Suomenkielinen isä käyttää itsestään nimitystä pappa, vaimo ruotsinkielinen
Äiti puhuu lapsille ruotsia, isä suomea ja koko perhe puhuu yhdessä suomea. Isää kutsutaan pappa-nimityksellä. Myös isä puhuu itsestään pappana. Esimerkiksi isä sanoo lapsille: tulkaa katsomaan kun pappa näyttää jne.
Eikö ole aika omituinen käytäntö? Varsinkin kun huomioi sen että pappa tarkoittaa suomen kielessä isoisää
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ovat niin fiksuja vanhempia, etteivät halua, että lapset kutsuvat isäänsä "iskä"-nimellä, joka on aivan kauhean kaamea sana. Pappa oikein hyvä ja aivan oikein.
Olen joskus aiemminkin törmännyt henkilöön, jonka mielestä iskä on kaamea sana. Mikä siinä on niin hirveää?
Kutsuin isovanhempiani mammaksi ja papaksi, joten omaan puheeseen nuo nimitykset suomenkielisistä nuorista vanhemmista tuntuu hassulta. Ruotsinkielisillä kuitenkin ok ja en jää muiden vanhemmuusnimityksiä miettimään.
No, tuolla sex-puolella sanoin olevani 'gubbe'. Olen kyllä ihan suomalainen, ois vissiin pitänyt sanoa 'geezer' :) (=old eccentric man, but not crazy).
- m57v.
Munkin miehen siskon perheessä isä on ruotsinkielinen. Äiti puhuu lapselle suomea, mutta ovat mamma ja pappa. En usko, että heitä kiinnostaa, jos aloittajaa se haittaa.
Ihan normaalia. Näin meilläkin. Se tulee itseasiassa ihan luonnostaan, lasten aloitteesta. Kun minä äitinä puhun lapselleni ruotsia, ja puhun heidän isästään, käytän tietysti pappa sanaa. Esimerkiksi: gå och titta vad pappa gör tai visa åt pappa vad du har ritat. Silloinhan lapsetkin alkavat käyttää sitä sanaa, ja niin sitten isä itsekin. Joskus olen miettinyt miksi ei mene toisinpäin, että lapset kutsuisivat minua sanalla äiti. Luulen että se johtuu siitä, että kun he olivat pieniä minä olin se joka olin päivät kotona heidän kanssaan, joten he kuulivat enemmän minun puhettani. Silloin puhuin, kuten niin monesti pienille lapsille puhutaan itsestäni kolmannessa persoonassa: kom till mamma tai mamma hjälper tyyliin. Varmaan siksi alkoivat minua kutsua mammaksi. Näin pappa ja mamma sanat ovat vakiintuneet käyttöön ihan pienestä asti. Sitä ei ole mitenkään tietoisesti päätetty, vaan se on vaan luonnostaan mennyt niin.
Meillä isovanhempia kutsuttiin äidin puolelta mamma ja isän puolelta pappa. Siksi että olivat ruotsinkielisiä. Äitini taas oli ihan äiti ja isä oli isä. Ihan hyvin pysyttiin kartalla nimistä. Ulkopuolisilla saattoi olla ongelmia.
On luonnollista, että isää kutsutaan papaksi, jos perheen äiti on ruotsinkielinen. Hän puhuu lapsilleen omaa äidinkieltään ja käyttää tietenkin lasten isästä termiä pappa, koska se tarkoittaa isää. Isä taas toivottavasti puhuu itsestään minä-muodossa. Eikö tämä ole tosi loogista? Minusta on. Olisipa outoa, jos perheen äiti puhuisi lapsilleen ruotsia, mutta tunkisi väliin suomea: isä kommer hem.. Mielummin pappa kommer hem. Isä puolestaan voi sitten käyttää äidistä omankielistään nimitystä, jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen saa puhua itsestään just sillä nimityksellä kuin haluaa.
Niinpä. 30v mieheni puhuu itsestään usein paappana :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat niin fiksuja vanhempia, etteivät halua, että lapset kutsuvat isäänsä "iskä"-nimellä, joka on aivan kauhean kaamea sana. Pappa oikein hyvä ja aivan oikein.
Tulee helposti väärinkäsityksiä ja isää luullaankin isoisäksi, koska suomeksi pappa tarkoittaa isoisää.
Eikä tarkoita. Isoisät ovat ukkeja tai vaareja, naapurin vanha mies, ukin ikäinen, oli naapurin pappa. Kyllä sekin ymmärretään, että jos perheessä on ruotsia puhuvia, käytetään vanhemmista ruotsalaisia nimityksiä sekä englantia puhuvilla englanti-versioita. Väärinkäsitys on vain omassa päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ovat niin fiksuja vanhempia, etteivät halua, että lapset kutsuvat isäänsä "iskä"-nimellä, joka on aivan kauhean kaamea sana. Pappa oikein hyvä ja aivan oikein.
Ok papsen!
Mumma ja Muffa, kakku?