Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian tunkeileva, jos annan naapurin yksinäiselle mummulle kukkakimpun hänen syntymäpäivänään? Olemme jutelleet kymmenisen kertaa
21.08.2022 |
Rapussa ja olen käynyt hänen luonaan teellä, ja pyynnöstä kastellut hänen kukkansa kun hän joutui sairaalaan (hänellä oli juuri tällaisten tapausten varalta numeroni) Tämä mummu on kertonut, että viina on vienyt molemmat poikansa jo 10-20 vuotta sitten eikä muita sukulaisia enää ole. Mummu täyttää 90 ja haluaisin muistaa häntä jotenkin. Ajattelin ensin kakkua, mutta muistin ettei hän syö makeaa.
Kommentit (24)
Et ole! Anna vain. Useimmat ikäihmiset ilahtuvat yhdestäkin kukkasesta niin, että heiltä pääsee itku. T. Vanhuksille lahjoituksina saatuja joulukukkia jakanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme voi antaa puolestasi mitään päätöstä miten toimit. Kukat on aina iloinen yllätys . Kun kukan antajalla on puhtaat motiivit.
Onpa ihanasti ajateltu. Anna vaan. Tosi kiva.
Tottakai. Osta hieno kimppu ja kortti.
Minä epäilen että mun naapurin mummo ei tarkoittanut oikeasti kahvia kun sanoi että voisit tulla millon vaan mun luo kahville tai muuten vaan käymään mihin aikaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna ihmeessä. Jos oikein lykästää, hän muistaa sinua testamentissaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmeessä. Jos oikein lykästää, hän muistaa sinua testamentissaan.
onko joka ketjuun pakko aina jonkun änkeä ilkeilemään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit saada hänestä riippakiven jos olet "liian" ystävällinen. Silti toki veisin kukat.
Vaikka et tavoittelekaan hänen testamenttiaan, hän voi sellaisen tehdä hyväksesi. Siinä vaiheessa kun testamenttia ryhdytään toimeenpanemaan mummon poismentyä, sukulaisia tai muita joille mummo on "luvannut jättää sitä tai tätä" saattaa ilmaantua kuin tyhjästä, ilman että heillä on esittäämitään dokumentteja. Voivat jopa haastaa oikeuteen jossa tietysti häviävät. Kokemusta on.
Sen jälkeen kun näin lasten/teinien lahjapuu-keräyksen toiveita (kånken, uusi jopo, pinkkinä, uusin iPhone yms.) päätin antaa yksinäiselle vanhukselle joulukukan. Niin teen jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varo, kyseessä voi olla niin sanottu kontrolloiva mummo! Onko hän jo kysellyt sinun sänkytilannetta ja millainen imuri sinulla on?
No jos oikeasti olet vilpittömin mielin ilman omia muita vaikuttimia, vie vaan. Varmasti mummo ilahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee väkisinkin mieleen, että ap yrittää saada pientä siivua perinnöstä kiitoksena. Eihän kukaan normaaliaivoinen tarvitse palstan mielipidettä KUKKIEN ANTAMISEEN jollekin, jonka kanssa on jo tekemisissä muutenkin -__- Taitaa huono omatunto kolkutella ja siksi on tarvetta kysellä täysin turhia asioita, joihin osaisi itsekin tehdä ratkaisun.
Sitten jos sen kiitossiivun onnistuu saamaan, niin huonon omatunnon voi hälventää ajattelemalla, että no ne siellä palstalla yllyttivät ja sanoivat, että se on ihan ookoo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tuumasin, että kymmenestä rappukohtaamisesta et voi päätellä, että on yksinäinen... Mutta jos kerran teetäkin on roiskittu menemään ja kukkia kasteltu. Tietenkin viet kukkia!
Se on jo sun velvollisuutes, jota ei voi jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
No jos oikeasti olet vilpittömin mielin ilman omia muita vaikuttimia, vie vaan. Varmasti mummo ilahtuu.
Kyllä se mummo ilahtuu vaikka hän olisi perintöä kärkkymässäkin. Koska eihän siitä puhuta, eihän?
Nimim. "onnea nyt, tässä olis kukkiakin. Jätätkö mulle perintöä?`"
Tuommoisesta voipi tulla riesakin. Ensin kivasti teetä juotte ja kukkia kastellaan ja sitten sä jo siivoot sen kämppää päivittäin, kun mikään ei kelpaa ja pyykkäät kakkarantusia pöksyjä. Varovasti.
Olet kiva kun ajattelet asiaa. Voi antaa lahjan ja kortin, kukkia. Mutta osalla on astmaa tai allergia. Onko hänellä sukulaisia jotka voisivat muistaa joka vuosi vaikka kortilla.
Mä annoin yhdelle mummolle sellaisen oikein vanhanaikaisen kauniin ruusukortin, sellaisen kohokuvioisen, ja hän oli tosi liikuttunut ja onnellinen. Pelkkä korttikin on siis hyvä jos mietit onko kukat liikaa. Moni mummo mielellään säilyttää kortteja muistona.
Et todellakaan.
Minunkin rapussa asui yli 90v Kaisa mummo, ja kymmenessä vuodessa kyllä rapussa ja pihassa opin senverran tuntemaan, että tunsin läheisyyttä vanhaan naiseen, vaikken kunnolla tuntenut. Harmittaa etten kysynyt, oliko ollut evakko tai evakkojen lapsi, ainakin puhui samaa karjalan murretta kuin mummoni. Siitäkin tuli kotoinen olo, Kaisa vähän näyttikin kauan sitten kuolleelta mummoltani, pitkät laihat jalat, harmaat kikkurat, silmälasit. 😪
Aluksi kun muutin, vähän pelkäsin sitä, kun ei vanhoista naisista tiedä ovatko äkäsiä vai kivoja, Kaisa oli kiva. Hiljainen ja "riuska", teki omatoimisesti pihahommia, ääni oli lempeä ja hauras. Se osasi jotenkin lukea minua, ehkä olimme molemmat semmosia erakkoluonteita.
Joskus liukkailla talvipakkasilla sanoin, että voi kyllä pyytää mua käymään kaupassa, jos tarttee jotain, mutta en koskaan puhelinnumeroa antanut.
Tuli surullinen olo kun huomasin että Kaisa on hävinnyt. Enkä tiedä kuoliko vai muuttiko vanhainkotiin.
Onneksi samaan asuntoon on muuttanut toinen vanha nainen, jonka olen kerran nähnyt rapussa, ja mukavalta vaikutti. Mutta ri se Kaisaa korvaa.
Yksi talon jo edesmennyt kälättäjäeukko mulle joskus sanoi (toisesta rapusta, tämä akka oli ärsyttävä takertuja), että tietää olevansa rasittava hölösyy, että kun Kaisan luona käy, Kaisa vain naputtelee pöytää hiljaa ja hän pölpöttää. 😂 Pyysi minuakin aina luokseen kylään, en tosiaankaan mennyt. Toista oli lempeä ja viisaalta vaikuttava Kaisa.
Kyllä viet kukkia, ja ison kimpun! Vie kahvia kanssa, jos juo.
Alue: Aihe vapaa
Todellakin voit antaa.