Fuksi vuosi alkamassa ja ihan loppu jo nyt

Ok

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.

Aikuisuudessa ollaan eletty. Heti kun täytin 18, muutin omilleni ja kävin töissä lukion ohella. En ole koskaan pyytänyt ulkopuolista tukea tai elänyt kelan tuilla. Stressannun jos olen liikaa mukavuus alueella ja koen jatkuvaa painetta suorittaa

Ikävä kertoa sinulle tämä, mutta et sinä ole vielä mitään aikuisuutta elänyt. Sitten kun sinulla on asuntovelkaa ja elätettäviä, ollaan jo aikuisuuden porteilla.

Ilkeä ja virheellinen johtopäätös, kaikilla ei ikinä ole asuntovelkaa ja ihan aikuisia ollaan. Elätettäviä? Toisia pitää auttaa, mutta niiden toisten ei tartte olla lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.

Et tiedä yhtään mitään ap:n elämästä, aika hurjia oletuksia teet.

Mikä se oikein ahdistaa? Onko ongelmana opiskelupaineet, raha, ystävien puute vai mistä mättää. Ahdistus on todella yleistä nuorten parissa nykyään ja apua kannattaa hakea että ei opiskelut keskeydy tämän takia.

Kauan sitten opiskellessani oli alkuun paljon uusille opiskelijoille järjestettyä ohjelmaa ja vanhemmat opiskelijat auttoivat käytännön asioista. Moni uusi opiskelija oli samassa tilanteessa joten heidän kanssaan pystyi myös puhumaan ongelmista. Varsinainen opiskelu jää sitten omalle kontolle tietenkin.

Ota rauhallisesti. Sun ei tarvitse saada tehtyä 60op ekana vuonna vaan teet sen mihin pystyt. Eka syksy on kaikilla vaikea ja ainakin meillä tuli painostusta siihen, että kaikkien pitää saada tutkinto tehtyä äkkiä ja tässäpä sulle sivuainelista alappas heti valitsemaan sivuaineesi. Opin myöhemmin tekemään ihan niin kuin itse haluan ja kursseista oppii selviytymään mahdollisimman vähän työllä. Toisiin kursseihin kannattaa panostaa hyvin ja toisista riittää, että pääsee vain läpi. Eli älä ota liikaa paineita itsellesi ja tulet kyllä selviämään hyvin.

Montako fuskuvuotta on takana? Yhdyssanoista päätellen aika monta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.

Aikuisuudessa ollaan eletty. Heti kun täytin 18, muutin omilleni ja kävin töissä lukion ohella. En ole koskaan pyytänyt ulkopuolista tukea tai elänyt kelan tuilla. Stressannun jos olen liikaa mukavuus alueella ja koen jatkuvaa painetta suorittaa

Ikävä kertoa sinulle tämä, mutta et sinä ole vielä mitään aikuisuutta elänyt. Sitten kun sinulla on asuntovelkaa ja elätettäviä, ollaan jo aikuisuuden porteilla.

Puolisoita on yleensä kaksi maksamassa asuntolainaa ja elättämässä kakaroita. Harva tekee lapset ja saa lainaa ilman jatkuvaa, tasaista tulovirtaa, mikä tarkoittaa vakitusta (hyvätuloista) työpaikkaa. Jos noiden perusteella arvioit aikuisuutta, Suomessa on melkoisen paljon aikuisuuteen yltämättömiä kolmekymppisiä, ja miksei vanhempiakin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se oikein ahdistaa? Onko ongelmana opiskelupaineet, raha, ystävien puute vai mistä mättää. Ahdistus on todella yleistä nuorten parissa nykyään ja apua kannattaa hakea että ei opiskelut keskeydy tämän takia.

Kauan sitten opiskellessani oli alkuun paljon uusille opiskelijoille järjestettyä ohjelmaa ja vanhemmat opiskelijat auttoivat käytännön asioista. Moni uusi opiskelija oli samassa tilanteessa joten heidän kanssaan pystyi myös puhumaan ongelmista. Varsinainen opiskelu jää sitten omalle kontolle tietenkin.

Veikkaan että on enemmän yleistä ahdistuneisuutta sen sijaan että olisi vain yksi ahdistava asia. Maailman tilanne on vaan niin masentava, ilmasto kriisi, sota, inflaatio sen lisäksi että on joutunut kestämään korona pandemiaa pitkän aikaa. Lisäksi läheisillä omia ongelmia ja yritän olla myös heidän tukenaan.

Pakko keksiä jatkuvaa tekemistä, muuten jää murehtimaan. Lisäksi en osaa arvioida paljonko tulee laittaa panosta että pärjää yliopistossa, kaikki sanovat vain että tulee olemaan niin vaikeaa

Tietysti kun nyt joutuu uuteen paikkakuntaan asumaan jossa en ketään entuudesta tunne on tietysti vielä lisää paineita muun elämän päälle.

Kiitos ymmärtäväisyydestä, moni nuori varmasti samassa tilanteessa