Pyssyleikit -sallitteko, ja jos niin millä ehdoilla?
Mietityttää kovasti tämä pyssyleikkiasia, kun alle 2v poikamme on hoidossa ottanut isommalta lapselta mallia ja nyt nostelee jo pyssyä ja matkii jotain papatusta.
Olen aina ollut sitä mieltä, että mitään pyssyleikkejä minun lapseni ei kyllä leiki. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että mitä järkeä sitä on kokonaan kieltää, kun se jotenkin kuuluu noiden poikien leikkeihin. Ja se on kuitenkin LEIKKI. Sitten asetin rajaksi sen, että ketään toista ei saa pyssyllä osoittaa. Nyt aloin miettiä, että olisiko järkevämpi raja sellainen, että leikissä jonkun kanssa saa osoittaa pyssyllä, mutta sillä ei saa muuten sohia ihmisiä päin. En todellakaan tiedä mikä olisi parasta.
Olemme lapsen isän kanssa yksimielisiä siitä, että tärkeintä on opettaa lapselle mikä on oikein ja mikä väärin. Haluamme selittää mitä varten aseita valmistetaan ja saada lapsen ymmärtämään mitä pahaa niissä on. En kuitenkaan ole varma onko hyvä kieltää aseleikit kokonaan, koska taistelu on yksi leikki muiden joukossa.
Esim. Tahkokallio (jota muuten lainasin kun täällä sitä monesti kehuttiin) on sitä mieltä, ettei kannata kieltää lapselta taisteluleikkejä, mutta kaikki missä käytetään voimaa pitää tapahtua tiettyjen sääntöjen ja valvonnan puitteissa. Esim. että miekkataistelua voi leikkiä mutta koskaan ei saa satuttaa oikeasti. Tahkokallion pointti tuntuu olevan se, että lapsen pitää saada pitää leikkinsä ja oma maailmansa eikä aikuisen pidä alkaa selittää taaperolle, mitä kaikkea pahaa sota on ihmiskunnan historiassa aiheuttanut. Ehkä sen sotahistorian aika on sitten myöhemmin...
Kuulisin mielelläni miten muut tämän asian kanssa toimivat!
Kommentit (16)
Kyseessä kun on leikki, niin on sallittua. Asiasta ei olla pahemmin edes juteltu vielä meillä vanhimman ekaluokkalaisenkaan kanssa: Ei ole pojan asia murehtia sitä että toiset ampuvat toisia oikeasti pyssyllä ja mitään uutisia yms. ei katsota tv:stä. Joskus on juteltu esim. metsästyksestä ja toisten kaverien puheista, kun puhuvat tappamisesta tai jutut ovat hurjia. Sodat eivät sitten ole vain olleet ajankohtaisia vielä keskusteluissa.
Rajana leikeissä toimii että kaikki ovat samaa mieltä leikistä, eli leikillä on leikkijöiden yhteiset säännöt (tai jos lapsilta riistäytyy mopo käsistä, niin aikuisen asettamat säännöt). Jos joku ei halua että häntä osoitellaan pyssyllä tms., niin sitten häntä ei osoitella. Periaatteena on aina ettei ketään saa satuttaa, sama koskee taisteluleikkejä.
En todellakaan näe järkeä rajoittaa taisteluleikkejä. Meillä sitten rajoitetaan mielummin tv:n katselua ja ollaan tosi tarkkoja siitä mitä sieltä katsotaan (monet mainoksetkin ovat liian hurjia). Lisäksi meillä rajoitetaan pleikkapelaamista ja niissä käytetään vain alle 3v sopivia pelejä (myö tuolle koululaiselle). Eli näissä sitten olenkin tiukka.
Olen insinööriäidin linjoilla. Pyssyjä ei ole hankittu (ei ole kauheasti pyydettykään), paitsi vesipyssyjä. Mutta ei ole mitään tiukka kieltoakaan. Kyllä se on se testosteroni, joka jossain vaiheessa saa (ainakin lähes) kaikilla pojilla jossain vaiheessa aikaan sen kepin heiluttelun miekkana / pyssynä. Mä en myöskään alkais vielä 3-vuotiaan kanssa pohtimaan tappamista, kun ei lapsi siinä iässä edes ymmärrä kuolemaa.
Meillä on myös toi TV:n ja videoiden katselupuoli tiukasti rajoitettua ikärajojen mukaan (yllättävän moni lasten elokuva on muuten K7).
Ja jotenkin naurettavilta tuntuivat joidenkin äitien kiellot lasten helteisissä vesipyssyleikeissä viime kesänä tyyliin: " ei saa ampua toisia päin" . Ihan oikeasti mitä järkeä on vesipyssysodassa, jos ei toista saa kastella :-)
Minun sääntö oli, ettei aseettomia saa ampua - eikä tietenkään niitä, jotka eivät sitä halua ja sen kieltävät.
Aseina toimivat muuten paitsi vesipyssyt myös suihkupullot ja hauskaa oli....
ei meilläkään siis lapsen kanssa käyty yksityiskohtaista keskustelua tappamisesta tai sodista, mutta kylläkin siitä, että oikeasti pyssyillä voi vahingoittaa toisia, vaikka leikissa niin ei käykään. Kyllähän lapset ampumisleikissä pyrkivät leikisti ' vahingoittamiseen' .
Minusta oli syytä tehdä selväksi miksi leikin ulkopuolella ampuminen ei ole sallittua. Se on pyrkimystä vahingoittaa toista samalla tavalla kuin lyöminen.
Myöskään meillä ei katsota tv:tä ja videoiltakin vain ikätasolle sopivia juttuja, joissa ei ole taistelujuttuja tai muuta ja olisin suoraan sanottuna kyllä halunnut että lapseni olisi saanut olla tietämätön aseista ja pyssyleikeistä vielä vähän aikaa.
krepu
Meillä alkoi vasta juuri pyssy/miekka jne leikit kun poika 3,5v. Kai sitten kerhossa joku sellaisia juttuja leikkii, ottavat niin nopsaan mallia. Miekka on nyt in. Yhtään leikkiasetta ei meillä ole, eikä kyllä tulekaan (aion heittää roskiin jos joku lahjaksi tuo). Jos näitä leikkejä haluaa leikkia, niin meillä kyllä saa. En aio mitenkään kannustaa, mutten kieltääkään, koska kieltäminen yleensä saa vastareaktion aikaiseksi.
Ja tietenkin turvallisesti (yleensäkään meillä ei saa leluilla toisiin edes koskea, saatikka lyödä tai huitoa) leikitään kuten muitakin leikkejä. En ole myöskään puhunut noista asioista oikeilla nimillä (ase, pyssy, miekka tmv), en ole juurikaan puhunut, eikä poika ole kyllä kysynytkään.
Ja miksi aion heittää roskiin mahd. leikkiaseet: ne ovat liian aidonnäköisiä. Minusta ihan ookoo puukepit miekkana jne, mutteivät oikean näköiset aseet leikeissä.
Olen estänyt niin että on sovittu ettei pyssyjä osteta (iskä ei tykkää). Jostakin ovat kuitenkin tuota oppineet (isommilta pojilta) joten ei saa enää neitsyyttä takaisin tässä asiassa.
Säännöt samat kuin muussakin leikkimisessä ei satuteta, koohoteta, eikä riehuta.
Puukepit ja muut holtittomat huitomisvälineet ovat pannassa täysin. Rakentelevat sitten pyssyjä legoista ja vaarattomammista tarpeista...
Lasten leikkejähän ne on. Rajat tietystikin on siinäki leikissä oltava, että toista ei saa oikeasti vahingoittaa, ja kaikkien leikkijöiden on oltava leikissä mukana. Esim. vesipyssyllä ei saa ampua ketään sellaista päin jolla ei ole myös pyssyä tai jos on erikseen sovittu, että pappaa saa aina ampua kesällä saunareissulla...
Kyllä ne tytötkin osaa pyssyt ja miekat rakentaa halutessaan. TV:stä ne oppii vaikka kuinka suojelisi, täytysi olla tosi tiukka ja ennakkosensuuri jopa pikkukakkoseen, ja sama kirjojen suhteen... kunnes lapsi osaa itsekin lukea...
Ja ei minusta alle kouluikäisen tai varsinkaan 2-3-vuotiaan tarvitse tietää mitään kummallisempaa sodista tai mistään, kiellettiin leikit tai ei. Ei hänen käsityskykynsä siihen vielä ulotu. Sen ne toki ymmärtää varmaan, tai ainakin kun kovasti taotaan päähän monta kertaa, että ei saa satuttaa toista... ja siten pelisäännöt siinäkin leikissä kuten legoleikeissäkin, voihan niilläkin tosiaan huitoa toista samoin kynillä ja vaikka lusikallakin..
olen samaa mieltä kuin joku edellä eli pyssyt on monille vanhemmille ja ehkä etenkin äideille turhaan kuin punainen vaate. ihan samalla logiikalla voisi ajatella, että esim. barbit on tytöille tosi vaarallisia. ne opettavat pienille tytöille vääristynyttä naiskuvaa ja kauneusihannetta ja altistavat sitä kautta syömishäiriöille...
leikki on leikkiä ja tietyn ikäisillä lapsilla nämä sukupuoliroolit vaan tuppaa korostumaan hyvin perinteisinä eli pojat haluavat olla vahvoja ja taistella ja tytöt taas kauniita prinsessoja. eikä tässä ole mitään pahaa, kautta aikain on pojat pyssyillä leikkineet ja suurimmasta osasta on kasvanut ihan normaaleja rauhaa rakastavia yksilöitä :)
meille halua mutta olen nyt jopa itse ostanut. Aseita kun jostain kehittelevät niin se on sitten ollut ihan sama onko ne oikeen näköisiä vai ei ja kun poika niitä toivoi lahjaksi niin ostin sitten. Meillä poika lähinnä leikkinyt Zorroa eli hänellä on Zorron miekka ja pyssy ja muukin asustus, Ritaria eli ritarin asustus aseineen löytyy kuin myös länkkrin varusteet ja poliisin varusteet. Meillä siis aseleikit on rajattu mielikuvitusleikkeihin eli kun lapsi on jossain roolissa voi leikkiä aseillakin. Aseilla saa osoitella vain leikissä mukana olevaa ja jos kaveri sanoo ettei halua enää osoittelu lopetetaan. Leikin ulkopuolelle aseilla ei osoitella ketään ja jos ei ole mikään rooli/leikki päällä ei aseilla tarvitse touhuta. Meillä lasten isoisä harrastaa lännenaseilla ampumista joten oikeetkin aseet ovat lapsille tuttuja ja he mieltävät aseet ennemmin harrastusvälineiksi kun sotavälineiksi. Tuskin edes ymmärtävät mitä sota on. Asiasta jutellaan kun lapset ovat isompia. Tietävät myös että oikeat aseet ovat vaarallisia eikä niihin pidä koskea.
Sitten saimme jossain onginnassa pyssyn kun poika oli jotain 1,5v ja se jäi pitkäksi aikaa kaappiin kun en oikein tiennyt miten asiaan suhtautuisi. Vähitellen parivuotiaana isompien perässä alkoi pyssyleikit ja kai se on pojilla verissä kun alkavat keksiä mistä tahansa kepistä pyssyä. Isommat edellä ja pienet perässä.
Totesin, että eihän mulla oikeasti ole mitään leikkipyssyjä vastaan, joten pojalla on sen jälkeen ollut kaikenlaisia pyssyjä. Lähinnä kuitenkin vesipyssyjä yms. jotka oikeasti on vain leluja. Sellaisiin esim. nuolipyssyihin tai kuulapyssyihin en ole vielä antanut lupaa (poika alkaa olla 3v), koska niilläkin voi vahingoittaa toista vaikka leluja ovatkin.
Lisäksi säännöt on ne, että jos toinen ei halua, että ammutaan (esim. vesipyssyllä) niin sitä ei todellakaan tehdä. Ketään vaatteet päällä olevaa ei saa ampua, ellei hän anna lupaa. Itse saatoin kesällä antaa luvan ampua jalkoihin jos oli shortsit päällä tms.
Esikoisen kanssa olin kamalan ehdoton, ettei meille pyssyjä tule! Lahjaksi sai sitten muutaman vuoden iässä vesipyssyn ja mietin silloin asiaa uusiksi, vesipyssyn suostuin kelpuuttamaan mutten mitään muita aseita taloon. Poika sitten rakenteli jonkin verran pyssyjä myös legoista, ulkona kepit toimitti pyssyn virkaa jne. Äiti joutui toteamaan, ettei voi kaikkea lapseltaan kieltää ts mikä tulee luonnostaan. En alkanut missään vaiheessa kuitenkaan tekemään asiasta sen suurempaa hälyä, annoin pojan olla poika ja leikkiä niillä rakentelemillaan aseilla vaikken pyssyjä hänelle ostanutkaan (ei edes pyytänyt missään vaiheessa). En kokenut tarpeelliseksi pitää mitään saarnaa aiheesta " oikeat pyssyt tappaa" koska ei lapseni siinä iässä vielä ymmärtänyt tappamista, joten asia ei mahdu hänen maailmaansa, enkä minä sitä sinne tuputa. Mutta toki puhuimme ettei toista saa koskaan satuttaa tai aseella osoiteta toista ihmistä jne. Aika vähäiseksi nuo pyssyleikit jäi, nekin tulivat kuvioon pihan vanhempien poikalasten leikkien myötä ja kun muutimme toiselle alueelle ja tuli uudet kaverit, ne pyssyleikit jäi pois.
Toisen kanssa sitten... menin ja ostin hänelle leikkipyssyn, koska poika sitä kovasti toivoi. Halusi olla joku sankari, Lucky Luke tai jotain. Pyssy jaksoi kiinnostaa ehkä viikon. Sittemmin lojunut jossain lelulaatikon pohjalla jo vuoden.
Legoista ja muista rakennuspalikoista pojat (7 ja 4) rakentelevat edelleen erilaisia pyssyjä, aseita ja taistelukoneita, se onkin paljon kehittävämpää kuin valmiit leikkipistoolit. Testosteroni jyllää, itse koen että tämä on poikien maailmaan liittyvää, heidän tapansa toimia jne enkä tosiaan ala kieltää ja ohjailla muiden leikkien pariin, kun kerran näin viihtyvät ja leikki pysyy rauhallisena. Minusta poikien kehitysvaiheeseen kuuluu myös tämä kiinnostus pyssyihin niin kauan kuin se pysyy kohtuudessa. Ja kun aikuinen ei tee siitä kiellettyä, tabua, niin jää varmasti aikanaan taka-alalle pyssyleikitkin.
Mökillä isä ja poika (4 v) ampuivat yhdessä tauluun pienoiskiväärillä (/ilmakiväärillä tms pyssyllä). Molemmilla oli kivaa.
En näe mitään pahaa pyssyissä. Monessa kodissa ne ovat arkipäivää varsinkin syksyisin (sorsajahti, hirvenmetsästys). Aikaisemminhan aseet ovat olleet elintärkeitä metsästys ja puolustautumisvälineitä. Tarkkuusammunta ja ampumahiihto ovat urheilulajeja.
Siitä on syytä keskustella joka talossa mitä ja miksi niillä pyssyillä/aseilla tehdään.
lasten keskinäisten sotaleikkien yms kanssa olen aika lailla insinööriäidin linjoilla.
Alussa päätin, että 5-v saa sitten pyssyn. Parin pojan äiti nauroi ja sanoi, että kyllä ne pojat tekevät tarpeen tullen vaikka legoista pyssyn. Juuri niin kävi ja eräänä päivänä poika kulki duplo-pyssy kalsareissa.Poika oli silloin n. 2,5v. Sitten tuli vesipyssyjä..noo ajattelin että missä ero menee lapsen päässä kun äiti antaa vesipyssyn muttei nallipyssyä. 3,5v kun tuli niin ostettiin se nallipyssy, en kyllä kertonut, että pyssyyn voi ammuksia laittaa. Nyt vonkaa kaupoissa isompia aseita... lupasin ensikesänä (5v tule täyteen) ostaa länkkärikiväärin. Herra hipelöi kaikenmaailman uzeja, mutta siinä menee raja. Meillä saa ampua riistaa ja maalitauluja, mutta ei ihmisiä.
joskus pyssyn virkaa toimittaa myös joku muu lelu tai keppi. Pyssyleluja ei osteta, koska ne ovat aivan turhia (omatekoiset pyssyt " toimivat" aivan yhtä hyvin).
Meillä sääntö on se, että leikkipyssyllä ei saa vahingoittaa toista niinkuin ei muillakaan leluilla. On täysin mahdotonta käytännön elämässä pitää kiinni " toista ei saa osoitella leikkipyssyllä" - säännöstä!!
Pojilla kyllä ihan selvästi veri vetää pyssyleikkeihin, ja tuo Jari Sinkkosen kirja jota joku ylempänä suositteli on minustakin varsin hyvä kirja jossa tätäkin aihetta käsitellään.
miekat, kepit ovat eriasia mielestäni.
itse en hyväksy poikamme leikkeihin pyssyjä.
iän myös varmasti tulee kyseisiä leikkejä ja toivon että pystyn pitämään kiinni siitä että meille ei tule aseita leluiksikaan :)
Meillä päästiin 3-vuoden ikään ilman pyssyleikkejä, mutta nyt isompien ryhmässä on malli tarttunut. Alkuun poika (kuinkas muuten...) ei tuntunut edes tajuavan mitä tekee eli mitä pumputtelu tarkoittaa. Emme kauheasti puuttuneetkaan asiaan heti, mutta kun kävi selväksi, että tarkoitus oli ' aggressiivinen' niin päätimme jutella asiasta. Kotona ampuminen sormella saattoi olla esim. protesti vanhempien käskyyn.
Isä ja poika kävivät asiasta periaatteellisen keskustelua eli mitä ampuminen tarkoittaa ja onko se oikeastaan kivaa. Lopputulos oli suunnilleen se, että lasten keskinäiset leikit, joissa ammutaan tms. ovat ok (en pidä niistä, mutta en voine niitä estääkään kun tarhassakin niitä leikitään), mutta ' ampumista' , lyömistä jne. ei hyväksytä muissa tilanteissa. Kotona myös suuntaan mielenkiintoa kykyjeni mukaan toisenlaisiin leikkeihin. Aseita ei varmaan tarhassakaan ole eikä poika ole niistä ole kiinnostunut ollutkaan - ainakaan toistaiseksi.
Voimia vaan itse kullekin,
krepu