Syyt olla tulematta juhliin

Se ei selvästikään pidä sinun juhlistasi. 

Sisareni järjestää lapsilleen sukulaissynttäreitä, jotka ovat aina sunnuntaisin keskellä päivää. Äitini on harmissaan, kun en viitsi istua statistina sohvannurkassa.

Itse nykyään ilmoitan aina vain, että valitettavasti en pääse, pitäkää hauskaa. En koskaan koe juhliin osallistumista minkäänlaiseksi velvollisuudeksi ja jos juhlien järjestäjät tivaisivat tarkempaa syytä, en sellaista antaisi. Jos ei huvita, en mene. Noin en tietenkään asiaa kutsujalle ilmoita, koska en halua ketään loukata.

Vetuttaa kaikki pakollisetkin juhlat aivan sairaasti. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään huvikseen järkättyihin kissanristiäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vetuttaa kaikki pakollisetkin juhlat aivan sairaasti. Ei tulisi mieleenkään lähteä mihinkään huvikseen järkättyihin kissanristiäisiin.

Tämä, ja kerron sen myös. Käyn vanhempieni hautajaisissa, siinä on mun juhlat tässä elämässä. Tsiisus.

Ei halua tulla syystä x. Toisen pään sisälle et pääse. Syy ei välttämättä ole sinussa, vaan voi olla vaikka ahdistusta tms.

"ensi vuonna kutsun lähinnä ne joita juhlat kiinnostavat"

Oikeasti nyt vasta ymmärsit toimia noin?

Vierailija kirjoitti:

Ei halua tulla syystä x. Toisen pään sisälle et pääse. Syy ei välttämättä ole sinussa, vaan voi olla vaikka ahdistusta tms.

Tuo kutsuttuhan on ihan suoraan sanonut, että miksi ei tule: ei kiinnosta tai on jotain muuta.

Se ei kuulu sinulle miksei tule. Älä kutsu jos asia noin vaivaa. Minä saatan myös vastata kutsuihin myöntävästi, mutta kun päivä lähestyy, huomaan ettei syystä x tai y huvitakaan mennä. Silloin ilmoitan että oli kiva kun kutsuitte, mutta en nyt pääse paikalle. Pidän moukkamaisena jos joku alkaa tentata minulta syitä siihen. 

Ei kyse ole mistään juhlajuhlista vaan ulkona mökkiympäristössä keskeisellä paikalla. Meillä on harvinainen kaupunkimökki. Itse olen tullut myös oletukseen ettei halua tulla, mutta kutsunut lähinnä siksi ettei ala puhua että olen suuttunut jostain koska en kutsu. No, ensi vuonna kokeillaan tätä. Olen tuntenut henkilön lapsesta saakka ja tiedän että on luontoihminen. Kyse saattaa pohjimmiltaan olla jostain häpeästä tai kateudesta, sillä paikalle tulee vanhoja tuttuja jotka kysyvät: mitä kuuluu. Kaikki eivät halua näihin kyssäreihin kai vastata. Ap

Älä kutsu. Ei siinä kummempaa.

Enpä muista, koska olisin viimeksi järjestänyt juhlat. Joku grilli-ilta ei ole minulle juhla.

Mulle tää tämän henkilön kutsuminen on ollut enemmän vuoden huvitus, kun odottelin et missä vaiheessa este ilmaantuu. Alkuvuosina oli hyvin innokkaasti aina tulossa. Aiemmin hän piti lapselleen synttärit vuosittain johon raahauduttiin. Usein kyseli nopsaan ollaanko tulossa jos en heti kuitannut. Hänen juhlansa olivat just sellaiset rasittavat pönötysbileet. Itse jotenkin ajattelen että jos joku järkkää juhlat niin ne hoidetaan kohteliaisuudesta. Tää kaveri ei enää järkkää sukulaisjuhlia, on ilmeisesti riidoissa niin monen kanssa. Mutta on tosiaan hyvin altis puhumaan pahaa jos joku jättää hänet kutsumatta. Hällä on takana ikävä avioero ja muutenkin vaikuttaa että ihmissuhteet ovat enemmän roikkumista. Itsellä on taas hyvä ero takana ja tulen toimeen ihmisten kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse nykyään ilmoitan aina vain, että valitettavasti en pääse, pitäkää hauskaa. En koskaan koe juhliin osallistumista minkäänlaiseksi velvollisuudeksi ja jos juhlien järjestäjät tivaisivat tarkempaa syytä, en sellaista antaisi. Jos ei huvita, en mene. Noin en tietenkään asiaa kutsujalle ilmoita, koska en halua ketään loukata.

Ei kukaan ole häneltä syytä kysynyt. Face-kutsuun aina kirjaa miksei pääse tai jos tulee este laittaa viestiä. Facessahan voi vaan klikata ettei pääse ja se on ok. Kyllä itsekin jätän joskus menemättä jos en vaan jaksa. Ilmoitan vaan että valitettavasti en pääse.

Ei paljon kiinnosta. Kutsutaan kyllä, ja kun menen paikalle, tervehditään, mutta sen jälkeen ketään ei kiinnosta, vaikka istuisin koko juhlien ajan omassa autossani. Kyllä, yritän jutella ihmisten kanssa, mutta vastaukseksi saan vain tympääntyneitä ynähdyksiä ja sen jälkeen hän siirtyy ulos, toiseen huoneeseen, hakee lisää kahvia ja menee johonkin muualle istumaan, vaikka se paikka vieressäni olisi edelleen vapaa.

Ja kun minä järjestän juhlia, kukaan ei vastaa kutsuun yhtään mitään. Ei tietenkään myöskään tule juhliini.

Lapseni viihtyvät kyllä sukulaisteni juhlissa, joten heidän vuokseen niihin joskus osallistun. Nykyisin tosin ovat jo sen ikäisiä, etteivät enää tarvitse minua kuskikseen. Joten menkööt keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon kiinnosta. Kutsutaan kyllä, ja kun menen paikalle, tervehditään, mutta sen jälkeen ketään ei kiinnosta, vaikka istuisin koko juhlien ajan omassa autossani. Kyllä, yritän jutella ihmisten kanssa, mutta vastaukseksi saan vain tympääntyneitä ynähdyksiä ja sen jälkeen hän siirtyy ulos, toiseen huoneeseen, hakee lisää kahvia ja menee johonkin muualle istumaan, vaikka se paikka vieressäni olisi edelleen vapaa.

Ja kun minä järjestän juhlia, kukaan ei vastaa kutsuun yhtään mitään. Ei tietenkään myöskään tule juhliini.

Lapseni viihtyvät kyllä sukulaisteni juhlissa, joten heidän vuokseen niihin joskus osallistun. Nykyisin tosin ovat jo sen ikäisiä, etteivät enää tarvitse minua kuskikseen. Joten menkööt keskenään.

Ymmärrän hyvin. Tän kaverin juhlat on just tuota. Hänen kohdallaan olen kokenut aina olevani täytekaveri eli se joka kutsutaan että saataisiin porukkaa paikalle. Kai tämä on hänen kohdallaan hyväksyttävä. Itse juttelen aina juhlissani kaikkien vieraiden kanssa, mutta toki se ei tarkoita että kaikilla olisi hauskaa. Onhan juhlat aina rasittavia.

Ei ole minusta oikein että ihmiset käyttäytyvät noin juhlissa etteivät puhu ja etteivät tule sinun juhliisi. Se pitäisi olla vastavuoroista hommaa! Noiden syiden takia moni ei enää järkkää juhlia

Vierailija kirjoitti:

Ei paljon kiinnosta. Kutsutaan kyllä, ja kun menen paikalle, tervehditään, mutta sen jälkeen ketään ei kiinnosta, vaikka istuisin koko juhlien ajan omassa autossani. Kyllä, yritän jutella ihmisten kanssa, mutta vastaukseksi saan vain tympääntyneitä ynähdyksiä ja sen jälkeen hän siirtyy ulos, toiseen huoneeseen, hakee lisää kahvia ja menee johonkin muualle istumaan, vaikka se paikka vieressäni olisi edelleen vapaa.

Ja kun minä järjestän juhlia, kukaan ei vastaa kutsuun yhtään mitään. Ei tietenkään myöskään tule juhliini.

Lapseni viihtyvät kyllä sukulaisteni juhlissa, joten heidän vuokseen niihin joskus osallistun. Nykyisin tosin ovat jo sen ikäisiä, etteivät enää tarvitse minua kuskikseen. Joten menkööt keskenään.

Kohtalontovereita löytyy: olin kerran juhlissa jossa en tuntenut ketään. Muut olivat naapureita tai sukulaisia. Olen suht puhelias ja mentiin miehen kanssa vaan johonkin pöytään ja sanoin jotain vieruskaveriille. En muista mitä, mut yrityksenä kai luoda keskustelua. Tämä ynähti jotain ja käänsi minulle selkänsä vaikka istuttiin vierekkäin. Mitä ilmeisemmin ei ollut minusta kiinnostunut. Oli kyllä noloa ja lopulta emännän veljien kanssa päästiin johonkin näennäiseen keskusteluun ja kehdattiin lähteä. Muistan vieläkin miten kun odotettiin siellä perähikiällä bussia.