Koirasta luopuminen

Varmaan teet oikein jos annat koiran pois. Uskoisin, että se olisi tyytyväisin lapsettomassa kodissa, vaikuttaa että sen hermosto on nyt jatkuvassa. stressitilassa. Koiramaailmassakin on "introverttinsa" jotka ei voi hyvin jos on liikaa menoa ja menininkiä, ääntä ja liikettä. 

Itselläni on sheltti, jonka sain sukulaiselta vähän samantapaisten ongelmien takia. He olivat piikille viemässä mutta sanoin että minä voisin vielä kokeilla, että ehtiihän sen piikin sittenkin jos kokeilu ei auta. Koira alkoi sinkkutaloudessani aika pian tulla rauhallisemmaksi. Pelkopissailu loppui ihan viikossa. Reagointi lenkillä pelottaviin kohteisiin oli syvempään ehdollistunut ja kesti kauemman että se rauhoittui. KOulutinkin palkkioiden avulla totuttaen toki. Ei ole koira enää mitenkään ongelmallinen, toki rodulleen tavanomaisesti herkkä, mutta ei mikään joka asiasta panikoiva ja pelkopissaava hermoraunio. Uskon, että tärkeämpää kuin koulutukseni (edellinenkin koti yritti kouluttaa) on ollut hiljaisuus ja rauha, joka minun yhden hengen taloudessani on. 

Jotkut kohdat kirjoituksessasi kyllä vähän särähti korvaan. Kuten että ilmeisesti koiraa pystyy yksi henkilö ulkoiluttamaan ongelmitta? Se on aika tavallista, että koira ottaa yhden ihmisen johtajakseen ja turvaihmisekseen, ja toimii näin. Varsinkaan lasten kykyyn suojella itseään ei kaikki koirat luota ja siksi katsovat parhaaksi räyhätä itse pelotellakseen muut pois. Toinen juttu vieraista tämä "eikä rauhoitu eikä pysy millään käskyllä poissa." No ei varmasti monet koirat millään käskyllä pysy poissa. tuossa tilanteessa Jos vieras ei pidä koirista, voihan sen koiran laittaa portin taakse jonnekin huoneeseen siksi aikaa. Ei vieraita kuitenkaan koko ajan käy, joten ei kai tämä iso ongelma voi olla. Vilkkaat koirat nyt on tuollaisia.

Tuossa vieraissa voi olla kyse lasten kavereista vaikkei app sitä kerrokaan, eli usein käyviä vieraita jotka olemuksellaan villitsevät koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vieraissa voi olla kyse lasten kavereista vaikkei app sitä kerrokaan, eli usein käyviä vieraita jotka olemuksellaan villitsevät koiraa.

Joo. Vilkas paimenkoira, ehkä vielä nuorikin (?), ja lapsia, ja sitten odotetaan että se koira vaan pysyttelisi jossain käskyn alla paikallaan - eipä taida onnistua useimmilta. 

Jos oikeasti olet koettanut kaikkesi (mitä oman kokemuksen mukaan yleensä ei ole tehty, sori vaan, vaan otetaan kouluttaja ja oletetaan että yksi koulutuskerta saisi ihmeitä aikaan ja sitten haukutaan koko kouluttaja kun seuraavana päivänä vastassa kotona ei ole tokovalio), niin silloin voi olla parempi koirallekin jossain muualla. Joitain koiria kiihdyttää tai stressaa ympäristö niin paljon, että on kohtuutonta olettaa niiden ensin tottuvan tai saavan niitä koulutettua sietämään ympäristön häiriöitä että voisi alkaa keskittymään muuhun. Tutullani oli koira, joka oli todella ääniherkkä ja stressasi kerrostalon ääniä, jonka vuoksi oireili monella tavalla, koska stressitasot oli jatkuvasti koholla. Kun muutti omakotitaloon jossa ei ole meteliä tai metelöiviä naapureita kovin lähellä, koko koiran olemus muuttui ja liki kaikki ongelmakohdat arjessa korjaantui kuin itsestään, koska koira pääsi vihdoin rentoutumaan ja rauhoittumaan pelotta ja stressittä. Jos asuinalue (paljon muita koiria koirareaktiviisen koiran kanssa) ja elämäntavat lasten kanssa ovat sellaiset, ettei koiralla ole mahdollisuutta oman hermorakenteen ja luonteen puolesta rauhoittua riittävästi, eipä kummakaan jos ongelmia piisaa. Tee seuraavalle koirallesi palvelus, ja hanki seuraava koira rodusta ja lähtökohdista, jotka sopivat paremmin juuri sinun arkeesi. 

Taitaa olla koronakoira. Liian hätäisesti harkittu ja otettu lapsille leluksi. Kysy kasvattajalta apua perheen hankintaan ja älä ilmoita torissa. Siellä vaikka mitä hulluja.

Itsellä täysin samanlainen tapaus. AP:lle vinkki nro 1. Tutustu Kortisoli-hormonin toimintaan ja vaikutukseen. Vinkki nro 2 on tilanteiden harjoittelu häkissä. Kun perhe tulee kotiin, vastaanotto yksi ihminen kerrallaan tulee ja koira palkataan häkkiin rauhallisuudesta.. sitten päästetään vapaaksi vaikka narussa kokoajan palkaten kun ei riehaannu tai kuse. Samantien ulos, paljon palkkaa ja pissalle. Tätä toistetaan joka kerta kun kotiin tulee joku. Ongelma on,että koulutusta ei voi lopettaa/jättää tekemättä kertaakaan. On sitouduttava siihen täysin ja varmasti menee useampia viikkoja että koira alkaa ymmärtää mistä kyse... Näin meillä tuli lopulta järki päähän,mutta helvetin sitovaa ja kestää kauan.

Tsemppiä!

KANNATTIKO OTTAA KORONAKOIRA?

Ap ei varmaankaan uskalla kertoa rotua tai ikää tarkemmin kun pelkää että vanhimmat lapset löytää tämän ja arvaa että äippä harkitsee salaa heidän koirasta luopumista.

Sanoit että ei tule toimeen muiden koirien kanssa, miten tämä ilmenee käytännössä?

Pentu? Omakotitalo? Meillä harjoiteltiin sisäsiistiksi omalla takapihalla, johon pääsi nopeasti ulko-oven aukaisulla.

Naapuriston korista iso osa on remmirähjääjiä, joten ei tutustuttu ollenkaan. Tavattiin aluksi vain tuttuja rauhallisia koiria ja rähisäjät ennakoitiin vaihtamalla tarvittaessa reittiä.

Vierailija kirjoitti:

Pentu? Omakotitalo? Meillä harjoiteltiin sisäsiistiksi omalla takapihalla, johon pääsi nopeasti ulko-oven aukaisulla.

Naapuriston korista iso osa on remmirähjääjiä, joten ei tutustuttu ollenkaan. Tavattiin aluksi vain tuttuja rauhallisia koiria ja rähisäjät ennakoitiin vaihtamalla tarvittaessa reittiä.

Tuo kyllä kuulostaa enemmän nuoren koiran jännä- / ilopissalle eikä sisäsiisteysongelmalle.

Anna pois vaan. Heikkohermosia koiria on nykyään Suomi täynnä. Siinä vaiheessa kun koirasta ei enää mitään iloa ole vaan vaikeuksia, on aika etsiä uusi koti. Ja ihan turha ajatella, että on itse tehnyt jotain väärin kouluttamisessa, nykyään vaan kasvatetaan päästään huonoja koiriakin.

Mihin ap mahtoi kadota 🤔

Koira taitaa olla tosi stressaantunut. Parempi, jos etsit sille paremman kodin. 

Miten alun perin päädyit tuohon rotuun? Näyttää vaan siltä, että olette väärä perhe tuolle rodulle. 

Nyt kuulostaa että herkkä koira ei ole löytänyt oikeanlaista kotia. Osa paimenia (ja yksilöitä) on herkempiä reagoimaan ja stressaantuu. Olen haaveillut itse paimenesta (agilityyn) mutta todennut että en halua ottaa riskiä ettei yhteiselo sujukaan, vähän vähemmän kierroksia ottava koira sopii minulle paremmin, myös siellä harrastuskentällä.

Kannattaako tota laittaa kiertoon? Jos oot _kaiken_ jo yrittänyt ja _mikään_ ei auta niin mitä sille kukaan muukaan vois? 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako tota laittaa kiertoon? Jos oot _kaiken_ jo yrittänyt ja _mikään_ ei auta niin mitä sille kukaan muukaan vois? 

Ilman muuta kannattaa. Toisentyyppisessä ympäristössä koira voi olla ihan erilainen, eikä kyseessä kuulosta olevan mikään vaarallinen koira.