Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö mistä ahdistuksesi johtuu?
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet sillä tiedolla?
No oletettavasti hän haluaa tietää että tietävätkö ihmiset, mistä heidän ahdistuksensa johtuu. Miksi sillä tiedolla pitäisi erityisesti tehdä jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet sillä tiedolla?
No oletettavasti hän haluaa tietää että tietävätkö ihmiset, mistä heidän ahdistuksensa johtuu. Miksi sillä tiedolla pitäisi erityisesti tehdä jotain?
Miksi haluaa tietää. Tekeekö opinnäytetyötä aiheesta?
Uskoisin sen juontavan juurensa ihan lapsuudesta ja siitä miten minua on kasvatettu tai millä tavalla olen tullut kuulluksi ja miten olen käsittänyt tätä maailmaa. Lisäksi olen herkkä ihminen muutenkin luonteeltani.
Isäni on ollut äärimmäisen kriittinen, etsinyt aina vikoja ihan kaikesta, käyttänyt kasvatuskeinona paljon syyllistämistä.
Äitini puolestaan on ollut ylisuojeleva, ja lakaissut maton alle ongelmia, mistään ikävästä ei ole saanut puhua, varmasti tämä on osa tätä kokonaisuutta.
Yhteenvetona minusta tuli täydellisyyteen pyrkivä muiden miellyttäjä, jolla on ollut paljon salaisuuksia. Pidetty kulissia milloin mistäkin.
Voimakas tarve tulla hyväksytyksi ja pelko siitä että mokaa ja sitten hylätään tai elämä menee aivan pilalle.
Myös riittämättömyyden ja huonommuuden tunteet lisämausteena.
Paljon siis osa-alueita, jotka kietoutuvat yhteen.
Nyt vanhemmiten ahdistus on vähentynyt kun olen päässyt joistakin noista lapsuuden jättämistä päähänpinttymistä ylitse ja kehittynyt henkisesti jollain tasolla.
Veikkaan, että ahdistukseni perimmäinen syy on yksi yleisimmistä: puutteellinen perusturvallisuuden tunne lapsuudessa/nuoruudessa.
Sekundääriset syyt ovat moninaisia: pelko toimeentulon menettämisestä, elämän hukkaan valumisesta, ahdistus omasta kehosta/ulkonäöstä, tunne siitä että kukaan ei rakasta minua aidosti, tunne riittämättömyydestä ja keskimääräistä huonommasta suoriutumisesta arjessa jne...
Mutta kaikki se juontaa juurensa siihen, että lapsuuden kasvuolosuhteet olivat epävakaat, turvattomat ja jatkuvasti muuttumassa ilman että minulla oli mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Vaikka kaikki nuo sekundääriset, ahdistusta triggeröivät syyt katoaisivat, aivoni etsisivät tilalle uusia koska ne ovat virittäytyneet siihen että koskaan ei ole turvallista ja rauhallista ja mikäli on, se vain enteilee pahempaa yllätystä tulevassa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet sillä tiedolla?
Kiinnostaa tietää sen puolesta onko se yleistäkin ettei sitä tiedetä. Tämä ei ole opinnäytetyö tai mikään muukaan virallinen tutkimus (huomio modet)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä maailman tilanteesta, rahojen riittämisestä ja siitä kun en saa uusia töitä vaikka tekisin mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ahdistukseni perimmäinen syy on yksi yleisimmistä: puutteellinen perusturvallisuuden tunne lapsuudessa/nuoruudessa.
Sekundääriset syyt ovat moninaisia: pelko toimeentulon menettämisestä, elämän hukkaan valumisesta, ahdistus omasta kehosta/ulkonäöstä, tunne siitä että kukaan ei rakasta minua aidosti, tunne riittämättömyydestä ja keskimääräistä huonommasta suoriutumisesta arjessa jne...
Mutta kaikki se juontaa juurensa siihen, että lapsuuden kasvuolosuhteet olivat epävakaat, turvattomat ja jatkuvasti muuttumassa ilman että minulla oli mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Vaikka kaikki nuo sekundääriset, ahdistusta triggeröivät syyt katoaisivat, aivoni etsisivät tilalle uusia koska ne ovat virittäytyneet siihen että koskaan ei ole turvallista ja rauhallista ja mikäli on, se vain enteilee pahempaa yllätystä tulevassa.
Automaattisia ajatuksia voi myös ohjata tietoisesti. Luoda uusia ajatuspolkuja, niiden haitallisten lisäksi, jolloin on mahdollista lopulta muuttaa niitä automaattisia ajatuksia.
Jos voi luoda pahaa, voi luoda myös hyvää. Pahakin vaatii pitkään harjoittelua että siitä tulee normaali.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ahdistukseni perimmäinen syy on yksi yleisimmistä: puutteellinen perusturvallisuuden tunne lapsuudessa/nuoruudessa.
Sekundääriset syyt ovat moninaisia: pelko toimeentulon menettämisestä, elämän hukkaan valumisesta, ahdistus omasta kehosta/ulkonäöstä, tunne siitä että kukaan ei rakasta minua aidosti, tunne riittämättömyydestä ja keskimääräistä huonommasta suoriutumisesta arjessa jne...
Mutta kaikki se juontaa juurensa siihen, että lapsuuden kasvuolosuhteet olivat epävakaat, turvattomat ja jatkuvasti muuttumassa ilman että minulla oli mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Vaikka kaikki nuo sekundääriset, ahdistusta triggeröivät syyt katoaisivat, aivoni etsisivät tilalle uusia koska ne ovat virittäytyneet siihen että koskaan ei ole turvallista ja rauhallista ja mikäli on, se vain enteilee pahempaa yllätystä tulevassa.
Ahdistuksesi syy on se että olet luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että ahdistukseni perimmäinen syy on yksi yleisimmistä: puutteellinen perusturvallisuuden tunne lapsuudessa/nuoruudessa.
Sekundääriset syyt ovat moninaisia: pelko toimeentulon menettämisestä, elämän hukkaan valumisesta, ahdistus omasta kehosta/ulkonäöstä, tunne siitä että kukaan ei rakasta minua aidosti, tunne riittämättömyydestä ja keskimääräistä huonommasta suoriutumisesta arjessa jne...
Mutta kaikki se juontaa juurensa siihen, että lapsuuden kasvuolosuhteet olivat epävakaat, turvattomat ja jatkuvasti muuttumassa ilman että minulla oli mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Vaikka kaikki nuo sekundääriset, ahdistusta triggeröivät syyt katoaisivat, aivoni etsisivät tilalle uusia koska ne ovat virittäytyneet siihen että koskaan ei ole turvallista ja rauhallista ja mikäli on, se vain enteilee pahempaa yllätystä tulevassa.
Ahdistuksesi syy on se että olet luuseri.
No mikäs peikko tänne yhtäkkiä eksyi?
Mitä teet sillä tiedolla?