Oletko koskaan joutunut laittamaan välejä kokonaan poikki kehenkään ihmiseen? Miksi?

On käynyt niin kuten monelle muulle ketjussa eli kaveruus on alkanut tuntua yksipuoliselta. En minä ole mikään varakaveri kenen kanssa sovitut jutut voi tuosta noin vaan perua kun on parempaa tekemistä. Tai että tuntuu että vain minä muistan kysellä kuulumisia ja ylläpitää kaveruutta. Jätin yhteydenotot. Ihan ystävänä olen joskus pitänyt.

Erään "kaverin" toiminta on alkanut vähän mietityttämään. Väittää ettei tarkoituksella viivästytä viesteihin vastaamista, mutta olen usein yllättänyt hänet "online" eikä ole viestiäni vilkaissutkaan (ainakaan virallisesti, kyllä varmasti lukitusnäytöltä). Vaikuttaa luulevan, etten näe hänen paikallaoloaan, koska on asetuksista piilottanut paikallaoloaikansa. Ignooraa siis tarkoituksella vastoin sanomisiaan, mutta paremmille tyypeille käy kyllä vastailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla todennäköisesti edessä tämä. En suoranaisesti laita välejä poikki, vaan annan yhteydenpidon läsähtää lopullisesti.

Meitä oli alunperin siis kolmen hengen porukka, mutta kaksi näistä alkoivat viettää hyvin tiivisti aikaa keskenään. Minua ei ole sen jälkeen ikinä kutsuttu mihinkään. En tietenkään tarkoita että meidän kaikkien pitäisi olla koko ajan tekemisissä, mutta ei ole kiva kuunnella niillä harvoilla kerroilla kun tavataan, että nämä kaksi ovat keskenään soitelleet päivittäin, kyläilevät toistensa luona useammin viikossa, shoppailevat, kahvittelevat yms. Eikä kertaakaan ole kysytty mukaan. Ainostaan pari kertaa ollaan kolmistaan oltu, kun olen oma-aloitteisesti ehdottanut että tehtäisiin jotain yhdessä, vaikkapa lounaalle. Mutta sitten saattaakin tapaamisen aikana käydä ilmi, että ovat keskenään puhunut että meidän pitikin (kahdestaan) tavata lounaan merkeissä.

Meillä on myös porukan keskusteluryhmä, mutta sinne ei tule mitään. Ei varmaan tulekaan, kun keskenään juttelevat.

Ei ole kiva olla se kolmas pyörä. Siksi en ota enää yhteyttä. Jos seurani kiinnostaa, niin silloin voi olla yhteydessä. Eri asia jaksanko enää kiinnostua.

Ihan jo itsesi kannalta kylmän viileästi vaan kaikki yhteydet poikki. Yleensä näillä porukasta eristäytyjillä ei ole muuta tukiverkkoa kuin toisensa mahdollisen perheen lisäksi, loput ovat sitten niitä varakavereita.

Itselleni kävi juurikin noin, että kahdestaan alkoivat viettämään aikaa keskenään, eikä välttämättä tultu kutsusta tapaamaan. Sitten kun syystä tai toisesta heillä meni sukset ristiin keskenään, niin johan seurani kiinnosti. Ymmärsin tämän vasta siinä vaiheessa kun saivat riitansa sovittua, alkoivat viettämään taas aikaa keskenään eikä minun yhteydenotoilla ollut enää merkitystä. Silloin saivat lähteä. Kehtasivat vielä ihmetellä mikä tuli. En vastannut, kun eivät ymmärtäneet mitä tekivät.

Nykyisin minulla on yksittäisiä kavereita. Ennemmin muutama hyvä kaveri, kuin tunne että olisit se riippakivi porukassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko piilokateelliset sellaisia, jotka utelee ihan kaiken tosi tarkkaan teidän elämästä jos näette? Kun jotkut ihmiset sillai pommittaa kysymyksillä. Olen aina ihmetellyt miks ihmeessä kyselevät niin paljon.

Toivovat kuulevansa jotain mitä voivat sitten paheksua esim. miehelleen tai juoruilemalla.

Entisenä kiusattuna vuosikausien terapian jälkeen en jaksa enää ollenkaan esim. tyyppejä, joilla on vittuileva vuorovaikutustyyli muka huumorin nimissä. Tähän kiinnitän myös paljon huomiota uusien tuttavuuksien kanssa. Ehkä se on joillekin oikeasti vain huumoria ilman pahantahtoisuutta, mutta huomaan etten osaa olla oma itseni tällaisten ihmisten kanssa. Selkeä myrkyllinen käytös tai luottamuksen menetys myös johtavat välien katkomiseen.

Vierailija kirjoitti:

On käynyt niin kuten monelle muulle ketjussa eli kaveruus on alkanut tuntua yksipuoliselta. En minä ole mikään varakaveri kenen kanssa sovitut jutut voi tuosta noin vaan perua kun on parempaa tekemistä. Tai että tuntuu että vain minä muistan kysellä kuulumisia ja ylläpitää kaveruutta. Jätin yhteydenotot. Ihan ystävänä olen joskus pitänyt.

Varakaveri onkin hyvä sana. Olen tunnistanut itse joutuneeni sellaiseksi useita kertoja. Räikein tapaus oli tyyppi, joka keski-ikäisenä lähti uudelleen opiskelemaan teinien sekaan ja yhtäkkiä näiden kanssa biletys oli sitten niin tärkeää, että laittoi minut varakaveriksi. Lopuksi hän kerrankin kysyi minua seuraansa kahdestaan, mutta perui viime tipassa, kun oli ihan kotibileet näiden koulukaverien kanssa tiedossa. Someen laittoi jotain kaljatölkkikuvia näiden kanssa juhlimisesta. Loppui siihen sitten se juttu.

Minulla on hyvin hankalasti käyttäytyvä sisarus. Häneen pistin nuoruudessa välit poikki muutamaksi vuodeksi, ja se auttoi. Nykyisin välit on ihan asialliset.

Hän on jo iällä, joten häntä ei ole koskaan tutkittu, mutta todennäköisesti jotain autismin kirjon ongelmaa häneltä löytyisi. Kun jossain vaiheessa tajusin, että tuo on luultavasti selitys hänen käytökselleen, se jo helpotti, en odota normaalia sosiaalista käytöstä, vaan asiat menevät hänen tarpeidensa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaan, ei muiden.

Olen juu kavereita joita en ole jaksanut enää nähdä. Joskus tehdäkseni heille pahan mielen. Se on tuonut mulle sillo hyvää oloa.

Ex-avokkiin. Petti työkseen minua muiden miesten kanssa. Kysyin miksi, niin on vaan sellainen luonne sano. Olin ok. Kysyin oliko minussa vikaa, kun teit niin. Ei ollut mitään vikaa. Olen vain sellainen ihminen sanoi. Asia selvä sitten. Poistin hänet elämästäni enkä ole puhunut hänelle enkä puhu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvin hankalasti käyttäytyvä sisarus. Häneen pistin nuoruudessa välit poikki muutamaksi vuodeksi, ja se auttoi. Nykyisin välit on ihan asialliset.

Hän on jo iällä, joten häntä ei ole koskaan tutkittu, mutta todennäköisesti jotain autismin kirjon ongelmaa häneltä löytyisi. Kun jossain vaiheessa tajusin, että tuo on luultavasti selitys hänen käytökselleen, se jo helpotti, en odota normaalia sosiaalista käytöstä, vaan asiat menevät hänen tarpeidensa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaan, ei muiden.

Niinhän sen kuuluukin elämässä mennä ihmisellä. Niitä kutsutaan rajoiksi kun ei päästä muita ihmisiä määräilemään elämästään ja siitä mikä on itselle hyväksi. 

Narsisti sukulaiset  , jotka höpöttävät  vain omia ongelmiaan ja soittavat vain kun tarvitsevat jotain , ovat pahimpia .