Miksi nykyään kaikki vaihtavat työpaikkaa tiuhaan? Mistä ilmiö johtuu?
Ennen saatettiin ihan uran alussa vaihtaa, mutta sitten ura tehtiin yleensä yhdessä paikassa siellä ylemmäksi edeten.
Mistä johtuu, että nykyään työpaikka vaihtuu todella tiuhaan.
Minusta tässä on paljon huonoja puolia, sillä pitkän ajan asiantuntemusta ei enää kerry.
Esim vanhempani tekivät pitkän uran samoissa työpaikoissa valtiolla edeten ylemmäs, mutta siinä ylimmässäkin ehtivät olla vuosikausia.
Tuntemani postinkantaja jäi eläkkeelle 8 vuotta sitten ja hän oli jakanut samaa aluetta yli 40 vuotta!
Kommentit (18)
Miksi ennen tehtiin ura yhdessä paikassa ja nykyään ei.
Koska varmin tapa nostaa palkkaa on työpaikan vaihtaminen. Nyt on työvoimapula ja monella alalla työntekijä voi jopa julkisella sektorilla sanella palkkansa.
Ihmiset eivät myöskään enää siedä k...päisiä pomoja ja useissa työpaikoissa pomot ovat k...päitä. helpompi vaihtaa duunia kuin jäädä jonkun idiootin kyykytettäväksi.
Koska nykyään harvemmin saat mitään etua samassa paikassa olemisesta.
Kun firmassa saneerataan, heitetään 55v kääkät pellolle, siinäpä sitten pyörit pätkätöissä ja työttömänä 10 vuotta ennen eläkettä...
Palkka ei useinkaan nouse, firma ei muista millään tavalla, takavuosien synttärilahjojakaan harvassa paikassa harrastetaan.
Postimiehestä puhut, ap.
Ennen postimies oli arvostettu valtion virkamies, univormut ja kaikki...
Nykyään hän on halpaduunari, jota työnantaja käsittelee lähinnä välttämättömänä kulueränä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ennen tehtiin ura yhdessä paikassa ja nykyään ei.
Koska ennen saatoit luottaa siihen, että se paikka pysyy eläkkeeseesi saakka.
Koska nykyisin ei tarjota muita kuin määräaikaisuuksia ja pätkätöitä, koska sellainen on yrityksille riskitöntä ja halpaa. Valtiolta saa projektirahoituksia, kurssityöllistettyjä ja palkkatukia, joilla yritykset kikkailevat. Ihmisten työhistoriasta tulee väkisin yhtä silppua.
Koska kyky tuottaa arvonlisää hyödyttää työnantajaa, muttei valu työntekijälle asti.
Koska yleinen epäluottamus työnantajia kohtaan.
Sitten kun saa 52-vuotiaana fudut, niin arvaapa kumpi löytää töitä: 5 vuoden välein työpaikkaa vaihtanut vai se, joka on ollut samassa paikassa koko ikänsä.
No. Minä osasin sellaisia asioita, mitä kukaan muu meillä ei osannut. Olin osaamisellani firmalle todella hyödyllinen tyyppi, tekemäni työ säästi suoraan tuhansilla euroilla muuta työtä.
Sain tästä 50 euron palkankorotuksen. Pohjapalkkani oli tiimin surkein ja olin tuon korotuksen jälkeenkin paljon alle muiden.
Kilpailutin itseni muualle ja sain heti 500 euroa parempaa palkkaa. Valitettavasti parissa viikossa ymmärsin, että työ on paljon matalamman tason hommaa kuin mitä tein edellisessä firmassa.
Päästäkseni nopeasti pois vaihdoin määräaikaiseen työhön, vähemmän hakijoita. Myös palkka nousi.
Määräaikaisen päätyttyä piti hakea uutta työtä.
Mä olisin varmaan vieläkin tuolla ekassa paikassa, jos olisivat nostaneet palkkaani kunnolla.
Tarinan opetus: älkää menkö liian halvalla töihin. Ei se sieltä nouse ikinä.
Menin ammattiin valmistuttuani alan työnantajan palvelukseen.
90- luvun lama vei työpaikan vuoden päästä.
Menin toiselle, siellä ei vakinaistettu, koska sairastamani krooninen sairaus muka muodosti riskin ammattialtistuksen kanssa...
Menin kolmanteen paikkaan, siellä olin 4 vuotta, vaihdoin työpaikkaa, kun sain vaativamman/paremmin palkatun työn.
Tämä työnantaja ulkoisti parin vuoden päästä ko. toiminnon, osastomme myytiin alihankkijalle, palkkakehitys pysähtyi ja työehdot heikkenivät.
Irtisanouduin ja ostimme appivanhemmilta perheyrityksen.
Tässäpä esimerkki...
Entisistä työnantajista osa on lakannut olemasta, loputkin ovat monet yt-kierrokset, yrityskaupat ja uudelleenjärjestelyt läpikäyneet.
Vierailija kirjoitti:
No. Minä osasin sellaisia asioita, mitä kukaan muu meillä ei osannut. Olin osaamisellani firmalle todella hyödyllinen tyyppi, tekemäni työ säästi suoraan tuhansilla euroilla muuta työtä.
Sain tästä 50 euron palkankorotuksen. Pohjapalkkani oli tiimin surkein ja olin tuon korotuksen jälkeenkin paljon alle muiden.
Kilpailutin itseni muualle ja sain heti 500 euroa parempaa palkkaa. Valitettavasti parissa viikossa ymmärsin, että työ on paljon matalamman tason hommaa kuin mitä tein edellisessä firmassa.
Päästäkseni nopeasti pois vaihdoin määräaikaiseen työhön, vähemmän hakijoita. Myös palkka nousi.
Määräaikaisen päätyttyä piti hakea uutta työtä.
Mä olisin varmaan vieläkin tuolla ekassa paikassa, jos olisivat nostaneet palkkaani kunnolla.
Tarinan opetus: älkää menkö liian halvalla töihin. Ei se sieltä nouse ikinä.
Samanlaisia kokemuksia ajalta, jolloin osastomme ulkoistettiin.
Kun sain vaativamman projektin, kysyin palkankorotusta.
Vastauksena oli, että pitäisi alentaa palkkaa, koska olen vasta siirtynyt vaativampaan työhön, ovat kuitenkin armollisia ja pitävät palkkani ennallaan.
Jälkeenpäin(irtisanouduttuani) kyllä kysyivät minua takaisin töihin...
Eli siis onko tuo yleinen pelko, että jos ei vaihtele paikkoja, viiskymppisenä ei saa muuta työtä, jos irtisanotaan.
Tämä on huono trendi sen kannalta, että paikalla ei ehkä ole ketään, joka oikeasti hallitsee hommat.
Esim vaikka verotus, jossa äitini oli todella asiantuntija aikoinaan. Ei siinä asiantuntijaksi tultu ihan nopeasti. Omalla ajallaanki kehitti siinä itseään iltaisin koko ajan.
Varhilakin vaihtaa työtä paikasta toiseen. Oli ennen stm:ää avissa. Siellä ihmeteltiin kun ei hänellä ollut valmiiksi minkäänlaisia osaamisia tuota stm paikkaa varten.
Nyt onkin sitten taas hyvinvointialueen johtohommissa.
Bruttopalkan ensimmäinen numero on kasvanut yhdellä joka kerta kun olen vaihtanut työpaikkaa (4x)
Jos viettää samassa paikassa aikaansa tehtävien määrä nousee, palkka ei. Kun vaihtaa tasaisin väliajoin niin tehtävämäärä pysyy kohtuullisena ja palkka nousee.
Kivampihan se toki olisi, että hyvä työntekijä palkittaisiin aina palkankorotuksella eikä lisätyöllä. Mutta kun ei niin ei.
Nykyisin talon sisällä ei enää välttämättä ole etenemismahdollisuuksia, ja uudet korkeammat asemat menevät ulkopuolisille hakijoille. Tätä ihmettelen etenkin teollisuudessa, jossa työn käytännön osaamisesta ja toimintatapojen ja porukan tuntemisesta olisi merkittävästi hyötyä. Itse olen vaihtanut paikkaa siinä vaiheessa, kun talon sisältä on tarjottu vaativampia tehtäviä ilman palkankorotusta. Vaihtamalla on aina hiukan palkkakin noussut.
Vierailija kirjoitti:
Eli siis onko tuo yleinen pelko, että jos ei vaihtele paikkoja, viiskymppisenä ei saa muuta työtä, jos irtisanotaan.
Tämä on huono trendi sen kannalta, että paikalla ei ehkä ole ketään, joka oikeasti hallitsee hommat.
Esim vaikka verotus, jossa äitini oli todella asiantuntija aikoinaan. Ei siinä asiantuntijaksi tultu ihan nopeasti. Omalla ajallaanki kehitti siinä itseään iltaisin koko ajan.
Ei. Kyllä edelleenkin on ihan tavallista, että on ollut 10 v samassa paikassa.
Työviihtyvyyteen vaikuttaa hyvin keskeisesti kolme seikkaa:
1) Työn mielekkyys
2) Työpaikan henki (tiimi, johtaminen)
3) Palkka
Jos kaikki on huonosti, lähdetään heti. Jos kaksi noista pykii, ihmiset lähtevät melko nopeasti, vuodessa tai parissa.
Ainakin nyt vaihdetaan pois sellaisista työpaikoista, joissa etätyötä rajoitetaan tai kielletään. Tämä on ihan yleismaailmallinen ilmiö.
Koska työelämässä vaihtamalla paranee. Työelämä on muuttunut valtavasti.
Palkankorotuksen ja ylennyksen saa nykyään oikeastaan vain vaihtamalla työpaikkaa.
Pomot on kusipäitä ja kun kyllästyt tappelemaan yhden kanssa, etsit toisen kusipään jota ehkä jaksat vähän aikaa taas katsella.
Palkankorotuksia, ylennyksiä ja ylipäätäänkään arvostusta ei enää saa missään, jos olet jossakin yli 10 vuotta arvostus sinua kohtaan vain laskee ja olet kynnysmatto, kunnes tajuat häipyä.
Lapseni eskaeiope vaihtui, kun halusi saada vaihtelua toisesta päiväkodista, alakoulun rehtori vaihtui 4 kertaa lapseni alakoulun aikana. Hänellä oli alakoulussa 4 eri luokanopettajaa.
Yläkoulussa ei ollut vaihdoksia.
Lukiossa rehtori vaihtui 3 kertaa.