Mihin koko elämän ikäinen stressi ja burn out johtaa?

Kroonisiin autoimmuunisairauksiin

kortisolille tulee solut immuuniksi tietyn ajan jälkeen.       Mutta se tunne taitaa lähteä vain jollain aineilla pois.

Minulle tuli useampi autoimmuunisairaus vain vähän päälle 30-vuotiaana.

Lapsesta asti jatkunut stressi, jonkinlainen ptsd koulukiusaamisen ja vanhempien väkivallan takia.

Lisäksi piiskasin itseäni esim liikunnalla ihan liikaa, rankaisin syömättömyydellä kun en osannut mitään mielestäni tarpeeksi hyvin.

Nyt lähemmäs 40-vuotiaana olen saanut diagnoosin autismiin. Vanhemmat yritti siis hakata minusta normaalia, samoin ilmeisesti muut lapset koulussa.

Tämä sitten naamioi oireita kun pyristelin kaikkeni kohti "normaalia".

Sydänsairauksiin

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli useampi autoimmuunisairaus vain vähän päälle 30-vuotiaana.

Lapsesta asti jatkunut stressi, jonkinlainen ptsd koulukiusaamisen ja vanhempien väkivallan takia.

Lisäksi piiskasin itseäni esim liikunnalla ihan liikaa, rankaisin syömättömyydellä kun en osannut mitään mielestäni tarpeeksi hyvin.

Nyt lähemmäs 40-vuotiaana olen saanut diagnoosin autismiin. Vanhemmat yritti siis hakata minusta normaalia, samoin ilmeisesti muut lapset koulussa.

Tämä sitten naamioi oireita kun pyristelin kaikkeni kohti "normaalia".

"Normaalit" ihmiset osaa olla monesti älyttömän sairaita ja typeriä normaaliudessaan.

Onpa surullinen juttu.

Hyvä kysymys. Ehkä tämä sitten on se syy nykylasten levottomuuteen: vanhempien krooninen stressi.

Itselääkitykseen (viina ja huumeet), lopulta ennenaikaiseen kuolemaan.

Siihen että hermostosi on viiskymppisenä ihan romuna. Minä menetin kyvyn jännittää ja hermoilla, sen sijaan pienikin jännitys menee suoraan kroppaan ja aiheuttaa kaikenlaista ikävää. Ripuli, peräpukamat, oksettaminen, rytmihäiriöt, huulten kihelmöinti, kasvojen kihelmöinti. Ja vakavampia juttuja joista en viitsi tunnistamisen pelossa puhua. Olen käytännössä työkyvytön koska en uskalla jatkaa työntekoa täysillä vaikka psyykeni kyllä kestäisi, mutta kroppa ei. Pelkään että vammaudun jotenkin pysyvästi ja vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli useampi autoimmuunisairaus vain vähän päälle 30-vuotiaana.

Lapsesta asti jatkunut stressi, jonkinlainen ptsd koulukiusaamisen ja vanhempien väkivallan takia.

Lisäksi piiskasin itseäni esim liikunnalla ihan liikaa, rankaisin syömättömyydellä kun en osannut mitään mielestäni tarpeeksi hyvin.

Nyt lähemmäs 40-vuotiaana olen saanut diagnoosin autismiin. Vanhemmat yritti siis hakata minusta normaalia, samoin ilmeisesti muut lapset koulussa.

Tämä sitten naamioi oireita kun pyristelin kaikkeni kohti "normaalia".

Pointti jäi :D

Eli siis aiheutti koko elämäni kestävää tuskaa siitä että olen huono, laiska, tyhmä.

Olen kyvytön parisuhteeseen, en osaa ilmaista tunteitani. Olen täysin työkyvytön. En saa iloa oikein mistään, ehkä ne reseptorit päässä on jotenkin lopullisesti kärähtäneet.

Moniko muu kroonisesti stressaantunut onkin nepsy?