Lue keskustelun säännöt.
Teinien vanhemmat, miten otatte huomioon nuorten pahoinvoinnin
02.09.2022 |
Kaikki ovat varmaan lukeneet uutisia joiden mukaan jo lukiolaiset ovat usein loppuunpalaneita, mielenterveysongelmia on paljon ja toivottomuutta. Olen myös huomannut tämän työssäni lukion opettajana. Nuoret ovat huonokuntoisia, väsyneitä ja toivottomia. Aina on näitä ollut mutta nyt on paljon enemmän. Olen omille lapsille alkanut opettaa, että riman ali kannattaa mennä ja itseään pitää säästää. Annan heidän rentoutua koulupäivien jälkeen ja kannustan ja kehun enkä vaadi huippusuorituksia. Miten teillä muilla? Oletteko huomanneet nuorten pahoinvointia ja miten olette toimineet?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lukiolainen ja yliopiston aloittanut.
Ei heillä ole sen kummempaa stressiä.
Lukiolaista autoin laatimaan lukkarit, tarkistelen vähän ajankäyttöä ja neuvon menemään opolle jos jokin aikatauluissa mättää.
Katson että syövät terveellisesti, saavat tarpeeksi unta jne.
Ja etät on sosiaalista elämää. Esim tingin omasta rauhan tarpeesta ja otan mökillekin kavereita jne.
Kotitöitä eivät tee.
Kyllä kaikkien samassa kodissa asuvien pitää niitä kotitöitä tehdä, koska silloin se äidin kuormitus ja rasitus kasvaa tässä suhteessa järkyttävän suureksi ja äiti uupuu taakkansa alla toimien käytännössä muiden palvelijana. Muutenkin tuo asetelma on täysin väärä. Kaikki inhoavat kotitöitä, eikä niitä kukaan haluaisi tehdä kun on muutakin, mutta ratkaisu tähän ei ole niiden jättäminen yhden vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koko ajan kertonut omalle lukiolaiselle, että ei pidä ottaa liikaa suorituspaineita. Yritän tarkkailla mielialaa ja puuttua heti, jos huomaan alakuloisuutta tai muuta vastaavaa. Rohkaisen pitämään yllä kaverisuhteita ja kannustan liikuntaharrastuksiiin.
Meillä tämä ei ole ihan helppoa, koska meidän lukiolainen asuu yksin toisella paikkakunnalla, jonne hän meni erikoislukioon. Nyt hän on abi, ja opiskelu ja muukin elämä sujuu onneksi ihan hyvin.
Myönnän rehellisesti, että huokaisen helpotuksesta kun lukio loppuu. Tämä on ollut stressaavaa myös vanhemmille kaikkine korona-ajan poikkeuksineen.
En painostanut harrastuksiin enkä huippusuorituksiin. Kannustin lähilukioon, siirtymään lyhyeen matematiikkaan, kun pitkä tuotti tuskaa, keskittymään lähinnä aineisiin, jotka aikoi kirjoittaa, lepäämään riittävästi ja viettämään aikaa kavereiden kanssa. Sanoin, että aina ei tosiaankaan tarvitse tehdä parastaan. Vähempikin riittää. Juttelimme paljon ja tuin niin kuin parhaaksi näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lukiolainen ja yliopiston aloittanut.
Ei heillä ole sen kummempaa stressiä.
Lukiolaista autoin laatimaan lukkarit, tarkistelen vähän ajankäyttöä ja neuvon menemään opolle jos jokin aikatauluissa mättää.
Katson että syövät terveellisesti, saavat tarpeeksi unta jne.
Ja etät on sosiaalista elämää. Esim tingin omasta rauhan tarpeesta ja otan mökillekin kavereita jne.
Kotitöitä eivät tee.
Kyllä kaikkien samassa kodissa asuvien pitää niitä kotitöitä tehdä, koska silloin se äidin kuormitus ja rasitus kasvaa tässä suhteessa järkyttävän suureksi ja äiti uupuu taakkansa alla toimien käytännössä muiden palvelijana. Muutenkin tuo asetelma on täysin väärä. Kaikki inhoavat kotitöitä, eikä niitä kukaan haluaisi tehdä kun on muutakin, mutta ratkaisu tähän ei ole niiden jättäminen yhden vastuulle.
Jumalako sieltä jyrähti? Naurettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lukiolainen ja yliopiston aloittanut.
Ei heillä ole sen kummempaa stressiä.
Lukiolaista autoin laatimaan lukkarit, tarkistelen vähän ajankäyttöä ja neuvon menemään opolle jos jokin aikatauluissa mättää.
Katson että syövät terveellisesti, saavat tarpeeksi unta jne.
Ja etät on sosiaalista elämää. Esim tingin omasta rauhan tarpeesta ja otan mökillekin kavereita jne.
Kotitöitä eivät tee.
Kyllä kaikkien samassa kodissa asuvien pitää niitä kotitöitä tehdä, koska silloin se äidin kuormitus ja rasitus kasvaa tässä suhteessa järkyttävän suureksi ja äiti uupuu taakkansa alla toimien käytännössä muiden palvelijana. Muutenkin tuo asetelma on täysin väärä. Kaikki inhoavat kotitöitä, eikä niitä kukaan haluaisi tehdä kun on muutakin, mutta ratkaisu tähän ei ole niiden jättäminen yhden vastuulle.
Jumalako sieltä jyrähti? Naurettavaa.
Olen kahden lukiolaiset yh-äiti ja teen kaikki kotityöt. Nuoret laittavat tiskit jos sanon ja siivoilevat omia huoneitaan. Näen omin silmin miten väsyksissä he ovat. Joskus tehdään yhdessä kotitöitä yhdessäolon vuoksi, mutta enimmäkseen olen heille mielelläni ilmainen hotelli. Mitään rasittavaa ei ole tässä verrattuna siihen kun lapset olivat pieniä ja piti vaihtaa vaippoja ja käydä puistossa ja pukea ja riisua kurahousuja. Minun työni on kevyttä verrattuna lukioon, joka on aivan hullua nykyisin.
Mulla on lukiolainen ja yliopiston aloittanut.
Ei heillä ole sen kummempaa stressiä.
Lukiolaista autoin laatimaan lukkarit, tarkistelen vähän ajankäyttöä ja neuvon menemään opolle jos jokin aikatauluissa mättää.
Katson että syövät terveellisesti, saavat tarpeeksi unta jne.
Ja etät on sosiaalista elämää. Esim tingin omasta rauhan tarpeesta ja otan mökillekin kavereita jne.
Kotitöitä eivät tee.