Epävakaa persoonallisuus narsistisin piirtein

Taas uusi Sanna ketju.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen tekee kaikkensa tuhotakseen toisen. Mestari manipuloinnissa. Omaa syytä ei ole tietenkään mikään.

Napakymppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 vielä. Olin loppua kohti todella ahdistunut ja masentunut ja masennus loppui kuin taikaiskusta, kun otin eron ja koko lantatunkio tuli esiin. Kysyin tältä, rakastiko minua missään vaiheessa (kuitenkin 6 vuotta yhdessä...). Vastasi, että ei tiedä, ei tiedä mitä on rakkaus, ei tiedä tunteeko pelkkää epävarmuutta ja riippuvuutta. Voihan nyyh. Itse tässä seuraavaksi selvittelen sitä, miksi minä olen halunnut olla parisuhteessa jossa toinen ei edes tiennyt, rakastiko minua. Voihan valvatti, kun vaisto sanoi monta kertaa, että tämä oli tässä, ja aina se sai roikuttua minussa niin kivuliaasti että jatkoin vaan. Aika perimmäisten kysymysten eteen joutuu. Olipa hyvä että tulin palstalle ja näin tämän keskustelun, tuli taas palauteltua mieleen muutamat tosiasiat.

Muutama seikka näiden "puolustukseksi". Se etteivät kykene rakastamaan ei ole valinta. Lisäksi he todennäköisesti kuvittelevat että esim rakastamisen teeskentely ON rakkautta, koska eivät tiedä mitä rakkaus on. He kuvittelevat että muutkin teeskentelevät ja ovat siksi vakuuttavia väittäessään rakastavansa, vaikka teot puhuu täysin päinvastaista. He luulevat aidosti että se mitä he tekevät on rakkautta.

Ymmärrän kyllä tämän. Tässäkin on ihan monipuolisesti syitä taustalla, miksi hänestä on tullut tällainen, eikä hän ole niistä vastuussa, koska asiat on tapahtuneet lapsena eli silloin kun persoonallisuus vasta muodostuu. Pointti oli se, miltä näyttää elämä tällaisen kanssa. Tällainen ihminen ei osaa parantua, koska hänellä ei ole kokemusta terveestä sisäisestä elämästä, aidosta välittämisestä ym. Erittäin pitkää terapiaa luvassa, mutta ongelmana on myös se, että riski terapeutin manipulointiin on huikea, samoin kyvyt, koska on automatisoitunut se, että kertoo toiselle sen mitä tämä haluaa kuulla. Tämä henkilö siis itse tiedostaa tämän ongelman. Mutta mitä sille voi tehdä, kun sisäinen tutka ei kerro, mikä on oikein ja mikä väärin? Minusta joku sanoi täällä todella hyvin, että "mieti, kuinka vaikeaa meillä taviksilla on nähdä omat virheemme ja heikkoutemme. Ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään, niinnharva meista tunnistaa oman kateutemme tai väärät valintamme." Niinpä.

On aivan sairaan (kirjaimellisesti) houkuttelevaa ajatella, että tämä ihminen ehjäytyisi ja voisin tukea häntä tällä matkalla ja hänestä tulisi vielä kokonainen ja saisin pitää ne ihanat puolet. Ja hän tulisi paremmin toimeen kipeiden puolien kanssa. Mutta kun on täysin mahdotonta tietää, onko paraneminen todellista vai jatkuuko roolin esittäminen, kun ei se ihminen välttämättä itsekään osaa tähän vastata.

Ihan ohiksena haluan vain todeta sinulle, että tunnut harvinaisen viisaalta ihmiseltä, kaikissa viesteissäsi.

Itse aiheeseen minulla ei ole todettavaa, vaikka käyttäytymistieteilijä olenkin.

Up

Voiko tällainen henkilö parantua?

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Narsistilla on kultalapsi ja syntipukkilapsi. Kultalapsesta tulee uusi narsisti ja syntipukki katkaisee välit.

Opiskelutoverina tuollainen viisikymppinen nainen. Hyvin rasittava henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Mun äidillä oli jotain ton tapaista. Sai ihan hirveitä raivareita ihan pikkujutuista, hakkasi, haukkui ja rikkoi tavaroita, mutta ei koskaan tuntenut huonoa omatuntoa, kuten epävakaat yleensä. Mun sisko oli kultalapsi ja minä syntipukki, mikä viittaa narsismiin, mutta en muista että äiti itse olisi vaatinut jatkuvaa ihailua, kuten narsistit. On nyt vanhemmiten rauhoittunut, mutten halua olla enää tekemisissä, sain lapsuuden takia ikuiset traumat ja mt-ongelmat.  

Onko kellään kokemusta ns. Hiljaisesta epävakaasta? Tai en tiedä miten sanotaan suomeksi, mutta kun siis normaalisti sanotaan, että epävakaat raivoaa, mutta olen lukenut myös sellaisista, jotka kääntävät sen raivon ns. Sisäänpäin eli raivoavat vain itselleen.

Miesystäväni sopii täydellisesti kaikkiin epävakaan kohtiin paitsi siihen raivoamiseen, mutta siis on juuri sellainen, että kääntyy sisäänpäin, pitää mykkäkoulua joskus, kun suuttuu tavallaan esim. Huomaa olleensa väärässä (joka sekin harvinaista, mutta viime aikoina hiukan ollut vastaanottavaisempi, kun huomautan hänen toimineen väärin) saattaa lyödä itseään esim. Päähän nyrkillä. Aivan outoa käytöstä tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta ns. Hiljaisesta epävakaasta? Tai en tiedä miten sanotaan suomeksi, mutta kun siis normaalisti sanotaan, että epävakaat raivoaa, mutta olen lukenut myös sellaisista, jotka kääntävät sen raivon ns. Sisäänpäin eli raivoavat vain itselleen.

Miesystäväni sopii täydellisesti kaikkiin epävakaan kohtiin paitsi siihen raivoamiseen, mutta siis on juuri sellainen, että kääntyy sisäänpäin, pitää mykkäkoulua joskus, kun suuttuu tavallaan esim. Huomaa olleensa väärässä (joka sekin harvinaista, mutta viime aikoina hiukan ollut vastaanottavaisempi, kun huomautan hänen toimineen väärin) saattaa lyödä itseään esim. Päähän nyrkillä. Aivan outoa käytöstä tuollainen.

Tulipa paha mieli tästä. Minä saatoin joskus myös lyödä itseäni tuossa tilanteessa. Se johtuu siitä kun lapsena lyötiin pienimmästäkin virheestä ja tehtiin selväksi että olen epäkelpo elämään. Kun sitä ei ole vanhempi tekemässä enää niin on vaikka pakko hakata itsensä hänen puolestaan. Vähän kuin aivopesty siihen. Häpesin hirveästi sitä kun en kyennyt tekemään itsemurhaa. Se oli minulle merkki heikkoudesta, laiskuudesta ja kyvyttömyydestä. Ehkä hänellä jyllää nämä samat Mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

11 vielä. Olin loppua kohti todella ahdistunut ja masentunut ja masennus loppui kuin taikaiskusta, kun otin eron ja koko lantatunkio tuli esiin. Kysyin tältä, rakastiko minua missään vaiheessa (kuitenkin 6 vuotta yhdessä...). Vastasi, että ei tiedä, ei tiedä mitä on rakkaus, ei tiedä tunteeko pelkkää epävarmuutta ja riippuvuutta. Voihan nyyh. Itse tässä seuraavaksi selvittelen sitä, miksi minä olen halunnut olla parisuhteessa jossa toinen ei edes tiennyt, rakastiko minua. Voihan valvatti, kun vaisto sanoi monta kertaa, että tämä oli tässä, ja aina se sai roikuttua minussa niin kivuliaasti että jatkoin vaan. Aika perimmäisten kysymysten eteen joutuu. Olipa hyvä että tulin palstalle ja näin tämän keskustelun, tuli taas palauteltua mieleen muutamat tosiasiat.

Muutama seikka näiden "puolustukseksi". Se etteivät kykene rakastamaan ei ole valinta. Lisäksi he todennäköisesti kuvittelevat että esim rakastamisen teeskentely ON rakkautta, koska eivät tiedä mitä rakkaus on. He kuvittelevat että muutkin teeskentelevät ja ovat siksi vakuuttavia väittäessään rakastavansa, vaikka teot puhuu täysin päinvastaista. He luulevat aidosti että se mitä he tekevät on rakkautta.

Ymmärrän kyllä tämän. Tässäkin on ihan monipuolisesti syitä taustalla, miksi hänestä on tullut tällainen, eikä hän ole niistä vastuussa, koska asiat on tapahtuneet lapsena eli silloin kun persoonallisuus vasta muodostuu. Pointti oli se, miltä näyttää elämä tällaisen kanssa. Tällainen ihminen ei osaa parantua, koska hänellä ei ole kokemusta terveestä sisäisestä elämästä, aidosta välittämisestä ym. Erittäin pitkää terapiaa luvassa, mutta ongelmana on myös se, että riski terapeutin manipulointiin on huikea, samoin kyvyt, koska on automatisoitunut se, että kertoo toiselle sen mitä tämä haluaa kuulla. Tämä henkilö siis itse tiedostaa tämän ongelman. Mutta mitä sille voi tehdä, kun sisäinen tutka ei kerro, mikä on oikein ja mikä väärin? Minusta joku sanoi täällä todella hyvin, että "mieti, kuinka vaikeaa meillä taviksilla on nähdä omat virheemme ja heikkoutemme. Ilman mitään persoonallisuushäiriötäkään, niinnharva meista tunnistaa oman kateutemme tai väärät valintamme." Niinpä.

On aivan sairaan (kirjaimellisesti) houkuttelevaa ajatella, että tämä ihminen ehjäytyisi ja voisin tukea häntä tällä matkalla ja hänestä tulisi vielä kokonainen ja saisin pitää ne ihanat puolet. Ja hän tulisi paremmin toimeen kipeiden puolien kanssa. Mutta kun on täysin mahdotonta tietää, onko paraneminen todellista vai jatkuuko roolin esittäminen, kun ei se ihminen välttämättä itsekään osaa tähän vastata.

Miestä ei ole, omien sanojensa mukaan, lapsena lyöty, mutta äiti on ollut ns. aika tunteeton nähtävästi ja isä alkoholisti, joka lopulta jätti perheen. 

Olen häntä monesti estänyt lyömästä itseään ja kysynyt miksi niin tekee ja hän itse kuvannut asiaa niin, että on suuttunut niin paljon jostain tilanteesta (ja nimenomaan itselleen), että rankaisee itseään. Tunteista puhuminen tai niiden tunnistaminen on hänelle hyvin vaikeaa ja hänellä on omien sanojensa mukaan sellaisia kausia, että kaikki menee hyvin ja sitten sellaisia kausia, että on impulsiivinen (käyttää rahaa, käyttää alkoa runsaammin, juhlii, syö epäterveellistä ruokaa jne.). 

Hän on siis itsekin tutkinut netistä epävakaasta tietoa ja kokee itse, että hänellä olisi se, mutta tosiaan juuri se sellainen muoto, jossa se raivo suunnataan itseen ei muihin. 

Hän on myös hyvin epävarma ja on myöntänyt suurimman osan ajastaan vetävänsä erilaisia rooleja ihmisille mm. ystävilleen, joille hyvin harvoin/ei koskaan keskustele mistään ns. syvällisistä asioista. 

Minunkin kanssani menee vuoristorataa: yhtenä hetkenä olen ihana ja toisena hän saattaa olla vastaamatta viesteihin pitkiin aikoihin. Ja yritän aina kysyä mistä johtuu, mutta usein ei kerro tai sitten myöhemmin paljastaa, että olen ohimennen sanonut jotain, josta on suuttunut.

Uskoakseni tätä hiljaista tyyppiä kutsutaan englanniksi high functioning BPD

31

Ymmärtääkö epävakaa hlö tunteita? Poikaystäväni heittelee "pidän-en pidä" välillä, kun kyse hänen tunteistaan minuun. Joskus sanoo luulevansa, että pitää minusta, tai että on varma, että pitää minusta, mutta ei tiedä mitä ne tunteet ovat mitä tuntee.. Oon niin hämmentynyt. Miten ei voi tietää mitä tuntee?

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen henkilö parantua?

Ei, koska ei tunne mitään tarvetta parantua mistään, eihän hänellä ole ongelmaa tai sairaudentunnetta. Ei tuollainen ihminen itse mitenkään kärsi käytöksestään, ne ympärillä olevat läheiset kärsivät senkin edestä. Tuollaisilla ei yleensä ole sellaista tunne-elämää jonka me miellämme normaaliksi. Eivät he kykene rakastamaan tai olemaan aidosti empaattisia, ei heillä ole sellaisia tunteita olemassakaan, ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. Kumpiakin tunteita osaavat tarpeen tullen teeskennellä erinomaisesti kyllä. Heidän ainoat aidot tunteensa ovat viha ja kateus.

Moni ketjuun vastannut sopii täydellisesti tuontyyppisen ihmisen suosikkiuhrin muottiin: empaattinen, rakkaudennälkäinen, ymmärtäväinen, kiltti ja haluaisi niin kovin auttaa toista "paranemaan" ja antaa aina uuden mahdollisuuden. Ainoa neuvoni on että noista liskoihmisistä on paras pysytellä kaukana, koska mitään hyvää ei suhteesta ikinä seuraa toiselle osapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääkö epävakaa hlö tunteita? Poikaystäväni heittelee "pidän-en pidä" välillä, kun kyse hänen tunteistaan minuun. Joskus sanoo luulevansa, että pitää minusta, tai että on varma, että pitää minusta, mutta ei tiedä mitä ne tunteet ovat mitä tuntee.. Oon niin hämmentynyt. Miten ei voi tietää mitä tuntee?

Aleksitymia. Hän ei tunne tunteitaan, joten päättelee vihjeistä mitkä ne on. Esimerkiksi jos omaat yleisesti hyvänä pidettyja piirteitä niin hän päättelee siitä, että pitää sinusta koska omaat nämä piirteet. Olisi epäloogista olla pitämättä.

Ettei tässä olisi kysymyksessä "rakastan sinut ehyeksi"-harha? Älä vaan lähde siihen ja pilaa elämääsi! Jotkut ihmiset ovat niin vaikeita ja viallisia, ettei heitä voi rakkaudella parantaa.

Jossain aiemmassa viestissä olikin sanottu hyvin, että narisitin syytös on samalla tunnustus. Narsisti syyttää aina muita omista teoistaan ja sanoistaan eikä kanna vastuuta mistään. Kaikki muut ovat syyllisiä, narsisti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hyviäkin miehiä olisi sinulle ollut tarjolla. Tuplatyhmä, kun luulet ettet voisi lähteä vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää varmaan olla aikamoisen traumaattinen lapsuus hirviönarsistivanhemman kanssa, että saa tuollaisen lottovoittococktailin aikaiseksi. Tai geeneissä vahvasti tai molempia. Juoksisin tuollaista ihmistä karkuun heti. Epävakaata pers.häiriötä ei pidä demonisoida, koska terapian avulla suurin osa parantuu siitä tai oireet lievenevät minimaalisiksi, mutta kun sekaan laittaa narsistisia piirteitä niin tuskinpa paranee tai kykenee muuttumaan koskaan.

Minä olen raskaana henkilölle, jolla epävakaa, mutta hänen käytöksensä on usein hyvin narsistista myös. Olen ihan loppu ihmisenä. Olen hajonnut ja muuttunut tavattuani hänet, mutta jotenkin huomasin asian vasta nyt raskaana. Miten tässä enää voi pakoon juosta?

Epävakaakaan ei ole minulle täysin tuttu, että osaisin sanoa mikä kuuluu "taudinkuvaan" ja mikä voisi olla narsistista, mutta näin maallikkona asiaa tutkittuani, niin monet, niin sanonut covert narsismin piirteet sopivat häneen liiankin hyvin. :(

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Hyviäkin miehiä olisi sinulle ollut tarjolla. Tuplatyhmä, kun luulet ettet voisi lähteä vieläkin.

Niin siis tuo epävakaa selvisi minulle kunnolla vasta raskauden alussa, jonka jälkeen se narsistinen käytös alkoi myös. Ennen sitä oli tullut jotain lievää impulsiivisuutta, mutta ajattelin, että hän vain on välillä impulsiivinen henkilö. Tultuani raskaaksi miehen käytös muuttui kylmemmäksi ja ikävämmäksi.

Olen jo päättänyt erota, sillä en jaksa tällaista, mutta en voi sitä muuttaa enää, että hän on lapseni isä ja tulen olemaan häneen sidottuna ainakin seuraavat 20 vuotta.

-sama