Miten teillä lapsuudenkodissa pestiin pyykit?
Mummi lapsia hoitamaan tullessa kysyi, että laittaako hän pyykkejä samalla koneeseen. Vastasin tiukasti, että ei missään tapauksessa. En tarvinnut kauaa miettiä, miksi vastasin näin. Lapsena suretti kun kivat vaatteet haalistui kovasti tai niistä lähti painatukset kun ne pestiin. En tiedä oliko tähän syynä entisajan tekstiilivärit, pesuaineet vai se, että miltei kaikki pestiin 60 - 90 asteessa. Pesukoneissa oli oma portaaton säädin lämmölle ja aniharvoin se oli säädettynä alle 60.
Varsinkin uuden vaatteen ensimmäistä pesua sai jopa pelätä. Jos valkoisessa t-paidassa oli jokin värillinen kuvio, se saattoi haalistua pesuissa aivan olemattomiin. Samoin silloin vaatteissa oli painatuksia, jotka oli tehty jostain lämmölle herkästä kumista ja ne koki kovan kohtalon jos kuumaan, tehokkaaseen pesuun joutuivat. Tämä tapahtui ties kuinka monta kertaa painatusvaatteille ja se oli aina yhtä kamalaa, kun en voinut asialle mitään. Kiva uusi vaate, kunnes pyykkikone pesee ja huuhtookin siitä painatukset pois.
Hyi olkoon, sanonpa vain. Värien tai painatusten kestolla ei pahemmin painoarvoa ollut, kun vaatteeni pestiin puhtaiksi tai sitten ne ei vain kestäneet juuri mitään. Jostain 12 vuotiaasta alkaen pesin vaatteitani itse ja sitten sitä oli ihmeissään kun värit ja printit kestikin
Miten teillä pestiin pyykit?
Kommentit (27)
Ei vaatteet peseydy kokonaisvaltaisesti alle 60 asteen lämpötilassa. Ennen pitkää alkavat haisemaan.
Oli meillä jo 70-80 lukujen vaihteessa hienopesu ja 60°c yleispesu erikseen. En muista että tummia olisi pesty erikseen, ei niitä kai niin montaa ollutkaan. Valkaisuaineeton pesujauhe oli aikoinaan edistysaskel, ei mustat enään harmaantuneet pesuissa.
Olen ehkä sen verran vanhempi, ettei mulla juurikaan ollut lapsena printtivaatteita. Raitapaitojen värien en muista sekoittuneen.
60°c mä edelleen pesen kaiken mille se vähänkin sopii, lyhennetyllä ohjelmalla, ei niitä ekojyystämisiä kukaan kestä odotella iltaisin.
Pulsaattorikoneeseen laskettiin hanasta lämmintä/kuumaa vettä ja heitettiin pesupulveria perään. Ja vaatteet. Ja kone päälle hyrräämään, en muista kuinka kauan aikaa se pyöritteli niitä. Sitten otettiin vaate kerrallaan ja vedettiin telan läpi niin, että enimmät vedet valui pois, ja laitettiin likavesi valumaan poistoletkusta. Huuhtelu tapahtui vesisaavissa, ja linkous erillisessä lingossa, jota piti pidellä lujaa ettei se lähtenyt vaeltelemaan lingotessaan, ja meidän lingosta oli vielä kansi rikki eli se oli aika vaarallinenkin. Sitten ripustettiin vaatteet narulle.
Varhaisimmissa muistikuvissa pyykit laitettiin likoon edellisenä iltana ja pestiin seuraavana päivänä paljussa pyykkilautaa käyttäen, toisinaan myös juuriharjaa. Isoäidillä oli pesupalju, jossa oli niin korkeat jalat, että voi työskennellä selkä suorana. Sen ajan ergonomiaa, kiitos isoisän! Sitä paljua kutsuttiin lahankaksi (lieneekö tullut nimitys itänaapurista?) Lakanat keitettiin lipeässä muuripadassa. Äidillä ei ollut lahankaa, vaan hän pesi sekä köyryssä saavissa. Kun pikkuveli 50-luvun lopulla syntyi, tuli meille pulsaattoripesukone, joka oli käytössä toistakymmentä vuotta. Vasta kun omakotitaloomme rakennettiin elintasosiipi, jonne tuli mm. sauna ja pesutilat, hankittiin ensimmäinen automaattipesukone.
Samalla tavalla kuin pesen nyt kotona.
Perusvaatteet 40asteessa. Alusvaatteet ja todella likaiset 60asteessa, samoin kuin pyyhkeet ja lakanat. Jaottelua värin mukaan. Vaaleat, tummat ja kirjavat.
Pesulämpötila oli kaikessa 40 ja meillä aina likaiset vaatteet ja värit haalistui vauhdilla, koska niitä ei pesty oikeassa lämpötilassa.
Vierailija kirjoitti:
Oli meillä jo 70-80 lukujen vaihteessa hienopesu ja 60°c yleispesu erikseen. En muista että tummia olisi pesty erikseen, ei niitä kai niin montaa ollutkaan. Valkaisuaineeton pesujauhe oli aikoinaan edistysaskel, ei mustat enään harmaantuneet pesuissa.
Olen ehkä sen verran vanhempi, ettei mulla juurikaan ollut lapsena printtivaatteita. Raitapaitojen värien en muista sekoittuneen.
60°c mä edelleen pesen kaiken mille se vähänkin sopii, lyhennetyllä ohjelmalla, ei niitä ekojyystämisiä kukaan kestä odotella iltaisin.
Sitten kun niitä vaatteita painatuksella tuli niin arvaa vaan huomoitiinko niitä aluksi pesussa oikein. Ne eivät kestäneet ollenkaan sitä mitä nykyään. Sain tällaisia paitoja ulkomailta ja niistähän toki lähti entisajan pesun menetelmällä painatukset heti. Äiti vaan tokaisi, että taisi pesukone luulla niitä tahroiksi, kun oli pyykännyt ne varmaan jossain lähellä 90 astetta.
Laitettiin muuripataan vettä. Padan alle tulet. Kun vesi oli kuumaa, laitettiin vaatteet pataan ja sauvalla niitä siinä pyöriteltiin. Jos oli tahroja niin niihin hangattiin häränsapesta tehtyä saippuaa. Kun tuli puhdasta nostettiin narulle ulos kuivumaan.
Kaikki pestiin 40 asteessa, ei lajittelua. Teininä häpesin kun hupparin huput ja muut paksut kohdat vaatteista haisi aina märältä rätiltä.
Ne laitettiin pesukoneeseen ja pestiin 60:ssa asteessa
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pestiin 40 asteessa, ei lajittelua. Teininä häpesin kun hupparin huput ja muut paksut kohdat vaatteista haisi aina märältä rätiltä.
Kerropas mikset itse käyttänyt pesukonetta teininä?
Ei se haju johdu 40 asteen pesusta vaan zeoliitista jauhemaisissa pesuaineissa. Zeoliitti piintyi pesukoneisiin ja vaatteisiin ja aiheutti hajun. Nykyään käytetään paljon nestemäisiä pesuaineita, niissä ei ole zeoliittia, eivätkä vaatteet ala haisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pestiin 40 asteessa, ei lajittelua. Teininä häpesin kun hupparin huput ja muut paksut kohdat vaatteista haisi aina märältä rätiltä.
Kerropas mikset itse käyttänyt pesukonetta teininä?
Käytin, ei tullut mieleen että voisi korkeammassakin asteessa pestä kun oli opetettu se 40 astetta ja se oli oletuksena koneessa.
Meillä oli 70-luvulla Upon Pesukarhu, oliivinvihreä oransseilla säätimillä. Oli hyvä kone.
Vierailija kirjoitti:
Ei vaatteet peseydy kokonaisvaltaisesti alle 60 asteen lämpötilassa. Ennen pitkää alkavat haisemaan.
Laitat ehkä liikaa pesuainetta, et huolla pesukonettasi koskaan, tai pesukoneesi on vanha ja pesuvesi ei poistu tehokkaasti. Ei minulla ainakaan vaatteet haise.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli 70-luvulla Upon Pesukarhu, oliivinvihreä oransseilla säätimillä. Oli hyvä kone.
Meillä oli sama. Viime kesänä olin töiden puolesta käymässä eräällä metallikierrätysfirmalla ja keskellä pihaa jökötti juuri tuollainen samanlainen kone! Teki mieli ottaa se talteen, oli ulkoisesti ihan priimakunnossa =)
Lajittelua ei ollut meilläkään, lämpötila säädetty 50-60C & sitä ei saanut missään nimessä säätää mihinkään suuntaan. Voi siis kuvitella miten kaikki valkoiset vaatteet imivät värit tummista vaatteista sekapyykissä pyöriessään
Linkous oli riittämätön max 800 kierrosta ja vaatteet tippuivat vielä vettä kun niitä naruille laitettiin kuivumaan. Siinä ne sitten pyykkipoikien avulla kuivuessaan venyivät ja vanuivat muodottomiksi. Ja ne vaatteet jotka oli vaan heitetty suoraan pyykkinarulle.niihin tuli pyykkinarusta sellainen narun muotoinen pitkä painuma jota ei saanut sileäksi enää edes silittämällä. Että sellaista 1980-luvulla.
Pesukoneessa ohjeen mukaan. 70-luvulla.
Pyykkilaudalla, kunnes hankittiin pulsaattorikone. Kuivaus tapahtui ensin ulkona, jäiset pyykit lasten huoneeseen. Farkut kuivasin uunin kyljessä.
Ei tuo hääviä ollut, kun ei koteja tehty sitä ajatellen että pyykkiä pakko pestä. Vielä myöhemminkin kuivaus vintissä.
Pistettiin pyykit koneeseen, suljettiin luukku, avattiin pesuaineiden lokero ja pistettiin aineet sisälle ja sitten suljettiin luukku. Avattiin hana konetta varten ja pistettiin koneen töpseli seinään, väänneltiin koneen namiskat ja painettiin kone päälle.