Lue keskustelun säännöt.
Mummu
Mummuvaan
04.09.2022 |
Minulla on ollut vauva viimeksi vuonna 1992. Ensimmäinen oli vuonna 1982. Lapsenlapsia nyt neljä.
Olen siis mummu.
Kirjoitan tänne siksi, että kun lapset ja lapsenlapset ei käy. Tänä kesänä ei ole käynyt kukaan.
Ainut keino nähdä olisi se, että minä lähtisin käymään.
Miksi tapaaminen on vain vanhempien tai isovanhempien juttu?
Minä totuin itse nuorena äitinä että mentiin käymään äitillä ja tuotiin lapset mummun luo.
Ja äiti todella tykkäsi siitä. En vienyt lapsia hänelle hoitoon koskaan.
Omat lapset kyllä tietää että haluan nähdä heitä ja pikkulapsia. Niinno, teinejähän ne on.. Olen kiltti äiti ja hyvä mummu.
Miksi kyläily on niin pannassa? Miksi äitilläkään ei voi enää käydä?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheelliset elää ruuhkavuosia, heillä riittää menoja joka päivälle. Ei ole paljon pyydetty että sinä vailla kiirettä, menet heitä tervehtimään. Helpompi niin päin kuin että he pakkaa koko perheen autoon ja lähtee ajelee sun luo. Yhden mummelin on helpompi siirtyä kuin yhden perheen.
Helpompi? Kyse on rakkaudesta ja arvostuksesta.
Kyläilenhän minä kun tulee tarpeeksi ikävä. Ja välimatkaa on 40-60km.
Kyläilykulttuuri ei ole enää tätäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvulla ei ollut vielä kännyköitä. Kirjoteltiin äitin kanssa kirjeitä kun ei nähty. Asuttiin eri paikkakunnilla. Laitoin hälle valokuvia lapsista. Oltiin oikeesti tekemisissä. Puhuttiin puhelimessa.
Nyt ei ole mitään. Fasesta tai instasta käyn katsomassa mitä on postattu. Ei mitään henkilökohtaista.
Minusta tämä on surullista.
Tavat ja tyylit muuttuvat. Ihmiset ovat erilaisia. Oletko yrittänyt kutsua heitä kylään? Vietä yksi lapsenlapsi kerrallaan mummupäivää menemällä jonnekin lapsenlapsen valitsemaan paikkaan syömään/retkelle/katsomaan jotakin. Tutustu lapsenlapsiisi heidän aikakaudellaan kuin haikailemalla 80-90-lukua, jolloin (muistan itsekin) vuorovaikutus tapahtui puhelimella soittamalla tai lähettämällä etanapostia. Nyt on nyt.
Se, että uhriudut nurkkiisi ja fokusoit omaan hylätyksi tulemisen tunteeseen rajaa sinulta monta hyvää ideaa viettää aikaasi lastenlastesi tai lastesi kanssa.
Aina voi juhlia edes nimppareitasi. Sovi jälkipolven kanssa, miten se parhaiten kaikille sopii tai järkkää useammat juhlat. Ei kakun leipominen ole vaikeaa, vaikka sen muutamaan kertaan eri aikaan väkertäisi rakkaille vierailleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä lapsesi sanovat kun soitat ja pyydät käymään?
Saatteko kalenteihin merkittyä kuitenkin vierailupäivän ja se vain peruuntuu joka kerta? Vai kieltäytyvätkö lapset ihan suoriltaan edes sopimasta mitään aikaa?
Mitä jos tapaisit lapsia ja lapsenlapsia heidän ehdoillaan? Menet käymään, ylläpidät ihmissuhteita. Ehkä lapsenlapset haluavat tulla käymään, kun heillä on läheinen suhde kanssasi, viimeistään kun pääsevät itsenäisesti liikkumaan. 40-60km on lyhyt matka!
Omat aikuiset lapseni käyvät tapaamassa isovanhempiaan, jo lapsena olivat läheisiä. Ihmettelin ääneen, kun isänsä puolen isovanhemmat joutuivat tahtomattaan olemaan joulun kahdestaan. Lapseni toki kävivät vierailulla, mutta töiden vuoksi eivät voineet viipyä tai kutsua käymään. Kysyin, että eikö lapsista kukaan olisi voinut pyytää vanhempiaan kylään. Lapseni vastasivat, että isovanhemmat ovat ihan itse kasvattaneet lapsensa ja sillä kasvatuksella ei ajatella omien vanhempien hyvinvointia.
Miten sinä olet kasvattanut lapsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mummu on tosielämässäkin vähän ailahteleva, niinkuin nyt palstalla. Aloittaa keskustelun mutta ei ole kiinnostunut oikeastaan keskustelemaan 😏
Mun aikuiset lapset häpeää minua ja siksi en saa nähdä heidän lapsiaan kuin harvoin ja silloinkin koen että en ole tervetullut. Yritän nyt olla pitämättä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vastaatte ilkeästi?
Isom:mmu
Niin. Mikset kyläile?