Epävakaa persoonallisuus narsistisin piirtein

Olin naimisissa tällaisen kanssa. Tietysti oli ihanaa silloin kun oli ihanaa, mut aina ei ollut ja loppua kohden aina vaan harvemmin. Pettämistä ja muuta sellaista klassista, ongelmia alkoholin kanssa, valehtelua jne. Holtitonta rahankäyttöä. Ja tosiaan just toi et kaikki vanhat, selvitetyt ja sovitut riidat ja ongelmat tuli joka kerta esille uusien riitojen yhteydessä. 

Usein oli jotain draamaa, joka alkoi jostain todella pienestä. Yhtäkkiä alkoi kiukuttelu ja mykkäkoulu, ja kun kysyin, että mikä on, niin aluksi ei tietenkään mikään, mutta lopulta sitten suostui paljastamaan, kuinka olin ihan normaalissa yhteydessä sanonut jotain ihan tavallista, josta hän oli sitten jotenkin loukkaantunut, ja mitä minä en muistanut, niin hirveä uhriutuminen: "no minulle se oli iso asia, mutta ei sinua minun tunteet kiinnosta!". Ja kun sitten joskus rauhallisina hetkinä otin tämän puheeksi, että olis kiva, jos sanoisi samantien kun jostain loukkaantuu, eikä tyyliin viikkoa myöhemmin, kun minä olen ihan normaalisti jatkanut elämää, niin se ainainen "mutta kun en halunnut pilata sitä hetkeä".

Nämä asiat mistä loukkaantui tavallisessa keskustelussa saattoi olla ihan normaaleja pieniä mielipideasioita, joita minä en pitänyt minkään arvoisina, esim. harkinnassa uuden nojatuolin osto, mies ehdottaa sinistä kukallista, minä totean että tuo malli ja sinisen sävy on kyllä kiva, mutta kukallinen kuosi ei oikein taida sopia tänne, mites olis tämä sininen raidallinen. Niin siitä sitten möksähti parin päivän päästä, että hänen makuaan olen haukkunut, eikä tosiaan koskaan kertonut heti, vaan otti puheeksi viikon, jopa kahden päästä, kun minä olin jo autuaasti unohtanut koko keskustelun. "Niin, ei se sitten sinulle ollut tärkeää, että minun makua ja minua loukkasit." Ilmeisesti koki aina silloin, että on aika järjestää jotain draamaa, sillä tavallinen tylsä arki oli aivan liian laimeaa. Jotain säätelyongelmiahan näillä epävakailla on. 

Järjesti usein yllätyksiä, tietenkään kertomatta mulle, vaikka se nyt on ihan normaalia, mutta ei sitten osannut myöskään suhtauta normaalisti yllätyksen "pilaantumiseen", vaikka oli jo joku aikoja sitten sovittu meno juuri siinä kohtaa. Esim. mun työpaikan pikkujoulut, joista oli tiedetty käytännössä jo vuosi (osuivat aina sille tietylle marraskuun perjantaille). Sanoin jo etukäteen, että ne tuppaavat olemaan kosteita juhlia, joten ei kannata odotella hereillä eikä suunnitella mitään hurjaa seuraavalle päivälle. Oli kuitenkin sitten itsekseen keksinyt, että juuri samana iltana pitää juhlistaa hänen eräältä kurssilta valmistumista, ja kun minä kömmin kotiin tuhannen tuiterissa eikä se skumppailu siinä laskuhumalassaa enää nappaillut, niin seuraus oli sitten maansa myynyt, loukkaantunut uhri. 

Minulla toki ei ollut oikeutta loukkaantua, jos sovittu meno peruuntui hänen sekoilujensa vuoksi, mutta se nyt on eri asia tietenkin. 

Usein viittasi johonkin mystiseen tapahtumaan lapsuudessa/nuoruudessa, jonka vuoksi hänen oli vaikea suhtautua asioihin normaalisti, mutta ei koskaan suostunut paljastamaan sitä mystillistä caseaan, vaikka oltiin yhdessä kaiken kaikkiaan 7-8 vuotta, ja ikää molemmilla reilusti yli 30. Diagnoosinsa paljasti vasta avioeron jälkeen, kai se oli joku viimeinen yritys olla keskipisteenä ja säälin kohteena ja laistaa vastuusta, vaikkei mua enää jaksanut kiinnostaa puoleen eikä toiseen. Toki diagnoosista otin sittemmin selvää ja se selitti yhtä sun toista. 

Eli lyhyesti, älä koske, älä osallistu, älä aloita suhdetta, älä lähde niihin peleihin mukaan. Käänny pois ja etsi muuta seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika vaikea ihminen kun puuttuu itsereflektiokyky ja on pakkomielle olla aina oikeassa. On myös aina joka tavalla uhri ja kaikissa muissa on vikaa. Silloinkin kun itse on järjestänyt draamansa. Vaikea niitä on toisistaan erottaa kun kumpaankin sisältyy mustavalkoinen maailmankuva, oman erityisyyden korostaminen( minua ei voi tajuta kuin erityiset ihmiset ajattelu) tavalla tai toisella ja heikko itsetunto sekä selkeän identiteetin puute.

Totta tuokin, mutta entäs jos kyseinen ihminen on todella kiltti ja maailma on kohdellut tätä todella paskasti? Siis oikeasti eikä aina vain hänen kuvitelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hyviäkin miehiä olisi sinulle ollut tarjolla. Tuplatyhmä, kun luulet ettet voisi lähteä vieläkin.

Niin siis tuo epävakaa selvisi minulle kunnolla vasta raskauden alussa, jonka jälkeen se narsistinen käytös alkoi myös. Ennen sitä oli tullut jotain lievää impulsiivisuutta, mutta ajattelin, että hän vain on välillä impulsiivinen henkilö. Tultuani raskaaksi miehen käytös muuttui kylmemmäksi ja ikävämmäksi.

Olen jo päättänyt erota, sillä en jaksa tällaista, mutta en voi sitä muuttaa enää, että hän on lapseni isä ja tulen olemaan häneen sidottuna ainakin seuraavat 20 vuotta.

-sama

Tuo olisi kyllä tilanne jossa yrittäisin joko saada vielä abortin tai painua maan alle. Vaikka nimenmuutos ja muutto ulkomaille tai ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti aika vaikea ihminen kun puuttuu itsereflektiokyky ja on pakkomielle olla aina oikeassa. On myös aina joka tavalla uhri ja kaikissa muissa on vikaa. Silloinkin kun itse on järjestänyt draamansa. Vaikea niitä on toisistaan erottaa kun kumpaankin sisältyy mustavalkoinen maailmankuva, oman erityisyyden korostaminen( minua ei voi tajuta kuin erityiset ihmiset ajattelu) tavalla tai toisella ja heikko itsetunto sekä selkeän identiteetin puute.

Totta tuokin, mutta entäs jos kyseinen ihminen on todella kiltti ja maailma on kohdellut tätä todella paskasti? Siis oikeasti eikä aina vain hänen kuvitelmissaan.

Aikuinen ihminen käsittelee ongelmansa, eikä kaada niitä sivullisten niskaan, jos ei muuten niin sitten terapian avulla. Aikuinen ihminen pyrkii ainakin selittämään muille, esim. että minulle on kengät ja varpaat hirveän arka paikka, koska minua kiusattiin niin paljon jalkojeni vuoksi, mutta teen parhaani, etten loukkaantuisi turhasta. Näiltä epävakailta puuttu se normaali itsereflektion taju, eli ovat joko niin, että mikään ei ole koskaan heidän vikaansa tai että kaikki on aina heidän vikaansa, ja molemmissa tilanteissa heitä pitää ymmärtää ja sääliä. Tilanne ei vuosien aikana muutu miksikään, koska se sisäinen kasvu puuttuu juurikin itsereflektion puutteellisuuden vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Hyvin voit. Kysy apua neuvolasta.

Raskaushormonit tekee nöyräksi ja sopeutuvaksi, olotila epävarmaksi. Tiedän omasta kokemuksestani.

Ajattele kuitenkin, miten vähän apua miehestä on lapsen kanssa, vaikka tarvitset silloin erityistä tukea. Ja lapsen osaa muutenkin.

Hyvää jatkoa, toivottavasti löytyy auttava taho.

Kiitos tästä ketjusta. Tämä tuli elämäntilanteeni takia kuin tilauksesta. Parasta terapiaa pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Hyvin voit. Kysy apua neuvolasta.

Raskaushormonit tekee nöyräksi ja sopeutuvaksi, olotila epävarmaksi. Tiedän omasta kokemuksestani.

Ajattele kuitenkin, miten vähän apua miehestä on lapsen kanssa, vaikka tarvitset silloin erityistä tukea. Ja lapsen osaa muutenkin.

Hyvää jatkoa, toivottavasti löytyy auttava taho.

Kiitos paljon! Onneksi tukiverkkoni on laaja ja vahva, äitini lupautunut synnytykseenkin jo mukaan ja on asiasta innoissaan.

Miehestä on nytkin lähinnä ollut vain pahaa mieltä, joten olet varmasti oikeassa. Hiukan kuitenkin ärsyttää, kun on jo ilmoittanut, että huoltajuus menee puoliksi ja yksinhuoltajuutta en saa. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Totta tuokin, mutta entäs jos kyseinen ihminen on todella kiltti ja maailma on kohdellut tätä todella paskasti? Siis oikeasti eikä aina vain hänen kuvitelmissaan.

Eläminen ihmisen kanssa on silti samanlaista. Kirjoitin kommentin 11. Juuri tällainen tapaus. Elämä on ollut hänelle ihan ryökäleen epäreilu ja on todella herkkä ihminen kyseessä. Mutta kun hän ei kykene parantumaan, ainoastaan ripustautumaan ihmisiin, jotka tuovat hetken helpotuksen. Hänen minuutensa on aivan hajanainen, eikä se ole yhtään hänen syytään. Ja tottakai hän tarvitsisi terapian ohella välittäviä ihmisiä, ja tottakai olisi ihanaa tukea, kulkea vierellä ja nähdä hänen parantuvan. Mutta kun hän ei osaa muuta kuin käyttää toisia selviytymiseen. Hän on pelkkä varjo ja tarvitsee aina lihallisen ruumiin, johon kiinnittyä (ja josta imeä elämänvoimaa seurauksista välittämättä).

Ajattele, että voisi olla ihmissuhteita ihmisten kanssa, jotka ovat kokonaisia ihmisiä lihoineen varjoineen kaikkineen. Tämä Dagssonin kuva on niin hyvä: I can save him - by Hugleikur Dagsson - Dagsson.com