Kuinka arvokkaana koet muiden pitävän sinua ?

Ei, merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä minulle, arvostanko itse itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei, merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä minulle, arvostanko itse itseäni.

Eli sinulle muiden arvostus tulee itsestäänselvyytenä, ilman että huomaat sitä, koska kyllä se elämää vaikeuttaa, jos ihmiset käyttäytyvät sinua kohtaan ala-arvoisesti sen takia etteivät arvosta sinua.

Ei olla missään ämerikän netwööth maassa

Vierailija kirjoitti:

Ei olla missään ämerikän netwööth maassa

Mitä tarkoitat ?

Yks v tun sama, mitä ne muut miettii.

Tiedän olevani arvokas. Kultakimpale ;)

Lol ap voi pientä aww

Vierailija kirjoitti:

Yks v tun sama, mitä ne muut miettii.

Tiedän olevani arvokas. Kultakimpale ;)

Mistä tiedät sen ?

Vierailija kirjoitti:

Lol ap voi pientä aww

Kerro lisää?

Asialla ei ole minulle merkitystä. En ole riippuvainen muiden arvonannosta kun arvostan itse itseäni. Osaan pitää elämästäni pois ihmiset, jotka eivät arvosta minua. Annan totta kai arvon myös muille ihmisille itse.

Olen aina ollut nobody kaikille. Silti minua haukutaan, ignoorataan ja puhutaan pahaa selän takana. Se on vähän outoa; mutta nobody olen ihmisille pääsääntöisesti. Luulisi vaan että jos on mitäänsanomaton ja näkymätön niin miksi pitää jauhaa shaisselia? 

Minulle on myös korostettu päin naamaa etten ole mitään eikä minua muisteta esim. kouluajoilta jne. Se on outoa; en ole koskaan kuvitellutkaan olevani mitään sen kummempaa kuin tavallinen pulliainen. Miksi sitä pitää oikein korostaa ja varsinkin päin naamaa?! 

Kysymyksen asettelu voisi näemmä olla vähän erilainen

Ystävät arvostavat hyvin paljon, työnantajien mielestä olen ollut hyvä työntekijä. Muuten tykkään elää 'under the radar', ilman että kukaan arvostelee ja tunkee nokkaansa asioihini.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut nobody kaikille. Silti minua haukutaan, ignoorataan ja puhutaan pahaa selän takana. Se on vähän outoa; mutta nobody olen ihmisille pääsääntöisesti. Luulisi vaan että jos on mitäänsanomaton ja näkymätön niin miksi pitää jauhaa shaisselia? 

Minulle on myös korostettu päin naamaa etten ole mitään eikä minua muisteta esim. kouluajoilta jne. Se on outoa; en ole koskaan kuvitellutkaan olevani mitään sen kummempaa kuin tavallinen pulliainen. Miksi sitä pitää oikein korostaa ja varsinkin päin naamaa?! 

Oletko varma, ettei se asia korostu vain sinun näkökulmastasi katsottuna? Eli jos se sinulle merkkaa paljon ja osuu johonkin herkkään kohtaan, niin silloin viatonkin kysymys tai lause voi tuntua uhkaavalta ja loukkaavalta.

Mutta tokihan tuo kuulostaa aika radikaalilta jos joku tulee sanomaan päin naamaa tuollaisia ettet ole mitään. Siinä on ihan selkeä motiivi satuttaa ja häpäistä. Se ei silti tarkoita että sitä olisit. Se vain todistaa sen toisen ihmisen huonommuuden.

Tuntemattomien arvostus perustuu aina siihen miten hyödyllinen on.

En tiedä, ei kiinnosta. Oma elämä tässä elättävänä.

Olen monelle ihmiselle hyvin tärkeä ja arvokas. Hyvin monet ihmiset ovat myös minulle hyvin tärkeitä ja arvokkaita. Lapseni, mieheni, vanhempani, siskoni, appivanhempani, ystäväni ovat esimerkiksi todella isossa osassa elämässäni, ovat olleet aina ja tulevat aina olemaan. On ihanaa olla ja elää, kun ympärillä on tärkeitä, upeita ihmisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, ei kiinnosta. Oma elämä tässä elättävänä.

Ohis, mutta saan tuollaisesta vastauksesta tai vastaajasta tosi masentuneen kuvan. Olen taas kerran onnellinen, että minulla on lähelläni paljon rakkaita ihmisiä ja elämä on mukavaa.

Olen kuullut joskus että olen "arvokas" ihmisille mutta joutunut pahasti pettymään, kun olen ymmärtänyt että osa ihmisistä, erityisesti työmaalla pelkäävät/oudoksuvat minua ja siksi hieman varovat. Vuolaasti myös kiittelevät, väistelevät ja pyytelevät anteeksi. En mielestäni ole antanut tähän syytä ja pyrin käyttäytymään ystävällisesti. Toinen huomio on ollut se että ollaan yhteyksissä ja tullaan viettämään iltaa jos minusta on jotain hyötyä, esimerkiksi lupaan lainata rahaa tai muuten auttaa. Muulloin en heistä kuule. Työnantaja on mielinkielin silloin kun haluaa jotain, sehän nyt on selvä että työntekijöille esitetään mukavaa. Ystävät ja kaverit ovat vuosien varrella jääneet johonkin. Olen päätellyt että olen ikävää seuraa, liian suora enkä jaksa koko ajan olla tapaamassa tai soittelemassa. Joten, koen että minua arvostetaan sen mukaan miten minusta saa hyödyn irti. Perseestä :(

Olen huomannut että ihmiset mukamas arvostavat minua eli feikisti arvostavat kun tarvitsevat jotain, mutta kun saavat haluamansa tuen esim työpaikalla, niin siirtyvät seuraavaan henkilöön "arvostamaan".

Minä olen arvokas. Muut vain eivät ole huomanneet sitä. Nuorena olin köyhä, jolle naurettiin. Nyt, kun olen kouluttautunut ja hyvässä työssä, ihmiset halveksivat ja odottavat, että kutsuisin kylään ja tarjoaisin ravintolassa heidän ruokiaan ja juominaan. Sitä en kuitenkaan tee ja nyt olen saita akka.

Tärkeintä on olla oma itsensä.