muilla sukset ristissä teinin kanssa, heti kun hän avaa suunsa
tuntuu että hermostun. Jotenkin asiat mistä hän puhuu ottaa aivoihin. Pojasta kyse, kohta 15vee. Tykkään että hän aina vaan jankkaa jostain, suunnittelee viikkoja etukäteen mitä meinaa jonkun kamun kans tehdä ja haluaa myöntävän vastauksen multa että käyhän. Esim sopiiko sit jos Joonas yöpyy täällä kahden viikon päästä ja sit ajateltiin leffaan ja jos viet.... eikö?? jne. Siis jotenkin hänen tyyli niin vie energiaa että, vaikea selittää mut en minä voi tietää kaikkea monta päivää etukäteen. Ja sit vaikka joskus sanoo että okej, passaa et hän tulee ylihuomenna niin sit kun ylihuominen on niin ei hän tulekaan. Tuntuu että hän ei muuta tee kuin suunnittelee eteenpäin mutta sit ei menekään niin ja uusia suunnitelmia, jotenkin niin levotonta eikä voi vaan olla tässä ja nyt. Onko kenelle tuttua ja koska tämä menee ohi??????
Kommentit (3)
joittenkin teinin elämä on niin synkkää, ettei ne osaa ajatella huomista pidemmälle =)
teinit nyt yleensäkin on melko ärsyttäviä, mutta siinä on myös huvittavuutta. sen huvittavuuden huomaa kyllä yleensä vasta jälkeenpäin, kun ne nukkuu tai on jo muuttanut pois kotoa =) mua huvittaa se yleinen velttous ja pissistely(mulla siis tyttöjä) ja muu...
Ja " suorittaa" juuri oikein kehitysvaihetta mikä kuuluukin tulla ja sehän on IRTAUTUMINEN ÄIDISTÄ. Juuri riitelyn ja kinaamisen kautta nuori hakee sitä itsenäistymistä ja tekee pesäeroa äitiinsä ja isäänsä. Kyseessä siis ihan itsenäistyminen ja kasvaminen.
Menee suurinpiirtein näin, että mitä läheisempi vanhemman ja lapsen suhde on, sitä enemmän tarvitaan tätä riitelyä jotta päästään irti toisesta.
Ja jos suhde ei ole ollutkaan niin läheinen, irtiotto ei ole niin voimakasta ja se voi sujua helpostikkin.
Luultavasti ap sinulla ja pojallasi vain on ollut hyvä ja läheinen suhde, siksi kapinointi voimakasta.
Menee kyllä ohi aikanaan, sinun tehtäväsi on nyt vain selvitä hengissä :-)