottaa kunnes menetät terveytesi?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä tottuu hoitoon jäämiseen. Samahan se hänelle olisi, jos saisit mielekkäämmän työn, yhtä lailla hän olisi hoidossa koko työpäivän ja voisi aamuisin kiukutella/itkeä sinne jäämistä.
Ilmeisesti et kuitenkaan työttömäksi / kotiäidiksi voi tai halua jäädä? Ehkä ei ole taloudellista mahdollisuutta tai et muuten halua. Jos näin on, niin ei kai siinä auta kuin vaan painaa, hakien samalla muuta työtä jos tuntuu että tämä ei ole vain alkuajan ongelma kun et VIELÄ osaa työtehtäviäsi. Voihan meinaan hyvin olla että opit ne ajan kanssa, ja tarvit vain kärsivällityyttä.
Miten se tylytys ja alentuva puhe muuttuu siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lopettaa ja hakee muuta työtä esim kaupasta, kahvilasta tai vastaavasta lyhyeksi aikaa jolloin ehdit rauhassa etsimään uuden työpaikan.
Nykyinen työpaikkasi taitaa olla vain liian vaativa sinulle; tunnet, ettet pärjää siellä muiden mukana!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä pointteja, kiitos. Määräaikainen sopimus on kesäkuun loppuun eli tosi pitkä aika sinänsä.
Voisin toki jäädä työttömäksi mutta jotenkin tuntuu ettei omaehtoinen työttömäksi jääminen ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Mietin myös, jos jäisin uudestaan kotiin hoitamaan lasta mutta olisiko sama päiväkotiahdistus taas edessä sitten, kun lapsi täyttää pian kolme ja saanko karenssin siihen perään vai miten se toimii? Lisäksi saisin karenssin, jos vain irtisanoudun. Se nyt ei ole maailmanloppu, kun en ole tuhlannut euroakaan jo saamistani palkoista kun mikään ei huvita ja kaikki raha on mennyt säästöön. Eikä se karenssi ole nykyään 45 päivää.
Tuo ihmisten järkyttävä käytös on ollut kaikkein kamalinta. Ehkä olen vain yliherkkä mutta minusta jokaisen aikuisen tulee osata käyttäytyä ja puhua toisille ystävällisesti. Siten ainakin minut on kasvatettu ja niin kasvatan omaa poikaanikin.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja, kiitos. Määräaikainen sopimus on kesäkuun loppuun eli tosi pitkä aika sinänsä.
Voisin toki jäädä työttömäksi mutta jotenkin tuntuu ettei omaehtoinen työttömäksi jääminen ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Mietin myös, jos jäisin uudestaan kotiin hoitamaan lasta mutta olisiko sama päiväkotiahdistus taas edessä sitten, kun lapsi täyttää pian kolme ja saanko karenssin siihen perään vai miten se toimii? Lisäksi saisin karenssin, jos vain irtisanoudun. Se nyt ei ole maailmanloppu, kun en ole tuhlannut euroakaan jo saamistani palkoista kun mikään ei huvita ja kaikki raha on mennyt säästöön. Eikä se karenssi ole nykyään 45 päivää.
Tuo ihmisten järkyttävä käytös on ollut kaikkein kamalinta. Ehkä olen vain yliherkkä mutta minusta jokaisen aikuisen tulee osata käyttäytyä ja puhua toisille ystävällisesti. Siten ainakin minut on kasvatettu ja niin kasvatan omaa poikaanikin.
Niin. Siinäpä mietittävää haluatko saavuttaa jotain kuviteltia yhteiskunnan hyväksyntää sairastuttamalla itsesi infernaalisessa työyhteisössä vai haluatko pitää itsestäsi huolta jotta voit myös pitää lapsestasi huolta?
Karenssi tulee mutta siitä selviää. Jos rahaa ei ole, saa tt-tukea. Saattaa myös saada asumistukea.
Mikä on sulle elämässä oikeasti tärkeää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työpaikkasi taitaa olla vain liian vaativa sinulle; tunnet, ettet pärjää siellä muiden mukana!?
Todellakin on. Minulle on sanottu, ettei kukaan tiedä minun tehtäviäni eikä osaa auttaa, jos tarvitaan. Järjestelmät on erittäin monimutkaisia. Perehdytystä en ole saanut. Jatkuvasti pitäisi olla ajanhermolla asioista, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuten kirjoitin, tilanne on kaoottinen.
Olen aina ollut ylpeä osaamisestani ja olen superhuolellinen kaikessa mitä teen. Mutta tämä työ on tulipalojen sammuttelua ja räpiköintiä eikä kukaan ehdi tai osaa auttaa. En pidä yhtään siitä että tunnen olevani ihan väärä tekijä ja väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kitisevä luuseri.
Katoppa kuule peiliin!
Joka toista haukkuu, on itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kuuluu kotia turvaan ja lasten pariin.
mies54v
Minulle elämässäni tärkeintä on ehdottomasti lapsi ja mies, meidän perhe. Tietenkin toimeentulo pitää olla kunnossa myös, siksi töihin menin. Miehen palkka ei yksinään riitä, vaikka minulla vähän säästöjä onkin.
Oikeasti kuvittelin, että tarvitsen työpaikan omanarvontunnon takia ja siksi kiiruhdin ottamaan vastaan työn kuin työn. Tein hirveän virheen. Jätin siis monta kriteeriä pois työnhaussa vain siksi, ettei tarvitsisi olla työttömänä. Mieluummin olisin työtön, hakisin oman alan työtä ja pitäisin kiinni niistä asioista, joita toivoisin työssä olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työpaikkasi taitaa olla vain liian vaativa sinulle; tunnet, ettet pärjää siellä muiden mukana!?
Todellakin on. Minulle on sanottu, ettei kukaan tiedä minun tehtäviäni eikä osaa auttaa, jos tarvitaan. Järjestelmät on erittäin monimutkaisia. Perehdytystä en ole saanut. Jatkuvasti pitäisi olla ajanhermolla asioista, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuten kirjoitin, tilanne on kaoottinen.
Olen aina ollut ylpeä osaamisestani ja olen superhuolellinen kaikessa mitä teen. Mutta tämä työ on tulipalojen sammuttelua ja räpiköintiä eikä kukaan ehdi tai osaa auttaa. En pidä yhtään siitä että tunnen olevani ihan väärä tekijä ja väärässä paikassa.
Otappa ja jää kotiin!
Sitten kun lapsi on kolme, päiväkodin aloituskin voi olla jo helpompaa. "Markkinoit" että siellä on hauskoja leluja, erilaisia kuin kotona, ja leikkikavereita ja saa ruokaa...pieniä mainospuheita. Kasaat sinä aikana itseäsi ja etsit uutta. Kai sulla on LinkeIn profiili, jos sitä kautta joku sut bongaisi.
Käyt ekana hakemassa työterveydestä sairauslomaa "burnout" ja kerrot mimmosen paineen alla olet!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työpaikkasi taitaa olla vain liian vaativa sinulle; tunnet, ettet pärjää siellä muiden mukana!?
Todellakin on. Minulle on sanottu, ettei kukaan tiedä minun tehtäviäni eikä osaa auttaa, jos tarvitaan. Järjestelmät on erittäin monimutkaisia. Perehdytystä en ole saanut. Jatkuvasti pitäisi olla ajanhermolla asioista, joista en ole koskaan kuullutkaan. Kuten kirjoitin, tilanne on kaoottinen.
Olen aina ollut ylpeä osaamisestani ja olen superhuolellinen kaikessa mitä teen. Mutta tämä työ on tulipalojen sammuttelua ja räpiköintiä eikä kukaan ehdi tai osaa auttaa. En pidä yhtään siitä että tunnen olevani ihan väärä tekijä ja väärässä paikassa.
Mikähän se sellainen työpaikka, ettei kukaan tiedä, mitä tehdä eikä apua saa mistään!? Oletko jutellut esihenkilösi kanssa? Nykyään töihin perehdyttäminen taitaa olla aika harvinaista; sinulta odotetaan itsenäistä otetta hommaan kuin hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Nainen kuuluu kotia turvaan ja lasten pariin.
mies54v
Lähdetkö sinä sitten mualimalle elatushommiin? Eikä tule maristua?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kyllä tottuu hoitoon jäämiseen. Samahan se hänelle olisi, jos saisit mielekkäämmän työn, yhtä lailla hän olisi hoidossa koko työpäivän ja voisi aamuisin kiukutella/itkeä sinne jäämistä.
Ilmeisesti et kuitenkaan työttömäksi / kotiäidiksi voi tai halua jäädä? Ehkä ei ole taloudellista mahdollisuutta tai et muuten halua. Jos näin on, niin ei kai siinä auta kuin vaan painaa, hakien samalla muuta työtä jos tuntuu että tämä ei ole vain alkuajan ongelma kun et VIELÄ osaa työtehtäviäsi. Voihan meinaan hyvin olla että opit ne ajan kanssa, ja tarvit vain kärsivällityyttä.
Eihän se nyt sama ole, jos äiti on kireä työstressistä ja "aamut ovat yhtä huutoa". Miksi ihmeessä jatkat tuollaisessa työpaikassa?
Ongelma on, etten saa mistään mitään iloa tällä hetkellä. Kaikki on kurjaa. Lapsi kärsii hoidossa, minä kärsin ikävästä häntä kohtaan ja hirveästä, kuormittavasta työstä. Ruokahalua ei ole, mikään ei innosta. Kauanko tuota lapsen kärsimistäkin pitää sietää? Sydän särkyy joka aamu, kun hän jää hoitoon huutamaan, jotta minä pääsen töihin, jota inhoan.