Kouluterveydenhoitaja lapselle olet sitten koko kesän vaan maannu ja herkutellu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa lukeakin tätä. Luulin että asiat olisi edes vähän kehittyneet lapsuudestani, mutta ei näköjään (ainakaan tämän terveydenhoitajan kohdalla). Tuo on erittäin törkeää ja tekisin kyllä jonnekin valituksen. Olin lapsena ylipainoinen ja minkäänlaiset syyllistykset siitä, että MINUN, LAPSEN pitäisi kontrolloida syömisiäni eivät auttaneet mihinkään muuhun kuin siihen että olin ahdistunt ja tunsin syyllisyyttä, joka ennen pitkää johti siihen että söin vain enemmän ja tadaa, lihoin enemmän. Lapselle ei kuulu antaa sellaista vastuuta mihin hän ei yksinkertaisesti kykene. Ja kyllä, tämä koskee myös teinejä.

Teinit kulkevat itsenäisesti, ostavat välipaloja ja herkkuja itsenäisesti, päättävät itse annoskoostaan jne. Miten ihmeessä tämä olisi vanhemman kontrolloitavissa oleva asia? Kyllä asia pitää juurikin lapsen itsensä kanssa käydä läpi. Oma lapseni on kulkenut 3-lk asti kauemmas kouluun ja vastannut itse välipaloistaan, joten hänellä on silloin jo ollut vastuuta, ottaako suklaapatukan vai voileivän, limpparin vai smoothien.

juuri näin, aikuinen ei kyllä teinin syömisiin pysty vaikuttamaan muuta kuin ettei kanna herkkuja kotiin ja että terveelliset hyvät ruuat tarjolla, loppu teinistä itsestään kiinni

Ei mennyt sensuurista läpi. Minulla on todella paha kehonkuvanvääristymä. Vaikka painaisin 60kg, näen itseni fyysisesti 100kg kokoisena. Jos painan 100kg, näen itseni 150kg. Kokemusta on kaikista painoista väleillä 35kg - 100kg, ja aina sama vääristymä, myös sen jälkeen, kun olen laihtunut. Olen 40v. ja tämä puhkesi 9-vuotiaana, kun terkkari huomautti normaalipainoista minua, että pidä silmällä painoasi.

Että kiitti ihan v1dusti, terkkari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne korjaantuu kun joku sanoo suoraan jos omista vanhemmista ei ole tähän?

Tällöinhän lapsi saattaa saada tämän ansiosta paremman ja terveemmän loppuelämän, eikä tule kiusatuksikaan pullukkana jne...

Pahimmillaan sillä sanomisella aiheuttaa nuorelle syömishäiriön koko loppuelämäksi.

Itse aloin pitämään itseäni valtavana läskinä kun TH huomautti painon noususta. Se tunne ei ole sen koommin poistunut.

Tilanne oli sellainen, että olin lihonut alipainoisesta normaalipainon puolelle. Olin vielä silloinkin hyvin hoikka ja loukkaannuin syvästi THn sanoista. Siitä lähtien olen ollut dieetillä koko saa.tanan elämäni. Siitä THn sanomisesta alkoi paino-ongelmat ja jojoilu.

Ei varmaan lohduta yhtään mutta itsellä ihan sama juttu. Viidennen luokan terveystarkastuksessa TH kauhisteli painokäyrääni minulle ääneen, löi oikein kädet poskilleen että voiko olla tottakaan. Punnitsi minut kolmeen kertaan kun ei meinannut uskoa vaakalukemia. Paasasi tunnin lihavuuden haitoista ja käski minua harrastamaan enemmän liikuntaa ja syömään vähemmän. Vaikka harrastin tuolloin aktiivisesti kahta urheilulajia, harjoituksia oli yhteensä 6 kertaa viikossa.

Siitä asti olen ollut syömishäiriönen ja nyt sairastan sekä masennusta, ahdistusta että paniikkihäiriötä. Enkä ole koskaan aikuisiällä käynyt esimerkiksi uimarannalla koska pidän itseäni ällöttävänä valaana. Tällä hetkellä olen normaalipainoinen, mutta painoindeksini on vaihdellut 15:sta 40:een.

En syytä terkkaa, mutten voi olla miettimättä mitä olisi käynyt jos hän ei olisi niin kovin sanoin arvostellut painoani. Toki lapsen painoindeksilaskurin mukaan olinkin tuolloin ylipainoinen. Mutta ne sanavalinnat ja syyttävä asenne tekivät paljon hallaa.

Sitäkin mietin, että olin tuolloin jo pituuskasvuni kasvanut ja kuukautisetkin olivat minulla olleet jo vuoden verran, joten olisiko painoni pysynyt tuon jälkeen samana näihin päiviin asti, jos en olisi terkan "kannustuksesta" aloittanut vuoroin itseni nälkiinnyyttämistä, vuoroin ahmimista ja oksentamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt sensuurista läpi. Minulla on todella paha kehonkuvanvääristymä. Vaikka painaisin 60kg, näen itseni fyysisesti 100kg kokoisena. Jos painan 100kg, näen itseni 150kg. Kokemusta on kaikista painoista väleillä 35kg - 100kg, ja aina sama vääristymä, myös sen jälkeen, kun olen laihtunut. Olen 40v. ja tämä puhkesi 9-vuotiaana, kun terkkari huomautti normaalipainoista minua, että pidä silmällä painoasi.

Että kiitti ihan v1dusti, terkkari.

Eikä, ihan järkyttävää 😭

Ap

Eihän kukaan voi tietää, miten lapsen kesä on mennyt, onko ollut esimerkiksi paljon yksin kotona ilman kavereita, ollut aikansa kuluksi tietokoneella ja syönyt tosiaan makeaa siihen pitkästymiseen. Jos kesä ei ole mennyt jostain syystä muutenkaan mukavasti, niin lisää kurjaa oloa tuollainen huomauttelu. Miten oletetaan, että olisi lapselle oma valinta, miten kesän viettää. Jotain opastusta tietysti voi antaa, mutta pitäisi kyllä muistaa, että lapsillakin voi olla perheestä johtuvia syitä lihomiseen, eikä saisi pahentaa henkistä taakkaa.

No, kertokaa miten se asia pitäisi hoitaa? Lapset on tosi lihavia nykyään. Niin on aikuisetkin. Kuinka kertoa ihmisille, että se ylipaino ei ole hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa lukeakin tätä. Luulin että asiat olisi edes vähän kehittyneet lapsuudestani, mutta ei näköjään (ainakaan tämän terveydenhoitajan kohdalla). Tuo on erittäin törkeää ja tekisin kyllä jonnekin valituksen. Olin lapsena ylipainoinen ja minkäänlaiset syyllistykset siitä, että MINUN, LAPSEN pitäisi kontrolloida syömisiäni eivät auttaneet mihinkään muuhun kuin siihen että olin ahdistunt ja tunsin syyllisyyttä, joka ennen pitkää johti siihen että söin vain enemmän ja tadaa, lihoin enemmän. Lapselle ei kuulu antaa sellaista vastuuta mihin hän ei yksinkertaisesti kykene. Ja kyllä, tämä koskee myös teinejä.

En nyt halua olla ilkeä vaan kysyn ihan mielenkiinnosta, miten teillä oli niin paljon ruokaa kaapeissa että pystyit ahmimaan itsesi ylipainoiseksi? Meillä oli lapsena vain lämmin ruoka, jonka piti riittää muutamaksi päiväksi ja välipalaksi leipää ja hedelmiä. Olisin saanut kunnon kurituksen, jos olisin yksin syönyt kaapit tyhjäksi 5 hengen perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut ok. Tee valitus.

Nyt unohdat, että terkalla on valta tehdä lasu. Jos terkka pahoittaa mielensä jostain niin lasu tulee kuin manulle illallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Alakoululaiset paino ongelmiin, on vain KOTI RUOKAILU ja vanhempien tietämättömyys tai hälläväliä tyyli syynä.

Noin sanoin itsekin kunnes oma nuori alkoi lihomaan. Ravintoterapiassa käydään myös ja sitä kautta alettu ostaa myös ihan kalapuikkoja, leipää yms mitä muuten vältelty terveyssyistä tähän asti. Eli todella rennoksi muuttunut ruokavalio ravintoterapeutin ohjeiden mukaan. Ehkä oli liian terveellinen ruokavalio aiemmin ja sitä kautta lapsi lihoi. Pyrittiin siis syömään vain kasviksia lihan/kanan/kalan kaverina. Nyt otettu mukaan pasta ja riisi ravintoterapeutin ohjeiden mukaan. Paljon leipää monelle aterialle päivässä kun aiemmin vain aamulla jne.

Siis teillä ei ole ollut kasvavalle lapselle tarjolla hiilihydraatteja käytännössä yhtään? Ihan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää loukkaantuko niin herkästi, menee elämä vaikeaksi.

Ei tässä aikuisiata ole kyse vaan mitä sanottu valmiiksi masentuneelle nuorelle.

Ylipaino eli suoliston epätasapaino (liikaa hiivaa ym) aiheuttaa mielialaoireita. Laihduttaminen ja terveellinen ruokavalio on ratkaisu lapsen masennukseen.

Jotkut kouluterkkarit luulee olevansa ylijumalia, vähintäänkin ylilääkäreitä. On nähty vuosien aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tilanne korjaantuu kun joku sanoo suoraan jos omista vanhemmista ei ole tähän?

Tällöinhän lapsi saattaa saada tämän ansiosta paremman ja terveemmän loppuelämän, eikä tule kiusatuksikaan pullukkana jne...

Sitä juuri kysyn että onko ok sanoa noin? Ravintoterapeutti puhuu aivan eri tyylisesti samaiselle nuorelle. Jotenkin itselle jäi olo että tosi väärin sanottu (vaikka olisi tottakin).

  Ei ole sinne päinkään oikein. Tarpeeksi paha jos ei ole totta, ja jos on, niin ihan pahinta. Jos ruokasuhde on terve, niin ehkä pystyy vielä jättämään tuollaisen omaan arvoonsa, mutta jos ei ole, tai alkaa lipsua, niin tuollaisesta on syömishäiriöt tehty. Syömishäiriöisistä suurin osa ei ole alipainoisia ja osa kaikkea muuta: kun terve kylläisyyden mekanismi häiriintyy, niin ovi sairaalloiselle ahmimiselle on auki. Sano teinille että terkkari on ysärille jämähtänyt tunari, ja nyt muuten lähdetään harrastamaan kilpatanssia (tai hiihtoa tai avantouintia tai mitä vaan), jotta on kivaa ja saadaan ajatukset pois moisista hössöttäjistä. Liikunnan ja oikein syömisen pitää lähteä ilosta, ei häpeästä. Työväenopistolla on muuten tosi hauskoja ruokakulttuurikursseja: kun tekee itse vaivalla, maustaa ja maistelee huolella, niin ruokaa arvostaa ilokseen eikä mätä.

No jos noilla sanavalinnoilla sanoi ei ole ok. Mutta oikeassahan hän on jos lapsi vaan lihoo reippaasti parissa kuukaudessa. Hänen jos kenen on siihen kiinnitettävä huomiota.

Terveellinen ruokavalio ja lisää liikuntaa, kannattaisi vanhempienkin vähän välittää tästä. Jo pienillä suomalaisilla lapsilla aikuisiän diabetesta mikä johtaa moniin ongelmiin myöhemmin. Ylipainoisuus on yli tuplaantunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana useissa eurooppalaisissa maissa ja Suomi on siellä kärkikastissa.

Lapsenlapseni ylipainosta huomautettu monta kertaa telkkarin toimesta. Ja yh- äiti kantaa kotiin herkkuja ja vkl karkkipussi painaa kilon verran. Nyt jo hammaslääkärikin puuttunut tilanteeseen kun kariesta. Mutta mikäs teet jos äiti ei välitä. Me muut sukulaiset koitetaan kannustaa liikunnan pariin erilaisin houkuttimin ja lapsikin on innoissaan, mutta äiti keksii aina tekosyyn miksi ei nyt voi mitään harrastaa. Outo asetelma. Lapsi on vielä ala-asteella eikä kovin kärsi kiistaan mutta yläasteella voi olla jo vaikeampaa.

Vanhempien pitäisi tsempata vähän enemmän että lapset eivät tuosta joutuisi kärsimään. Vaikka eihän se sinänsä haittaa jos joku on pullea mutta terveys on kuitenkin niin arvokas että sen eteen kannattaa taistella.