Pystytkö luottamaan kumppaniisi?
Itse olen aloittanut uuden suhteen ja taas samat inhottavat tunteet alkaa nousta pintaan. Ahdistaa, pelottaa ja tuntuu siltä, että kumppani varmasti pettää tai tekee jotain pahojaan netissä. En pääse näistä tunteista yli vaikka asioista onkin puhuttu. Aiemmissa suhteissa olen tullut petetyksi ja on ollut kaikenlaista ikävää miehien puolelta.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Et taida olla valmis uuteen suhteeseen jos entisten traumat iskevät päälle uudessa suhteessa ilman mitään syytä.
Näistä jo vuosia aikaa, en kai sitten ole ikinä valmis uuteen suhteeseen :(
Nuorena en. Nykyään pystyn.
On aikuistunut.
Luotan. Luotan mieheeni täysin. Olen luottanut 25 vuotta ja luotan tästä eteenpäinkin sama myös toisin päin, eli mieheni luottaa minuun.
Käy ap ammattilaisen kanssa hoitamassa tämä asiasi kuntoon.
No ei sillä enää seiso, joten aika luottavainen voin olla
N29v + M31v
En olisi puolisoni kanssa ellen luottaisi. Sellainen elämähän olisi ihan helvettiä, missä pitäisi koko ajan epäillä.
Joo, kyllähän kumppaniin lähtökohtaisesti luotetaan. Muunlaisessa suhteessa ei ole mitään järkeä jos ei sitten ole sovittu avoimesta suhteesta tai roikuta esim. omaisuuksien perässä. Jos en voisi luottaa, lopettaisin suhteen heti. Eikä epäluottamus puolisoa kohtaankaan ole reilua ja oikein.
Luotan niin kauan kuin mikään ei viittaa siihen että ei kannattaisi luottaa. Mitään suhdetta ei voi perustaa pelolle tai epäluottamukselle.
Täh? Tietenkin luotan. Enhän olisi yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, johon en luota. Omituinen kysymys.
Kehenkään et voi luottaa 100 % vaikka olisitte tunteneet monta vuotta, pettäjät osaa peittää jälkensä halutessaan erittäin hyvin. Itsekin luotin 15 vuotta kunnes se pahin tapahtui, koko maailmani romahti enkä ole sen jälkeen pystynyt suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No ei sillä enää seiso, joten aika luottavainen voin olla
N29v + M31v
Jos noin nuorena ei enää homma toimi kotona, niin silloin käy vieraissa tai on masennusta tms. kannattaa jutella asiasta.
Pystyn kyllä.
Ap:n kannattaisi hakea apua huonoon itsetuntoonsa ja luottamusongelmiinsa, selvästikään eivät itsellään parane.
Luotan. Sitä paitsi ihmiset tekevät, mitä tekevät, joka tapauksessa, eikä kukaan omista ketään. Teen päätöksen pysyä suhteessa sen mukaan, mitä tietooni tulee ja miltä asiat minusta tuntuvat. Minua ei kiinnosta yhtään miettiä, mitä mies ehkä tekee tai ei tee jossain netissä. Jos jotain tulisi esiin, katsoisin sitten, mitä tehdään tilanteen mukaan. Aivan turha on etukäteen vaivata päätään, jos on suhteessa muuten tyytyväinen. En tiedä, viitsinkö olla suhteessa, jos se olisi tuollaista angstia. Ainakaan en olisi sellaisessa suhteessa, jossa olisin itse koko ajan epäilyksen alaisena riippumatta siitä, olenko mitään tehnyt vai en.
Tottakai luotan puolisooni, ja se olisi kyllä maailman ties monesko IHME, jos jäisi kiinni rinnalla kulkevasta suhteestaan. Sama toisinpäin. Se vasta IHME olisikin, että minä......
En pysty, johtuen sekä traumaattisesta lapsuudesta että puolison tekemisistä. Pystyn silti elämään suhteessa.
Luottamus meni, kun puoliso läträsi päihteiden kanssa ja pisti juoppokaverit aina etusijalle. Ei sitä luottamusta tunnu takaisin tulevan.
Et taida olla valmis uuteen suhteeseen jos entisten traumat iskevät päälle uudessa suhteessa ilman mitään syytä.