Illat pimenee, kerrotaanko kummitusjuttuja? Mieluiten tositarinoita

Olin vähän silleen unen rajamailla, kun aivan selkeästi tunsin ihan kuinka päälläni olisi tassutellut kissa sellaiset pari askelta. Heräsin ja napsautin valot. Ei näkynyt kissaa mailla eikä halmeilla (meillä tosiaan oli sellainen). Ovikin oli kiinni. Peitto oli painunut sellaiselle pienelle kuopalle kyljen vierestä, sellaiselle mihin se kissan jalka hyvin sopisi. 

En tiedä olinko jotenkin omilla käsillä hipsutellut itseni päältä vai mitä ihmettä.  

Vierailija kirjoitti:

Heräsin kerran unestani siihen, että selkäni päälle laskettiin käsi. Herättyäni siinä ei ollut ketään.

Mä heräsin joskus siihen, että mua läimäistiin kovaa poskelle. Poski oikeasti kuumotti ja se tuntui pitkään.

Olis kiva kuulla selitys tähän kun se jäi kuitenkin fyysisesti kuumottamaan kasvoja.

Kaverilla on viime vuosisadan alkupuolelta oleva talo, jossa kuulemma asustaa nykyaikaisesta vessasta innostunut kummitus. Se vetää välillä vessaa useita kertoja peräkkäin. Siis joku / jokin vetää vessan vaikka kukaan talossa oleskeleva ei ole sillä hetkellä vessassa. Itse en ole sattunut paikalle tapahtuma hetkellä, mutta kerran satuin paikalle kun pöydällä oleva suuri kukkaruukku kukkineen (halkaisija varmaan lähes puoli metriä) tipahti lattialle jääden siihen ehjänä pystyyn.

Asuin ennen leikkipuiston vieressä ja kerran tulin iltamyöhällä kotiin oikaisten leikkipuiston läpi. Samassa liukumäki alkoi paukkua, kuin joku olisi juossut sitä alas. Leikkipuisto oli tosi vanha, jostain 70/80luvulta ja monet leikkivälineet jo aika huonossa kunnossa,  samoin viereiset kerrostalot ovat valmistuneet 80luvulla.  Liekö joku pieni henki menneisyydestä  käy öisin leikkimässä tutulla paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin kerran unestani siihen, että selkäni päälle laskettiin käsi. Herättyäni siinä ei ollut ketään.

Mä heräsin joskus siihen, että mua läimäistiin kovaa poskelle. Poski oikeasti kuumotti ja se tuntui pitkään.

Olis kiva kuulla selitys tähän kun se jäi kuitenkin fyysisesti kuumottamaan kasvoja.

Todennäköisesti läimäisit unissaan itse itseäsi. Aivoilla menee hetki siirtyä heräämisen jälkeen todellisuuteen, joten lyöntiä tai käden liikettä ei ehdi havaita. Itse pyörähdin kerran sängystä lattialle. Löin pääni, mutta en herännyt itse putoamiseen tai iskuun, vaan vasta kipuun.

Mulla on tositarina. Asuin Pohjois pohjanmaalla pienessä mökissä. Talvipakkasella stalkkeri koputti ikkunaan. Hän myös laittoi tekstiviestillä uhkauksia aina välillä. Kaksi viimeistä kiusantekoa oli kun toi spermaisia pornolehtiä postilaatikkoon. Vein ne poliisille. Poliisi sanoi "hyvä,kun joku tuollaisesta naisesta kiinnostuu". Otti lehdet ja siinä se. Seuraavana päivän stalkkerini laittoi pihalleni tykinjyskyn ja ampui sen

Onneksi seuraavana päivänä muutin pois.

Vierailija kirjoitti:

Where s the cat?

The cat is in the mooooon

Lapsuuden pelottava enkunopetus

Kesämökillä heinäkuussa. Olimme mieheni kanssa pöydän ääressä syömässä. Pöytä on kahden ikkunan kulmassa. Itse istuin ikkunaan päin, mies selin ikkunaan. Ikkunassa, joka sijaitsee viistosti ruokapöytään nähden näin sanoisinko, vaalean häivähdyksen, vilahduksen tai salamavalon kaltaisen välähdyksen, se muistutti viivaa. Se oli hyvin nopea liike. Kerroin miehelleni, hän oli jo poistunut pöydästä ulos laiturille. Näin sen siis yksin. Usein mietin lapsuuden kesiä maalla ja kaipaan niitä kovasti nyt myös aikuisena. Jotenkin jäin pöytään miettimään ja samalla kun palasin lapsuuden maisemiin, koska kesämökki tuo nuo muistot aina mieleeni, näin tällaisen "valon", vain valon, siihen ei liittynyt minkäänlaisia ääniä. Tällä kotona mitään tuollaista ei tapahdu, jokin yhteys on juurikin mökillä.

Eikä, älkää viitsikö, minua pelottaa tällaiset jutut. Nytkin tuntuu siltä, kuin joku tuijottaisi ja seuraisi mitä teen. Se on nyt teidän syy jos en saa unta.

Vierailija kirjoitti:

Heräsin kerran unestani siihen, että selkäni päälle laskettiin käsi. Herättyäni siinä ei ollut ketään.

Minulla samantyyppisiä kokemuksia. Olen herännyt painajaisunesta kosketukseen (esim selkään napautus), pamauksen ja koputuksen ääniin sekä komentoon "herää". Missään ei vaan ole ollut ketään ihmisiä, ja puolisokin on nukkunut sikeästi toisella puolella sänkyä. Lemmikkieläimet ovat reagoineet tapahtumiin, tai ainakin siihen että minä olen herännyt ja säikähtänyt kovasti. Olen miettinyt olisivatko nämä unihalvauksia. Asumme kylläkin vanhassa talossa...

Heräsin teininä meteliin seinän takaa. Luulin aamuvirkun äidin raivosiivoaavan kaappeja ja unisena kurkotin käteeni herätyskelloni jonka näyttö hohti pimeässä 4.30,, mitä hittoa nyt äiti oikeasti? Nousin ja samassa laskeutui hiirenhiljaisuus. Sitten muistin vanhempien olevan sukuloimassa. Uni ei tullut lopouyönä enää.