Geneettisesti laihan miehen on tunnustettava tosiasiat
Kuten tiedämme, miehelle asetettu ihanne on olla sopivasti lihaksikas. Lievästi ylipainoinen ja vatsakas mieskin vielä menee, mutta laihaa ”ei huoli kukaan”. Tämä asettaa geneettisesti laihat miehen kovan paikan eteen. Voin sanoa kokemuksesta, että lopulta jäljelle ei jää kuin oman geneettisen vajavuuden tunnustaminen… ja siinäpä se.
17-vuotiaana aloitin kahden vuoden projektin, jonka aikana nousin luokasta ”helvetin laiha” luokkaan ”liian laiha”. Ylläpidin saavutettua tilaa noin 32-vuotiaaksi asti.
Sitten aloitin yhteensä viiden vuoden mittaisen projektin, jonka aikana vartaloni muoto säilyi entisellään, rasvaprosentti laski ja paino kokonaisuudessaan nousi 9 kiloa. Nousin siis luokasta ”liian laiha” luokkaan ”laiha”.
Suurin piirtein 36-vuotiaana lopetin eläimellisen treenin, ja otin tilalle terveys edellä -harjoittelun. Seuraavan 6 vuoden aikana painoni laski nelisen kiloa, ja hiljakseen vatsalihakset häipyivät näkyvistä.
Nyt 42-vuotiaana päätin, että on aika saada taas vatsalihakset näkyviin, koska siten se vartalon V-muoto erottuu paremmin. Näin tein, ja pudotin painoa kahdessa kuukaudessa 4 kiloa.
Rapia 25 vuoden prosessin tuloksena nousin ”helvetin laihasta” ”liian laihan” kautta ”laihaan”, ja kun lopulta asetin terveyden lihasmassan kasvattamisen edelle, putosin takaisin luokkaan ”liian laiha”. Jatkossa aion syödä terveellisesti, urheilla terveys edellä, pitää vatsalihakset näkyvissä ja parhaani mukaan unohtaa sen, että tulen aina olemaan luokassa ”liian laiha”.
Uskokaa pois naiset: se laihuus voi olla peritty ominaisuus, jota ei voi radikaalisti muuttaa.
Kommentit (30)
Ap on hyvä esimerkki miehestä joka on löytänyt korvien välin ongelmilleen hyvät ja helpot syntipukit - laihuus ja "naiset". Edes Prisma-testi ei sytytä valoja tapulin.
Mä oon aina tykännyt laihoista miehistä.
Ja jokaisen naisen on varmaan ap:n mielestä helppo pitää itsensä hoikkana, kunhan vähän katsoo mitä syö?
Vierailija kirjoitti:
Olen julmetun kokoinen tankkeri, ja on virkistävää välillä nähdä jonkun hoikan myöntävän, että hoikkuus ei ole pelkästään omaa ansiota, vaan aika paljon tuurista kiinni.
Monet hoikat tuntuu ajattelevan, että lenkkeily tai saleilu muutaman kerran viikossa, salaatin syöminen lounaaksi ja kahvipullasta kieltäyminen töissä on sitä "kovaa työtä" hoikkuuden ylläpidossa, vaikka läskinä teen paljon paljon enemmän vain pysyäkseni tässä nykyisessä ylipainossani.
Mutta noin yleensä, tunnen monta laihaa luikkua miestä, jota ovat ihan onnellisissa parisuhteissa. Samaten kun plösöjä ja keskikokoisiakin. Ja myös naisia. Yllättävän vähän pariutuminen tuntuu olevan ulkonäöstä kiinni. Minä olen kaveripiirini läskein, ja silti parisuhteeni tuntuu olevan se tervein ja tasapainoisin.
Ihan mielenkiinnosta, mitä kaikkea muuta tämä "paljon enemmän" tekeminen sisältää kuin riittävän liikunnan ja normaalin, terveellisen ruokavalion?
Laihat miehet on parhaita :P
Olen itse bmi 38, mutta kelpaa vaan laiheliinit.
Vierailija kirjoitti:
Oma äijä on laiha, perinut sen äidiltään joka oli samanlainen tulitikkutaavetti. Äijä on 170 pitkä, painaa 58 kiloa, pelkkää luuta ja nahkaa vaikka syö kun hevonen. Ei liho millään. Minkäs teet.
Miehesi on alipainoinen. Onko hänellä ollut nuorempana anoreksia?
Sinä mies joka kuvittelet jonkun fyysisen ominaisuutesi estävän pariutumisen, se ei ole se. Ikinä. Lyhyys, kaljuus, leuka, mikään noista ei ole syy siihen ettei ole kumppania. Kauheimman näköisellä ihmisellä jonka tiedän on tyttöystävä, netissä tuli vastaan video. Tulipalon jäljiltä kasvoissa ei ollut jäljellä mitään muuta kuin aukko suun kohdalla josta hampaat paistoi läpi. Sokea tyttöystävä löytyi laitoksesta jossa luonteeltaan kaikesta huolimatta positiivinen ja huumorintajuinen nuorimies asui. Siinä kaksi olennaista asiaa, aidosti mukava luonne ja tilaisuus tavata ihmisiä paikassa jossa pyörii potentiaalista porukkaa. Jos oma luonne on pyllystä ja kaikki aika kuluu yksin koneella katkeruutta ja eripuraa kylväen, niin siinä heti kaksi asiaa joita voi kehittää huimasti pariutumisen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen julmetun kokoinen tankkeri, ja on virkistävää välillä nähdä jonkun hoikan myöntävän, että hoikkuus ei ole pelkästään omaa ansiota, vaan aika paljon tuurista kiinni.
Monet hoikat tuntuu ajattelevan, että lenkkeily tai saleilu muutaman kerran viikossa, salaatin syöminen lounaaksi ja kahvipullasta kieltäyminen töissä on sitä "kovaa työtä" hoikkuuden ylläpidossa, vaikka läskinä teen paljon paljon enemmän vain pysyäkseni tässä nykyisessä ylipainossani.
Mutta noin yleensä, tunnen monta laihaa luikkua miestä, jota ovat ihan onnellisissa parisuhteissa. Samaten kun plösöjä ja keskikokoisiakin. Ja myös naisia. Yllättävän vähän pariutuminen tuntuu olevan ulkonäöstä kiinni. Minä olen kaveripiirini läskein, ja silti parisuhteeni tuntuu olevan se tervein ja tasapainoisin.
Ihan mielenkiinnosta, mitä kaikkea muuta tämä "paljon enemmän" tekeminen sisältää kuin riittävän liikunnan ja normaalin, terveellisen ruokavalion?
Olen eri enkä lihava, vain ylipainoinen, mutta vastaan omasta puolestani. Minä ja mieheni olemme suurin piirtein yhtä lihavia. Miehellä on täysin tolkuttomat elintavat. Makkaraa, limsaa, suklaata, jäätelöä, donitseja. Mieheni liikkuu tyyliin kerran viikossa mutta silloin kunnolla. Minä elän jatkuvaa kituelämää. Syön terveellisesti ja olen luopunut iltapalasta. Katselen päältä kun mieheni lappaa päivittäin herkkuja, herkuttelen vain sosiaalisissa ympyröissä tyyliin kerran viikossa kahvit tms jossain porukassa. Harrastan liikuntaa viisi kertaa viikossa. Tällä systeemillä pysyn nykyisessä ärsyttävässä ylipainossa enkä liho koko ajan lisää niin kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Ap on hyvä esimerkki miehestä joka on löytänyt korvien välin ongelmilleen hyvät ja helpot syntipukit - laihuus ja "naiset". Edes Prisma-testi ei sytytä valoja tapulin.
No onneksi ei sentään neuroepätyypillistä.
Kuulostaa omituiselta, eikä ole kyllä tullut vastaan. Mutta iso maha ei ole viehättävä ikinä.