Lue keskustelun säännöt.
Fuksi vuosi alkamassa ja ihan loppu jo nyt
26.08.2022 |
Henkiset voimavarat olleet vähissä ja pelkään jääväni jälkeen jo heti alussa.
Koko vuosi ollut aivan kamala ja kesä sitten kuormitti ihan loppuun. Jatkuva ahdistus vaikeuttaa keskittymistä mihinkään ja vaikka kuinka yritän työstää elämäntapoja (esim syömällä terveellisesti, liikkumalla säännöllisesti, huolehtimalla perushygieniasta, yrittämällä saada tarpeeksi unta sun muuta), tuntuu sekin vain lisäävän stressiä kaiken muun päälle. Ei vaan saa palauduttua kun ahdistaa liikaa ja ajatukset pyörii mielessä.
Muita jotka jakavat tämän kohtalon? Pakko se on vaan jaksaa mennä eteenpäin kun ei muutakaan voi, ehkä se on vaan se alku pahin.
Kommentit (28)
Juotko viinaa? Se kannattaa jättää pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juotko viinaa? Se kannattaa jättää pois.
En juo viinaa tai alkoholia muutenkaan. Toivittavasti löytyy muitakin opiskelijoita joita ei sinällään kiinnosta ryyppy tapahtumiin tulla että saisi jotain uusia samanhenkisiä kavereita
Tsemppiä Ap! Kuulostaa uuvuttavalta, ja ymmärrän erittäin hyvin, että panostat elintapoihin. Se on pitkällä tähtäimellä viisainta, vaikka nyt väsyttäisi.
Koska olet fuksi, varsinainen opiskelu ei ala vielä. Neuvoni on, että ota orientaatioviikko rennosti osallistu vain pakolliseen ohjelmaan ja pidä vaikka vapaapäivä, jos jonkun päivän ohjelma ei vaikuta kovin tärkeältä. Koeta myös mahdollisuuksien mukaan tehdä ensimmäisestä periodista mahdollisimman kevyt.
Lisäksi muista käydä kävelyillä, lukea vaikka kirjaa tms., ihan mitä tahansa jolla saa ahdistusta vähemmäksi, jotta pystyt lepäämään kunnolla.
Uskon, että pärjäät hyvin.
Elämänhallinta hukassa, ja jonkun muun tulisi nyt siis tulla pitelemään sinua kädestä, ja taluttaa sinut koulusta läpi?
Ap, kuulostaa siltä, että elät terveyssuositusten mukaisesti. Jos silti ahdistaa noin kovasti, on aika hakea ulkopuolista apua. Yksin ei tarvitse kaikesta selvitä. Voithan hakea opiskelijaterveydenhuolto kautta keskusteluapua ja ehkäpä ahdistusta lieventävää lääkitystäkin. Tsemppiä! Hetki kerrallaan, yritä rentoutua ja höllätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juotko viinaa? Se kannattaa jättää pois.
En juo viinaa tai alkoholia muutenkaan. Toivittavasti löytyy muitakin opiskelijoita joita ei sinällään kiinnosta ryyppy tapahtumiin tulla että saisi jotain uusia samanhenkisiä kavereita
No kannattaisko kokeilla auttaisko se. Vedät sellaiset nollausmännit että unohdat ahdistuksesi ja kaiken muunkin. Sulle on päähän kertynyt kaikkea, joten kyllä välillä pitää siivota ajatukset. Tietokoneen kovalevykin pitää siivota välillä.
Nykyajan nuoret stressaantuu ja uupuu terveellisesti syömisestä, liikunnasta ja siitä että nukkuvatko riittävästi? Ristus sentään. Toivottavasti sota ei yllä tänne, mitään ei ole siinä tapauksessa tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki kavereita yliopistosta niin helpottuu paljon.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan nuoret stressaantuu ja uupuu terveellisesti syömisestä, liikunnasta ja siitä että nukkuvatko riittävästi? Ristus sentään. Toivottavasti sota ei yllä tänne, mitään ei ole siinä tapauksessa tehtävissä.
Olisi ap:kin kannattanut nuoruudessa harrastaa muutakin kuin äidin helmoissa nyhjäämistä. Nyt kun äippä ei olekkaan enää syöttämässä ja pyyhkimässä pyllyä, alkaa heti ahdistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, oma fuksivuoteni oli elämäni parasta aikaa. Tekisin mitä vaan että pääsisin takaisin siihen vuoteen. Jos vaan pystyt niin yritä rentoutua ja suorittaa vähemmän. Nauti elämästä. Työelämä tulee olemaan paljon rankempaa kuin ihanat opiskeluvuodet. Älä suorita. Nauti.
Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaika oli elämäni parhaat vuodet. Sen jälkeen onkin ollut oikeastaan enemmän ja vähemmän alamäkeä.
Ap voisi ehkä pyrkiä suuntaamaan ajatuksensa johonkin muuhun kuin omaan napaansa? Pihalla on nätti keli. Kas, tuossapa hauskan näköinen ihminen, juttelenpa sille jotain. Jne, jne, jne.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan nuoret stressaantuu ja uupuu terveellisesti syömisestä, liikunnasta ja siitä että nukkuvatko riittävästi? Ristus sentään. Toivottavasti sota ei yllä tänne, mitään ei ole siinä tapauksessa tehtävissä.
En uuvu terveellisestä elämäntyylistä. Olen itseäni kohtaan vain ehkä turhan vaativa ja täydellisyyteen pyrkivä. Töissäkin sain kuulla jatkuvasti positiivista palautetta ja koska halusin ylläpitää hyvää tai vielä parempaa työtasoa, kulutin itseni loppuun. Näen vain jatkuvaa parannettavaa itsessäni enkä saa rentouduttua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan nuoret stressaantuu ja uupuu terveellisesti syömisestä, liikunnasta ja siitä että nukkuvatko riittävästi? Ristus sentään. Toivottavasti sota ei yllä tänne, mitään ei ole siinä tapauksessa tehtävissä.
En uuvu terveellisestä elämäntyylistä. Olen itseäni kohtaan vain ehkä turhan vaativa ja täydellisyyteen pyrkivä. Töissäkin sain kuulla jatkuvasti positiivista palautetta ja koska halusin ylläpitää hyvää tai vielä parempaa työtasoa, kulutin itseni loppuun. Näen vain jatkuvaa parannettavaa itsessäni enkä saa rentouduttua
Jälleen kerran, lopeta se omaan napaan tuijottaminen!!!
Nyt kannatta kyllä hankkia apua jostain. Se fuksi vuosi nyt on kaikkein leppoisin, kun kurssit eivät ole vaikeita ja muutenkin on koko ajan kaikkea hauskaa menoa.
Maisterivaiheessa alkaa sitten kurssit olla jo haastavampia ja silloin jo melkein alkoi välillä ahdistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.
Aikuisuudessa ollaan eletty. Heti kun täytin 18, muutin omilleni ja kävin töissä lukion ohella. En ole koskaan pyytänyt ulkopuolista tukea tai elänyt kelan tuilla. Stressannun jos olen liikaa mukavuus alueella ja koen jatkuvaa painetta suorittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.
Aikuisuudessa ollaan eletty. Heti kun täytin 18, muutin omilleni ja kävin töissä lukion ohella. En ole koskaan pyytänyt ulkopuolista tukea tai elänyt kelan tuilla. Stressannun jos olen liikaa mukavuus alueella ja koen jatkuvaa painetta suorittaa
Aloituksessa sanot, että et saa palauduttua kun ahdistaa liikaa, ja nyt stressaannut kun olet mukavuusalueellasi? Eli ratkaisu on poistua mukavuusalueelta? Muuta telttaan, kulje kuset ja paskat housussa, ja simsalabim stressisi poistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. Tätä se sitten teettää kun koko koulu-uran läpi kaikki itsenäisesti hengittämään kykenevät kannatellaan korkeakouluun. Sen seitsemän sortin tukea, eriyttämistä ja helpotusta tarjotaan matkan varrella jos opiskelut ei maistu. Mitään ei saisi vaatia, mitään ei edellyttää. Epämukavuusalueille ei tarvitse mennä, sisältöjä helpotetaan vuosi vuodelta. Lopputulos on sukupolvi heikkoja nuoria, jotka romahtavat pienimmistäkin paineista ja vaatimuksista.
Aikuisuudessa ollaan eletty. Heti kun täytin 18, muutin omilleni ja kävin töissä lukion ohella. En ole koskaan pyytänyt ulkopuolista tukea tai elänyt kelan tuilla. Stressannun jos olen liikaa mukavuus alueella ja koen jatkuvaa painetta suorittaa
Ikävä kertoa sinulle tämä, mutta et sinä ole vielä mitään aikuisuutta elänyt. Sitten kun sinulla on asuntovelkaa ja elätettäviä, ollaan jo aikuisuuden porteilla.
Ole itsellesi armollinen ja opettele läsnäolon voimaa. Hyötyisit varmasti meditaatiosta, joogasta...paitsi, jos alat suorittaa niitäkin. Esim netflixissä hyvä opas meditoinnin perusteista. Kannattaa tutustua myös esim Echart Tollen ajatuksiin läsnäolosta ja sen merkityksestä hyvinvointiin.
Tiedän, mistä puhun. Tsemppiä! Toivottelee entinen perfektionisti-suorittaja
Olet ihan oikeassa, että todennäköisesti nyt nuo sinun elämäntapojen työstöt on vain lisästressiä jo liiallisen stressin päälle ja olisi varmaan parempi ottaa rennommin.
Päivä kerrallaan vaan, ja tosiaan on aika todnenäköistä että alku on pahin, sitten kun opiskelusta tulee rutiinia niin ei niin enää ahdista ja jännitä.