Oletko koskaan joutunut laittamaan välejä kokonaan poikki kehenkään ihmiseen? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko piilokateelliset sellaisia, jotka utelee ihan kaiken tosi tarkkaan teidän elämästä jos näette? Kun jotkut ihmiset sillai pommittaa kysymyksillä. Olen aina ihmetellyt miks ihmeessä kyselevät niin paljon.

Tämä ihmistyyppi on ahdistava! Sitten matkivat ja vertailevat udeltuaan aikansa.

Olen, lapsuuden ystävään. Siinä vaiheessa kun tajusin ja suostuin itselleni myöntämään, että ystävyydestä on tullut energiasyöppö.

Toimi, kun olin tavoitettavissa ja minusta oli jotain hyötyä. Minut unohdettiin jos hyötyä ei ollut. Mikään ehdottamani yhdessä tekeminen ei kelvannut, samaa toki voitiin tehdä toisen ystävän kanssa. Mulle pystyi hyvinkin tekemään oharit ilmoittamatta mitään. Ei ymmärtänyt puhetta, mm. kun kerroin etten töissä voi puhua omia puheluita kuin ihan välttämättömät, olisi pitänyt olla valmis puimaan hänen tilannettaan silti. Koskaan ei puhelu onnistunut illalla kun olin vapaalla. Välirikon aiheuttanutta tilannetta olisi myös pitänyt selvittää kun olin töissä, ei halunnut selvittää sitä samantien viikonloppuna kun minulla olisi ollut aikaa.

Kauan se kesti, mutta tajusin että ei mun ole pakko sietää edes pitkäaikaiselta ystävältä ihan mitä tahansa. Haluan hänelle pelkkää hyvää, mutta mun on helpompi hengittää kun ei tarvi ihmetellä toisen vaihtuvia mielenliikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, ei ehkä välejä poikki, mutta olen jättänyt vaan pitämättä yhteyttä, koska se yhteydenpito on muuttunut yksipuoliseksi, eli kun se olen ollut minä, kun olen ottanut yhteyttä, se on ok, mutta sitä vastavuoroisuutta ei vaan ole ollut sitten sieltä toisesta suunnasta. Niinpä ne yhteydenotot ovat hiipuneet minunkin puolelta. Ei tupata, kun ei tykätä..

Minulle kävi sillä tavalla selventävästi, että kutsuin aina silloin tällöin paria ex-opiskelukaveria erilaisiin kivoihin tapahtumiin ja juttuihin, joihin olin itse menossa. Asuttiin toisen kanssa aika lähekkäin ja toinenkin asui samalla seudulla.

Vähitellen vain selkeni, että nämä eivät useinkaan viitsineet edes vastata, ettei sovi, mitä minä pidän tosi töykeänä. En ollut mitenkään "koko ajan" kenenkään niskassa, vaan ehkä kuukauden tai parin välein heitin jonkun ehdotuksen. Voihan sitä nyt ilmoittaa, ettei ehdi. Ei siitä joudu mihinkään neljännen asteen kuulusteluihin.

Sitten korona-aikana tulin yleisemmin yhden kolmannen ex-opiskelukaverin kanssa luottamuksella puhuneeksi siitä, miten tapahtumien sulkeuduttua ja kaikkien perheellisten saatua ohjeet välttää kontakteja kaikkiin muihin elämäni oli muuttunut hyvin yksinäiseksi. Mainitsin tälle ihmiselle vielä siitä, että näitä kahta muuta en oikeastaan edes ikinä nähnyt ja että muutamasta huomautuksesta olin jo ennen tajunnut, että siellä kyläiltiin kahdestaan perheittäin, vaikka toinen asui minun naapurissani. Tämä kolmas oli muuttanut kauemmas.

Tämä kolmas oma-aloitteisesti lupasi minulle, ettei ottaisi asiaa puheeksi kummankaan kanssa, mutta miten kävikään. Ensin tuli toiselta näistä ihan poikkeuksellisesti joku huonon omantunnon ystävänpäiväkortti, miten elämä on meidät erottanut, silti olemme ystäviä jne. Ei oltu nähty enää pariin vuoteen ja hän sentään asui kilometrin päässä. Sitten toinen näistä ihan itse halusi tavata pari tuntia ja sen lopuksi halusi varmistaa, että ymmärränhän nyt minä varmasti, ettei sitten tulla taas vähintäänkään puoleen vuoteen uudelleen näkemään. 

Siellä oli sitten avuliaasti yritetty toiselta puolelta Suomea järjestää minulle näitä kahta välttelijää seuraksi ja saatukin ihan näin pitkälle asiat. Tunsin itseni jonkinlaiseksi kerjäläiseksi, jota nyt säälittiin ja piti ihan vastentahtoisesti jotenkin lähestyä.

Varsinaisesti en välejä laittanut poikki, mutta lupasin sen jälkeen itselleni, että en enää tuppaa heidän elämäänsä millään lailla vaan olen yhteydessä vain sellaisiin ihmisiin, jotka itse tasapuolisesti haluavat tavata minuakin, joiden kanssa minulla on kivaa ja voidaan puhua niin iloisista kuin vakavistakin asioista. En ryhdy kenellekään minkäänlaiseksi hyväntekeväisyyskohteeksi.

Muutamiin sukulaisiin addiktioiden ja sairaan käytöksen vuoksi.

Ei kannata haaskata aikaa typeryksiin.

Olen laittanut välejä poikki paskasti käyttäytyneisiin kavereihin sekä kahteen exään. Pari kaveria on tullut anteeksipyynnön kautta takaisin elämääni, mutta moni entinen kaveri sekä nämä exät ovat menneet lopullisesti roskiin ja olen blokannut heidät. Taustalla on sekoilua, päihteiden väärinkäyttöä, hyväksikäyttöä, draamaa ja muuta semmoista mikä ei vain kuulu hyviin ihmissuhteisiin.

Olen. 4 henkilön Kaveriporukan kanssa, taustana 1 heistä kävi illanvietossa suoraan mun miehen kimppuun. Siis hyppäsi syliin ja yritti suudella. Tästä oli aikaa jo vuosia ja vuosia, mutta lapsen syntymän jälkeen tajusin että miksi pidän ystävänä tuollaista yrittänyttä kaveria ja samalla sen miettimättä jättäydyin porukasta pois. Muut eivät tästä käytöksestä tiennyt.

Toinen saman kaveriporukan naisista pyyti sinkkuna ollessaan mieheni katsomaan jotain koulujuttua, ja toki tuohon edelliseen tapahtumaan verraten koin olon aika ikäväksi kun minulle tapaamisesta kerrottiin vasta jälkikäteen. Voi olla että tällä toisella ei ollut oikeasti mitään taka ajatuksia.

Joskus tekisi mieli kertoa niille 2 muulle jotka blokkasin samalla, mitä tapahtui, mutta mennyt aikaa niin paljon että ei varmaan enää heitä kiinnosta.

En koe tärkeäksi enää poikkasta välejä. Olen tehnyt niin useamman kerran monestakin eri syystä. Nyt pääsen helpommalla, jos annan toiselle tilaisuuden olla se joka poikkasee. He unohtuvat ihan eri tavoin kuin ne, joiden kanssa olen itse päättänyt poikkasta. Huomannut myös, että välien poikkasemista parempi keino on jatkaa elämäänsä tyytyväisenä toisen typerästä käytöksestä huolimatta. Toinen saa ne hyvätkin uutiseni kuullakseen ja tajuaa, ettei sittenkään onnistunut horjuttamaan minua.

Olen joihinkin kavereihin.

Yksi oli hankala tapaus. Esimerkkinä, jos joku mies oli kiinnostunut minusta tai juttelin vaikkapa baarissa jonkun kanssa, niin "kaveri" joko puhui miten minun ei kannata sekaantua ko. tyyppiin, sillä on sellainen ja tällainen. Ja yritti kohta itse pokata häntä. Baari-illat meni piloille kun suuttui jos ei saanut huomiota. Potki minut kerran tämän takia ulos asunnostaan, kun alunperin oltiin sovittu että tulen yöksi. Nautti aidosti siitä kun myöhemmässä vaiheessa silloisen poikaystäväni kanssa meni huonosti. Lopulta haukkui minut hyvin lahjakkaasti. Silloin koko ihminen sai mennä.

Toinen paljastui na rsi sti ksi. Olen blokannut hänet joka paikassa ja sanonut ihmisille, että minusta ei saa puhua hänelle yhtään mitään. Rauhassa olen saanut olla ja helpottaa entisestään, kun olen työkuvioiden takia tekemässä muuttoa muualle.

Pari sellaista kaveria on, joiden kanssa yhteydenpito vain hiipui. Loppuaika oli sitä, että minä kyselin kuulumisia ja tein aloitteita keskusteluille. En enää jaksanut yksipuolista yhteydenpitoa. Heistä ei ole kuulunutta mitään miltein pariin vuoteen.

Mulla todennäköisesti edessä tämä. En suoranaisesti laita välejä poikki, vaan annan yhteydenpidon läsähtää lopullisesti.

Meitä oli alunperin siis kolmen hengen porukka, mutta kaksi näistä alkoivat viettää hyvin tiivisti aikaa keskenään. Minua ei ole sen jälkeen ikinä kutsuttu mihinkään. En tietenkään tarkoita että meidän kaikkien pitäisi olla koko ajan tekemisissä, mutta ei ole kiva kuunnella niillä harvoilla kerroilla kun tavataan, että nämä kaksi ovat keskenään soitelleet päivittäin, kyläilevät toistensa luona useammin viikossa, shoppailevat, kahvittelevat yms. Eikä kertaakaan ole kysytty mukaan. Ainostaan pari kertaa ollaan kolmistaan oltu, kun olen oma-aloitteisesti ehdottanut että tehtäisiin jotain yhdessä, vaikkapa lounaalle. Mutta sitten saattaakin tapaamisen aikana käydä ilmi, että ovat keskenään puhunut että meidän pitikin (kahdestaan) tavata lounaan merkeissä.

Meillä on myös porukan keskusteluryhmä, mutta sinne ei tule mitään. Ei varmaan tulekaan, kun keskenään juttelevat.

Ei ole kiva olla se kolmas pyörä. Siksi en ota enää yhteyttä. Jos seurani kiinnostaa, niin silloin voi olla yhteydessä. Eri asia jaksanko enää kiinnostua.

Sitten kun lakkaa olemasta kivaa, niin meikä häipyy. Elämä on liian lyhyt draamailuun.

Olen useinkin, kaksinaamaisuus, valehtelu ja hyväksikäyttö on mitä en vain yksinkertaisesti pysty sietämään. Miten, lopetin 100% yhteydenpidon, ihan helppoa. Jälkeenpäin ehkä joku saattaa kysyä tai yrittää lämmitellä vuosien jälkeen, mutta jatkaa tuota hiljaisuutta niin kyllä nekin loppuu. Turha tässä elämässä on tuhlata aikaa ihmisiin mitkä eivät ole sen arvoisia.

En vastannut ystävän viimeisinpään viestiin. Hän oli tehnyt useammat oharit tapaamisiin, soittoihin, viesteihin. Tapaamiseen ei taas kerran tullut. Lähetti viestin, jossa pahoitteli unohdusta, mutta en vastannut siihen. Hän ei yrittänyt edes ottaa yhteyttä uudelleen.

Ilmeisesti hänellä oli tämä tarkoitus, että ghostasi minut elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Olen, lähes kaikkiin. Parempi yksin kuin paskojen tyyppien lähellä. Ei mielenterveys kestä kaikkea.

Voisiko olla toisin päin?

Suvussa kaksi narsistia joten koko sukuun. Saa nähä kun aika heistä jättää onko yhtäkään omilla aivoilla ajattelevaa jäljellä...

Kuinka monella seurustelusuhde on pilannut välit kavereihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, lähes kaikkiin. Parempi yksin kuin paskojen tyyppien lähellä. Ei mielenterveys kestä kaikkea.

Joo, suurin osa on kyl ihan paskoja.

Joskus kannattaa vilkaista peiliin, jos kaikki muut on aina paskoja.

En ole sinänsä välejä pistänyt poikki, oon vaan ghostannut ja jossain vaiheessa loppuu se yhteydenotto.

Seuraavassa muutossa ensikuussa vaihdan numeroa ja osotetta en kerro kenellekään koska en jaksa mun turhia sukulaisia joten teen vaan katoamistempun ja poistan kaikkien yhteystiedot.

Ex-tyttöystäviin en pidä mitään yhteyttä, vaikka en riidoissa olekaan. Miksi leikkisin ystävää, kun ovat minut rikkoneet? Joskus saan viestejä joiltain, mutta vastaan hyvin neutraalisti enkä kysy heiltä mitään. Eivät ota uudestaan yhteyttä.

Yhteen ystävääni laitoin välit poikki, koska en vain jaksannut enää kuunnella hänen katkeraa valitustaan avioerostaan, joka oli tapahtunut yli 10 vuotta aikaisemmin. Kun tutustuin tähän ihmiseen, jaksoin kuunnella, koska oletin eron olevan vielä varsin tuore. Erosta oli kuitenkin kulunut silloin jo 7 vuotta. Tämä asia selvisi mulle vasta paljon myöhemmin. Sen lisäksi hän jossain vaiheessa alkoi juoda yhä useammin - välillä veti kalsarikännejäkin ja sammui kesken viestittelyn - ja humalassa hänellä oli tapana haastaa riitaa ja haukkua kaikki. Ensin haukkui kaikki muut ja lopuksi minut. Viimeisen vuoden aikana hänen silloin teini-ikäiset lapsensa päättivät muuttaa isänsä luokse eikä tämä ystäväni nähnyt mitään vikaa omassa toiminnassaan. Mä ymmärsin hänen teinejään ihan hyvin. Mieluummin isän uudessa perheessä kuin alkoholisoituneen katkeran äidin kanssa. En tiedä, mitä ex-ystävälleni nykyisin kuuluu, liekö enää hengissäkään.