Ei ihminen voi aina valita ja päättää mitä elämässään saavuttaa
Joskus pitää hyväksyä tosiasiat ja elää niiden mukaisesti. Minä esimerkiksi olen erityislapsen yksinhuoltaja. Muutamia vuosia sitten lapsen isä päätti perustaa perheen toisen naisen kanssa, ja minä jäin yksin vastuuseen lapsestamme. Lapsi viettää suurimman osan ajastaan kanssani.
Kyllä haluaisin parisuhteen ja perheen minäkin. Mutta kun iso osa ajasta menee lapsen ehdoilla, ja kun suurin vastuu lapsen kasvattamisesta on minulla, niin voiavarat eivät vain yksinkertaisesti riitä parisuhteen hankkimiseen. Työtkin pitää hoitaa. Jos aikaa siunautuu parisuhteen hankkimiseen, niin yksi iso kysymys kuuluu: haluaako kukaan mies lähteä tällaiseen tilanteeseen, puolisoksi naiselle, joka huolehtii yksin erityislpasesta?
Minua satuttaa ne kommentoinnit joissa kerrotaan, että ihminen vo isaavuttaa mitä ihminen haluaa. Oikeastaan itse sanoisin näin: elämä päättää monet asiat puolestamme.
Kommentit (17)
Nääh. Se että voi saavuttaa mitä haluaa, koskee yleensä yhtä isoa haluttua asiaa - ei kaikkea koko elämässä. Ja tämä taas tarkoittaa, että se isoin haluttu asia on valinta.
Aapee siis sanoo haluavansa parisuhteen, muttei saa sitä, koska lapsi menee edelle. Tosiasiassa hän on kuitenkin VALINNUT sen lapsen kasvattamisen ja hoitamisen, joita pitää tärkeämpinä kuin parisuhdetta. En lainkaan kritisoi tätä valintaa ja valitsisin itse ihan samoin - tarviihan se lapsi jonkun joka rakastaa ja kantaa vastuun, vaikka isästä ei siihen ollutkaan. Mutta hän toki VOISI valita toisinkin: jättää lapsen tarpeet vähemmälle, käyttää enemmän hoitajia, laittaa lapsen laitokseen ja keskittyä etsimään sitä parisuhdetta. Jotkut ihmiset menettelevät näin. Jotkut kai onnistuvatkin siinä ainakin omasta mielestään.
Aina voi valita, mutta pointti on siinä, että valinnat ovat aina myös poisvalintoja. Yhden tien valitseminen tarkoittaa että samaan aikaan ei voi kulkea toistakin. Mutta risteyksiä tulee myös tulevaisuudessa: kun aapeen lapsi aikanaan kasvaa, hänellä voi hyvinkin taas olla aikaa parisuhteen etsintäänkin.
Asiat ovat monesti niinkuin ovat mullakin , Mutta tunne-elämästään kannattaa pitää huolta . Siihen auttaa taide ja hikihommat. Uteliaisuus ihmisiä ja elämää kohtaan on hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Se että voi saavuttaa mitä haluaa, koskee yleensä yhtä isoa haluttua asiaa - ei kaikkea koko elämässä. Ja tämä taas tarkoittaa, että se isoin haluttu asia on valinta.
Aapee siis sanoo haluavansa parisuhteen, muttei saa sitä, koska lapsi menee edelle. Tosiasiassa hän on kuitenkin VALINNUT sen lapsen kasvattamisen ja hoitamisen, joita pitää tärkeämpinä kuin parisuhdetta. En lainkaan kritisoi tätä valintaa ja valitsisin itse ihan samoin - tarviihan se lapsi jonkun joka rakastaa ja kantaa vastuun, vaikka isästä ei siihen ollutkaan. Mutta hän toki VOISI valita toisinkin: jättää lapsen tarpeet vähemmälle, käyttää enemmän hoitajia, laittaa lapsen laitokseen ja keskittyä etsimään sitä parisuhdetta. Jotkut ihmiset menettelevät näin. Jotkut kai onnistuvatkin siinä ainakin omasta mielestään.
Aina voi valita, mutta pointti on siinä, että valinnat ovat aina myös poisvalintoja. Yhden tien valitseminen tarkoittaa että samaan aikaan ei voi kulkea toistakin. Mutta risteyksiä tulee myös tulevaisuudessa: kun aapeen lapsi aikanaan kasvaa, hänellä voi hyvinkin taas olla aikaa parisuhteen etsintäänkin.
Laittaa lapsi laitokseen? Sekö on vinkkisi aplle?
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Se että voi saavuttaa mitä haluaa, koskee yleensä yhtä isoa haluttua asiaa - ei kaikkea koko elämässä. Ja tämä taas tarkoittaa, että se isoin haluttu asia on valinta.
Aapee siis sanoo haluavansa parisuhteen, muttei saa sitä, koska lapsi menee edelle. Tosiasiassa hän on kuitenkin VALINNUT sen lapsen kasvattamisen ja hoitamisen, joita pitää tärkeämpinä kuin parisuhdetta. En lainkaan kritisoi tätä valintaa ja valitsisin itse ihan samoin - tarviihan se lapsi jonkun joka rakastaa ja kantaa vastuun, vaikka isästä ei siihen ollutkaan. Mutta hän toki VOISI valita toisinkin: jättää lapsen tarpeet vähemmälle, käyttää enemmän hoitajia, laittaa lapsen laitokseen ja keskittyä etsimään sitä parisuhdetta. Jotkut ihmiset menettelevät näin. Jotkut kai onnistuvatkin siinä ainakin omasta mielestään.
Aina voi valita, mutta pointti on siinä, että valinnat ovat aina myös poisvalintoja. Yhden tien valitseminen tarkoittaa että samaan aikaan ei voi kulkea toistakin. Mutta risteyksiä tulee myös tulevaisuudessa: kun aapeen lapsi aikanaan kasvaa, hänellä voi hyvinkin taas olla aikaa parisuhteen etsintäänkin.
Naisen elämä ei ole helppoa. Kun lähdet bilettämään ja jätät lapsen isälle, olet huono (tuli esiin Sanna Marin -keississä). Kun et lähde ja hoidat lastasi, olet silloinkin valinnut väärin.
Äiti ei voi koskaan onnistua.
Kyllähän sinä itse voit saavuttaa, mutta lapsesi välttämättä ei. On tietysti älytöntä, että ainoa saavutuksesi olisi löytää uusi mies entisen tilalle. Ala vaikka verkko-opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nääh. Se että voi saavuttaa mitä haluaa, koskee yleensä yhtä isoa haluttua asiaa - ei kaikkea koko elämässä. Ja tämä taas tarkoittaa, että se isoin haluttu asia on valinta.
Aapee siis sanoo haluavansa parisuhteen, muttei saa sitä, koska lapsi menee edelle. Tosiasiassa hän on kuitenkin VALINNUT sen lapsen kasvattamisen ja hoitamisen, joita pitää tärkeämpinä kuin parisuhdetta. En lainkaan kritisoi tätä valintaa ja valitsisin itse ihan samoin - tarviihan se lapsi jonkun joka rakastaa ja kantaa vastuun, vaikka isästä ei siihen ollutkaan. Mutta hän toki VOISI valita toisinkin: jättää lapsen tarpeet vähemmälle, käyttää enemmän hoitajia, laittaa lapsen laitokseen ja keskittyä etsimään sitä parisuhdetta. Jotkut ihmiset menettelevät näin. Jotkut kai onnistuvatkin siinä ainakin omasta mielestään.
Aina voi valita, mutta pointti on siinä, että valinnat ovat aina myös poisvalintoja. Yhden tien valitseminen tarkoittaa että samaan aikaan ei voi kulkea toistakin. Mutta risteyksiä tulee myös tulevaisuudessa: kun aapeen lapsi aikanaan kasvaa, hänellä voi hyvinkin taas olla aikaa parisuhteen etsintäänkin.
Laittaa lapsi laitokseen? Sekö on vinkkisi aplle?
No lue nyt vähän tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sinä itse voit saavuttaa, mutta lapsesi välttämättä ei. On tietysti älytöntä, että ainoa saavutuksesi olisi löytää uusi mies entisen tilalle. Ala vaikka verkko-opiskella.
Tuskin tälläkään kommentoijalla on päivääkään kokemusta erityislapsen yh-äitiydestä ja siitä, että isä on pakoillut vastuuta.
Joo, verkko-opiskeluhan se kaiken korjaa 🤣
Jep. Minähän olenkin valinnut sairastua henkisesti. Apua olen hakenut moneen kertaan ja olen sitä saanutkin. Olen kuitenkin niin rikki etten tule koskaan olemaan työkuntoinen ja kyllä se harmittaa. Mikä tässä nyt sitten oli oma valintani?
Vierailija kirjoitti:
Niin näin sanovatkin kultalusikka suussa syntyneet
Tai kuplassa eläjät.
Lapset ei ole saavutus sinällään. Olit päättänyt hankkia lapsen ja sait, eikö saavutus täyttynyt tällä sinun mittapuullasi? Olet valinnut miehesi ja saanut parisuhteen aikanaan, ne olivat sinun valintojasi? Erityislapsen kanssa arki on varmasti raskasta, sitö en kiellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ei ole saavutus sinällään. Olit päättänyt hankkia lapsen ja sait, eikö saavutus täyttynyt tällä sinun mittapuullasi? Olet valinnut miehesi ja saanut parisuhteen aikanaan, ne olivat sinun valintojasi? Erityislapsen kanssa arki on varmasti raskasta, sitö en kiellä.
Mistä sen voi tietää ennalta että mies päättää juosta karkuun hankalaa tilannetta? Lukeeko se otsassa?
Vierailija kirjoitti:
Jep. Minähän olenkin valinnut sairastua henkisesti. Apua olen hakenut moneen kertaan ja olen sitä saanutkin. Olen kuitenkin niin rikki etten tule koskaan olemaan työkuntoinen ja kyllä se harmittaa. Mikä tässä nyt sitten oli oma valintani?
Voimia! Itellä sama tilanne, enkä todellakaan valinnut sairastua henkisesti. Harmittahan se. Minulle määrätty myös pysyvä eläke. Elämä aika pientä nykyään. Lasten puolesta harmittaa myös. Äiti epäonnistunut elämässään. Elämme niin työkeskeisessä kulttuurissa.
Koskee todellakin vain joitain asioita, toiset asiat (esim. juuri erityislapsi, sairastuminen) taas on sellaisia mitkä asettaa omat rajoitteensa kaiken saamiselle.
Ilmeisesti on niin, että lasta ei voi tai uskalla jättää toisen vanhempansa (ja tämän uuden perheen) vastuulle, yhtään. Ap, nykytietämyksesi perusteella, olisiko ollut jotain tehtävissä enää siinä vaiheessa kun vanhempi lähti, että hän ei olisi päässyt luikertelemaan vastuustaan? Painotan, että en moiti sinua, ap, ja ymmärrän, että toista aikuista ei voi pakottaa ja/tai ei yksinkertaisesti uskalla jättää lasta toisen vastuulle. Kysyn siksi jos osaisit neuvoa muita jotka ovat erityis- tai vammaisen lapsen vanhempia ja pelkäävät toisen vanhemman häipyvän.
Muille tiedoksi, alaikäistä lasta ei voi noin vain "laittaa laitokseen". Ei Suomessa. Täällä lapsi tai nuori pidetään kotona myös silloin kun se ei ole hänen eikä hänen perheensä hyväksi. Lukemattomat vanhemmat tekevät kotona erinomaista työtä lapsensa hyväksi, mutta taakka on raskas kahdenkin vanhemman perheessä.
Älä ikinä ota puolisoa, joka on hylännyt lapsensa!
Tavallaan kyllä ymmärrän sinua, mutta jos otat sen asenteen, että turha tavoitella niitä unelmia kun ne ei kuitenkaan toteudu niin silloin ne unelmat eivät ainakaan toteudu. Mutta kun jaksat uskoa unelmiisi ja et lannistu vastoinkäymisistä niin pystyt kyllä täältä maailmasta varmasi löytämään yhden miehen, joka on valmis rakastamaan juuri sinua ja myös sitä sun erityislasta.
Niin näin sanovatkin kultalusikka suussa syntyneet