Inhoan kertoa itsestäni muille
Tunnen ahdistusta silloinkin kun joku tervehtii. Katsekontaktissa joutuu kuin paljastamaan itsensä. Pahimpia kuitenkin tilanteet kun kysytään jotain, etenkin jos aihe ei liity työhön. Jäi vaan masentunut olo kun uusi takki sai heti kommentteja. Yhtäkkiä olenkin henkilö jonka tekemiset huomataan ja niistä jopa ajatellaan jotain. Ahdistaa kun ihmisillä on minusta "tietoja", kuten parisuhdestatus, ikä, asuinseutu ja pyöräni merkki.
Pääseekö tästä mitenkään eroon? Olisi helpompi olla jos en joka päivä kokisi muiden arvostelevan. Osasyynä ehkä lapsuus kun kotona sai tottua pilkkaaviin kommentteihin.
Kommentit (9)
On tuttua. Varsinkin noloa on surkea parisuhteeni ja kun tajuan, että toinen tajuaa yleensä aika nopeasti parisuhdetilanteeni tilan parilla kysymyksellä.
Ihmiset tervehtii ja kyselee asioita ihan vaan siksi että yrittävät olla mukavia.
Jos ahdistaa niin vastaa ihan lyhyesti. Aina voi kuulua hyvää, ei tarvitse selittää mitään sen lisäksi, kukaan ei kysy miksi silloin, mutta jos voit huonosti, ihmiset haluavat tietää enemmän koska he haluavat olla sinulle avuksi...
Yksityis ansiosta voit sanoa että et kommentoi miten ja kenen kanssa asut yms. jos et halua kertoa. Tai sanot että ei ole aikaa jäädä juttelemaan ja ole televinäsi jotain, räplää vaikka puhelinta...
Käännä aina juttu säähän juttelet sitten kenekanssa vaan
Vierailija kirjoitti:
Autismi?
Autisminkirjon häiriö todettu lapsena. Harmi jos se pilaa koko elämän. En haluaisi olla ns höpöttelijä mutta normaalit asiat olisi kiva saada sanottua. Mieheni on ainoa ihminen jonka kanssa tätä oireilua ei ole. Jopa kerron itsestäni enemmän kuin olisi tarpeen.
Töissä piirre on kunnolla tullut esiin vasta viime vuosina. Ekat pari vuotta kyllä ihmettelin jos eväsjogurttini sai kommentteja "erikoisen" makuvalinnan vuoksi, silti otin saman evään uudestaankin. Avoimesti myös kerroin minne lähden viettämään joulua. En vältellyt asioita oikeastaan ollenkaan. Jokin muutos tapahtui ja pikkuhiljaa huomasin että eväistä tuli tylsiä ja lomasuunnitelmia ei enää mukamas ollutkaan. Eri työpaikoissa jatkoin samalla mallilla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tervehtii ja kyselee asioita ihan vaan siksi että yrittävät olla mukavia.
Jos ahdistaa niin vastaa ihan lyhyesti. Aina voi kuulua hyvää, ei tarvitse selittää mitään sen lisäksi, kukaan ei kysy miksi silloin, mutta jos voit huonosti, ihmiset haluavat tietää enemmän koska he haluavat olla sinulle avuksi...
Yksityis ansiosta voit sanoa että et kommentoi miten ja kenen kanssa asut yms. jos et halua kertoa. Tai sanot että ei ole aikaa jäädä juttelemaan ja ole televinäsi jotain, räplää vaikka puhelinta...
Se juttu vaan että haluaisin kertoa. Perusluonteeni on sosiaalisempi kuin tämä outo kuori. Aina vastaan tosi lyhyesti ja töykeästi ja sitten hävettää. Pitäisi keksiä jokin ajatuskaava jolla saisin aivot huijattua luottamaan muihin ihmisiin. Tai sitten etsiä työ jossa ollaan täysin yksin.
Ap
Itse en enää edes pidä yhteyttä moneenkaan sukulaiseen tai kaveriin, koska ahdisti liikaa kyselyt opinnoista, työllisyydestä ja parisuhdetilanteesta. Nämä ihmiset itsessään ovat mulle kyllä rakkaita ja mielelläni heitä näkisin ja pitäisin yhteyttä, mutta kun tietää jo etukäteen että ensimmäisenä aletaan utelemaan että niin millonkas sä valmistuitkaan, ootko löytänyt työpaikan, ootko löytänyt miehen, asutteko yhdessä, millon menette naimisiin, mites se jälkikasvu jne. Ei, en valmistunut koska sairastuin masennukseen. En ole löytänyt töitä koska ei ole tutkintoa eikä työkokemusta. Miesystävä on, mutta meillä ei ole kiire yhtään minnekään ja meidän suhde ja tulevaisuuden suunnitelmat on ihan meidän kahden välinen asia. Pelkästään jo kysymys että mitä sulle kuuluu tuntuu ahdistavalta kun tuntuu että olen epäonnistunut ihmisenä kun elämä ei olekaan mennyt suunnitelmien mukaisesti.
Toiset nauttii kun voi puhua asioita ympäri kyliä. Asioita vähän vielä muuttamalla. Juoruilija ei koskaan muutu.
Vierailija kirjoitti:
Toiset nauttii kun voi puhua asioita ympäri kyliä. Asioita vähän vielä muuttamalla. Juoruilija ei koskaan muutu.
Lisäyksenä että sitä suurempi nautinto tälle juorukellolle jos toisella vastoinkäymisiä yms.
En ole edes yrittänyt eroon. Kerron, että en puhu töissä yksityisasioistani, ja jos ei mene perille, vastaukset ovat sen jälkeen mitä ovat.