Onko muita jotka eivät ole isänsä kanssa tekemisissä?
Miksi et ole?
Minä en ole nähnyt isääni viiteen vuoteen. Hän ei ole koskaan välittänyt minusta ja sisaruksistani. Hän ei ole ottanut minuun yhteyttä enkä minä häneen.
Kommentit (15)
Olen viimeksi nähnyt isääni ohimennen 4 vuotta sitten. Juoppo, vaimoaan ja lapsiaan hakkaava ja alistava hirviö. Onneksi äiti tajusi ottaa meidät lapset ja lähteä jo parikymmentä vuotta sitten. Käytännössä minulla ei ole isää, eivätkä tulevat lapseni tule häntä ikinä tapaamaan.
Vanhempani erosivat kun olin 3v. Yo-juhliini isä tuli muttei esim. häihini. En edes muista koska olisimme viimeksi nähneet, taitaa olla jo yli 12 vuotta aikaa.
Synnyin yhdenillanjutun seurauksena.
En ole isääni koskaan edes tavannut.
mutta en ollut häneen yhteydessä 30 vuoteen. Vanhemmat erosivat kun olin alle kouluikäinen. En ole äitiinikään ollut yhteydessä yli 10 vuoteen. Ei edes joulukortteja lähetetä.
Näin hänet viimeksi veljeni rippijuhlissa (veli on nyt 21). Isäni ei ole ainakaan tietääkseni mitenkään erikoisen viinaan menevä, häntä vain ei kiinnosta olla isä kuin kahdelle lapselle eli siis sisaruspuolilleni joita en ole koskaan tavannut.
kaksi kertaa. Mutta alle 2v useamminkin.
Välillä soittelee ja kyselee miten menee ja onko hän hyvä isä. Nähdään kerran vuodessa pakollisissa juhlissa. Alkoholi hänelle ollut tärkein jo yli 20-vuotta.
Kertoiko äitisi sinulle isäsi nimen vai selvititkö muuta kautta? Mun äiti ei ole mulle kertonut edes isäni nimeä. Enkä viitsi kysellä, kun tuntuu olevan niin vaikeeta. Mutta toisaalta asia vaivaa mua ja ois kiva selvittää juurensa.
Olen huomannut, että kaikesta hienosta juhlapuheestaan huolimatta he ovat olleet kasvattajina itsekkäitä ja innottomia, joille lapset eivät saaneet näkyä eikä kuulua. Olen syntynyt vain siitä syystä että lapsia pitää perheessä olla. Ovat aina ottamassa auliisti apua ja huomaavaisuutta vastaan, heiltä sitä ei juuri kuulu. En vaan jaksa enää yksipuolisesti pitää seurapiirejä yllä enkä ole viime aikoina ottanut yhteyttä. Eipä ole heilläkään tuntunut olevan mitään asiaa, kun tässä ollaan kohta 3 kk oltu näkemättä tai sanaakaan vaihtamatta.
ettei sen kanssa voi tulla toimeen. Vaikka kuinka yrität miellyttää ja " olla oikealla hetkellä" hiljaa, niin paskaa sataa niskaan. Viime vuonna päätin että nyt tuli viimeinen niitti, enkä ole sen jälkeen nähnyt häntä. Monta vuotta kyllä yritin. No hän onkin mieleltään sairas (vaikkakin tauti on " tasapainossa" ).
spurgu tasoa, jotka makaa puistoissa ym.
Alkoholisti isä oli minullakin, jopa agressiivinen sellainen. En koskaan ole silti epäillyt, etteikö hän olisi minua ja sisaruksiani rakastanut. Hän häpesi suuresti alkoholismiaan. Mutta rakas hän oli minulle ja väleissä oltiin hänen kuolemaan asti. Hän kuoli viinaan.
Hän ei koskaan ole välittänyt muista kuin itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.
En halua olla, kun viina on tärkeämpää kuin oma perhe. Minä en ala pullolle kisaamaan.