Nimittely

meillä tyttö reilu 3v tekee myös samaa välillä kun sille päälle sattuu. Ja tiedän kyllä että päiväkodista, siis etenkin isommilta lapsilta, on " opittu" kaikkea mukavaa...

Olen myös kieltänyt napakasti ja yrittänyt selittää että toiselle tulee paha mieli. Tyttö saattaa siihen tokaista vaan " eikä tuu" ja nauraa päälle. On kertonut välillä myös että " se ja se ei saa tulla liukumäkeen!" - tyylisiä juttuja, eli päiväkodissa ilmeisesti on " kieltänyt" toista lasta tulemasta mukaan leikkiin tms. No, enhän itse ole ollut näkemässä tilannetta, mutta jutuista päätellen tällaistakin kiusaamista on harjoittanut..

Olen jutellut asiasta tytön kanssa, ja lähes aina jos esim. yritän selittää asiaa niin päin että " miltä sinusta tuntuisi jos joku sanoisi tai tekisi sinulle näin" niin alahuuli väpättää samantien ja itkuhan siitä tulee. Tyttö itse saa siis sanoa ja tehdä mitä vaan, mutta auta armias jos joku tekisi HÄNELLE niin... ;)



No, useimmiten tyttö kuitenkin leikkii nätisti muiden kanssa ja käyttäytyy hyvin, ja uskonkin tämänkin asian kuuluvan myös ikään. Ei oikein osaa vielä asettua toisen asemaan..

Uskon että torumiset ja juttelut kyllä menee perille, vaikkei sitä kyllä heti välttämättä huomaa :)

Jatkan vaan samaan malliin, huomautan ikävästä käyttäytymisestä kun tarve vaatii ja selitän uudestaan ja uudestaan miksei saa pahoittaa toisen mieltä. Ja toivon että tytöstä kasvaa empaattinen aikuinen :)

fiksuja, kun huomaatte, että omakin lapsi käyttäytyy huonosti ja että jotain pitäisi tehdä. Usein se on niin, että toisten kakarat ja meidän lapset. Ottaa päähän vanhemmat, jotka eivät tällaisista tilanteista välitä! Siinä tekee todella hallaa lapselle - ja myös itselle.



Minulla ei ole vielä tällaista ongelmaa, kun lapsi on vasta yksivuotias.



Tsemppiä teille! Toivottavasti pikkuiset asettuvat " ruotuun" .

Jos olet tilanteessa mukana ja ei usko selityksiä ja kieltoa, niin sitten joku seuraamus. Eli varoitus että jollei lopu, niin joutuu pois leikistä tai jäähylle. Ja sitten jos jatkuu, niin toteuttamaan varoitus (hakemaan lapsi pois tilanteesta joko vaikka penkille viereen istumaan tai peräti vaikka pois lähteminen). Sitten kun osaa leikkiä nätisti ja mahdollisesti pyytää ensin anteeksi toiselta saa jatkaa leikkejä. Ja jos homma taas jatkuu sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan niin kauan kuin lapsi uskoo (vanhemman pitää olla vain sinnikkäämpi kuin lapsi).



Lisäksi itse mielelläni käyttäisin positiivista palautetta lapselle. Kehuisin hyvin menneen leikkituokion kohdalla lapselle kuinka hienosti hän osaa leikkiä toisen kanssa. Yrittäisin juuri hyvin kohdennetulla kehulla tietystä toiminnasta (esim. kun sanoit " niin ja niin" toiselle, olipas kivasta sanottu jne.) saada lapsesta esiin nämä positiiviset puolet.



Jälkikäteen tilanteiden puinti puhumalla on eri asia, silloin on useinmiten jo myöhäistä vielä tämän ikäisellä, vaikka hyvähän se on puhua tilanteesta ja kertoa jos oli ei toivottua toimintaa (mutta isommalla lapsella voi seuraamuksen sitten antaa jo hitusen jälkikäteen, mutta ei kyllä vielä tämän ikäisellä). Toiminta pitäisikin tehdä itse tilanteessa ja olla selkeä syy-seuraus -yhteys.



Kyllä pidemmän päälle jos vanhempi kieltää ja selittää ja lapsi ei usko, alkaa lapsella mennä usko vanhemman tarkoittavan kielloilla mitään jos lapsen ei tarvitse totella. Eli itse pitäisin aika huolestuttavana tuota että vanhempi kieltää ja ei voi mitään jos lapsi ei usko. Sitten tarvitaan vanhemman toimintaa, ei pelkkää puhetta.