Mulla oli jäänyt yksi vaatelaatikko vanhempien luokse. Nyt kun piti hakea se, sitä ei enää ollutkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti antoi kalliit farkkuni, jotka olivat vielä lempparit niiden hyvän mallin ja erikoisen värinsä (ei saanut enää mistään) vuoksi. Housut olivat hyväkuntoiset, siistit ja uudehkot. Olin teini tuolloin.

Aloin kaivata farkkuja kun en löytänyt ja äiti totesi, että oli antanut ne sisarukseni seurustelukumppanin siskolle. En saanut niitä enää takaisin eikä samaa väriä löytynyt enää. Ei edes pahoitellut asiaa. Vanhemmiten olen tajunnut äitini narsistiset piirteet.

Muutakin tavaraa katosi ja löytyi annettuma muille vaikka olin omillani ostanut.

Vanhemmat tekee erehdyksiä, mutta noin diktaattorimainen ote ei sais olla.

Valitettavasti myös itse tuhoisin "vahingossa" mieheni paidan, jota inhosin koko sydämestäni. Otin oikeuden käsiini ja en edes osaa sitä katua. En kyllä tekis sitä toista kertaa....ehkä. Ero on ehkä siinä, että tiedän tehneeni väärin. Äitisi varmaan kuvittelee tehneensä oikein, vai halusiko tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä? En halunnut aiheuttaa pahaa mieltä miehelle, vaan hyvää mieltä itselleni.

Jos olisitte nähnyt sen, niin olisitte itsekin tuhonneet sen. Kiiltävä nailonpaita oli helppo laittaa liian kuumaa kuivurin.

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti antoi kalliit farkkuni, jotka olivat vielä lempparit niiden hyvän mallin ja erikoisen värinsä (ei saanut enää mistään) vuoksi. Housut olivat hyväkuntoiset, siistit ja uudehkot. Olin teini tuolloin.

Aloin kaivata farkkuja kun en löytänyt ja äiti totesi, että oli antanut ne sisarukseni seurustelukumppanin siskolle. En saanut niitä enää takaisin eikä samaa väriä löytynyt enää. Ei edes pahoitellut asiaa. Vanhemmiten olen tajunnut äitini narsistiset piirteet.

Tuo narsisti-sanan käyttö on jo yhtä väsynyttä ja epämääräistä kuin fasististeista puhuminen. Voi tarkoittaa melkein mitä hyvänsä.

Minullakin jäi yksi vaihdelaatikko. Viisivaihteinen Nissanin laatikko.

Kaverini vanhemmat veivät kaikki lastensa tavarat laatikoissa lastensa koteihin kun lapsillaan oli jo perheasunnot ja omiakin lapsia.

Kaverini äiti sanoi, että tytär sanoi, että kohtuutonta!

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on niin tilava koti että lapset ovat voineet huoletta jättää tavaroitansa tänne kun ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen jos ja kun ovat olleet lyhyissä työsuhteissa, muuttaneet usein tai asuneet ahtaasti. Mun lapset on aina mun lapsiani vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä. Saavat aina sitä apua ja tukea mitä tarvitsevat. Itse asiassa sama toimii myös toisinpäin. Ovat auttavaisia jos heidän vanha äitinsä tarvitsee apua. Tämä on ihaninta perhe-elämässä, ollaan kykyjemme mukaan avuksi toinen toisillemme. Surullista että jotkut vanhemmat tuntuvat suorastaan häätämään lapsensa pois kotoaan ja elämästään kun lapset täysi-ikäistyvät.

Ei aikuinen ihminen elä enää vanhempiensa kanssa.

Ei vanhempien velvollisuus ole toimia aikuisten lasten varastona, vaikka olisi kuinka iso koti. Oisko teistä ok, että vanhemmat raahaisi teidän kotiin omia romujansa säilöön?

Vierailija kirjoitti:

Kommunikaatio on kaiken a ja o.

Aivan. Ap, mitä sanoit vanhemmillesi kun huomasit, että tavarat olivat poissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on niin tilava koti että lapset ovat voineet huoletta jättää tavaroitansa tänne kun ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen jos ja kun ovat olleet lyhyissä työsuhteissa, muuttaneet usein tai asuneet ahtaasti. Mun lapset on aina mun lapsiani vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä. Saavat aina sitä apua ja tukea mitä tarvitsevat. Itse asiassa sama toimii myös toisinpäin. Ovat auttavaisia jos heidän vanha äitinsä tarvitsee apua. Tämä on ihaninta perhe-elämässä, ollaan kykyjemme mukaan avuksi toinen toisillemme. Surullista että jotkut vanhemmat tuntuvat suorastaan häätämään lapsensa pois kotoaan ja elämästään kun lapset täysi-ikäistyvät.

Ei aikuinen ihminen elä enää vanhempiensa kanssa.

No ei eläkään. Mutta onneksi meillä on kaikilla niin hyvät välit että autetaan toinen toisiamme tarpeiden ja kykyjen mukaan. Sama toimii hyvien ystävien välillä. Joidenkin kommenttien mukaan pitäisi suunnilleen laittaa välit poikki puolin ja toisin kun jälkikasvu aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti antoi kalliit farkkuni, jotka olivat vielä lempparit niiden hyvän mallin ja erikoisen värinsä (ei saanut enää mistään) vuoksi. Housut olivat hyväkuntoiset, siistit ja uudehkot. Olin teini tuolloin.

Aloin kaivata farkkuja kun en löytänyt ja äiti totesi, että oli antanut ne sisarukseni seurustelukumppanin siskolle. En saanut niitä enää takaisin eikä samaa väriä löytynyt enää. Ei edes pahoitellut asiaa. Vanhemmiten olen tajunnut äitini narsistiset piirteet.

Tuo narsisti-sanan käyttö on jo yhtä väsynyttä ja epämääräistä kuin fasististeista puhuminen. Voi tarkoittaa melkein mitä hyvänsä.

Minä ymmärtäisin tuon niin, että äiti teki muitakin itsekkäitä tai kieroja paskatemppuja, eikä tuo jäänyt ainoaksi oudoksi sattumaksi. 

Jotenkin todella ajattelematonta. Voisi ees kysyä, että aijotko hakea sen vai mitä ajattelit tehdä niille, ennenkuin tekisivät mitään omia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se lapsi sitten ole tervetullut enää ollenkaan visiitille teillä, joilla huone tyhjennetään aivan kokonaan.

Mulle aikoinaan jätettiin mun huone, jossa oli myös tavaroita, joita en ollut ottanut mukaani. Siellä sitten yövyn aina kun olen vanhemmillani.

Mitvit. Minusta olisi ollut ihmeellistä, jos meidän lastenhuoneemme olisi jätetty entiselleen, kun emme enää lapsuudenkodissa asuneet. Kyläillessä nukuttiin/nukutaan varavuoteella tai vuodesohvalla. Ei todellakaan oletettu, että se "oma rakas sänky" siellä seisoo 360 päivää vuodesta tyhjänpanttina odottamassa, josko jouluna ja pääsiäisenä siinä nukutaan muutama yö. Äiti kyllä säästi vanhaa lelua ja muuta aika pitkään, ja lopulta käytiin sitten itse roudaamassa niitä sieltä varastosta hävitykseen, kun ei uskonut, ettei tarvitse mitään ylimääräistä säilyttää niiden lisäksi, jotka itse matkaan otimme. Onneksi kuitenkin tajusi sisustaa isän kanssa ylijääneet huoneet käytännöllisiksi ja omiin tarpeisiinsa sopiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on niin tilava koti että lapset ovat voineet huoletta jättää tavaroitansa tänne kun ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen jos ja kun ovat olleet lyhyissä työsuhteissa, muuttaneet usein tai asuneet ahtaasti. Mun lapset on aina mun lapsiani vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä. Saavat aina sitä apua ja tukea mitä tarvitsevat. Itse asiassa sama toimii myös toisinpäin. Ovat auttavaisia jos heidän vanha äitinsä tarvitsee apua. Tämä on ihaninta perhe-elämässä, ollaan kykyjemme mukaan avuksi toinen toisillemme. Surullista että jotkut vanhemmat tuntuvat suorastaan häätämään lapsensa pois kotoaan ja elämästään kun lapset täysi-ikäistyvät.

Ei aikuinen ihminen elä enää vanhempiensa kanssa.

Entäs ne tuhannet peräkammarien pojat ja tytöt, joita löytyy pääkaupunkiseudultakin? Italian ja Espanjan kaltaisissa maissa "lapset" asuvat kotona huoletta ainakin kolmekymppisiksi.

Minä kyllä muutin luontevasti pois kotoa siinä vaiheessa olin käynyt intin 19-vuotiaana ja lähdin opiskelemaan toiseen kaupunkiin 20-vuotiaana. Myöhemmin vanhempani vaihtoivat tuon lapsuudenaikaisen kotini kerrostaloasuntoon kaupungin keskustassa, sillä he eivät kahdestaan tarvinneet enää isoa rivitaloasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempien velvollisuus ole toimia aikuisten lasten varastona, vaikka olisi kuinka iso koti. Oisko teistä ok, että vanhemmat raahaisi teidän kotiin omia romujansa säilöön?

Ei ole velvollisuus mutta tosi ikävää että hävitetään toisen ihmisen tavaroita eikä pyydetä ensin hakemaan niitä pois.

Miksi täällä kuvitellaan, että vanhemmilla olisi velvollisuus hillota lapsen tavaroita vuodesta toiseen varastoissaan? Kun lapsi muuttaa omilleen, hän vie mennessään sen, mitä vie ja SOPII vanhempien kanssa, onko siihen varastointiin vanhemmilla mahdollisuus vai hankkiiko muualta varaston OMILLE tavaroilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunikaatio on kaiken a ja o.

Aivan. Ap, mitä sanoit vanhemmillesi kun huomasit, että tavarat olivat poissa?

Ja mitä sanoit vanhemmillesi, kun jätit tavarat sinne? Pyysitkö säilyttämään vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jätit sen jälkeesi, jos oli tärkeä? Tai mikset edes sanonut vanhemmillesi hakevasi laatikon pikimmiten?

Lasten muuton lähestyessä olen miettinyt, että ennen muuttoa saavat käy kamansa läpi ja heittää roskiin/kierrätykseen mitä ei aio viedä mukanaan. Muuttopäivänä lapsen huone tyhjennetään täysin kaikesta tavarasta. 

Sä et varmaankaan halua että lapsi tulee esim. viikonloppuina lapsuudenkotiin?

Miten tämä nyt liittyy tuohon kommenttiin? Pitääkö mielestäsi se lapsen huone tavaroineen museoida 100 vuodeksi sen jälkeen, kun lapsi muuttaa pois kotoa? Kyllä se pois muuttanut jälkikasvu voi nukkua vierashuoneessa tai vuodesohvalla ihan siinä missä muutkin tervetulleet vieraat. Tuskin se aikuisena sitä uninalleaankaan niin kovin kaipaa, etteiparia yötä saisi nukuttua, vaikkei sitä olisikaan vanhemmat säilöneet. Jos kaipaa, niin voi ottaa mukaansa muuttaessa ja tuoda siten vierailulle tullessaan hetkellisesti takaisin, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunikaatio on kaiken a ja o.

Aivan. Ap, mitä sanoit vanhemmillesi kun huomasit, että tavarat olivat poissa?

Ja mitä sanoit vanhemmillesi, kun jätit tavarat sinne? Pyysitkö säilyttämään vai mitä?

No ei varmaan myöskään sanonut, että jätti ne sinne hävitettäväksi. Eikös sekin olisi periaatteessa poismuuttajan vastuulla. 

Jostain syystä äiti hillosi poismuuttaneen isän tavaroita kymmenen vuotta mutta ei mun tavaroita vuottakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi meillä on niin tilava koti että lapset ovat voineet huoletta jättää tavaroitansa tänne kun ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen jos ja kun ovat olleet lyhyissä työsuhteissa, muuttaneet usein tai asuneet ahtaasti. Mun lapset on aina mun lapsiani vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä. Saavat aina sitä apua ja tukea mitä tarvitsevat. Itse asiassa sama toimii myös toisinpäin. Ovat auttavaisia jos heidän vanha äitinsä tarvitsee apua. Tämä on ihaninta perhe-elämässä, ollaan kykyjemme mukaan avuksi toinen toisillemme. Surullista että jotkut vanhemmat tuntuvat suorastaan häätämään lapsensa pois kotoaan ja elämästään kun lapset täysi-ikäistyvät.

Ei aikuinen ihminen elä enää vanhempiensa kanssa.

No ei eläkään. Mutta onneksi meillä on kaikilla niin hyvät välit että autetaan toinen toisiamme tarpeiden ja kykyjen mukaan. Sama toimii hyvien ystävien välillä. Joidenkin kommenttien mukaan pitäisi suunnilleen laittaa välit poikki puolin ja toisin kun jälkikasvu aikuistuu.

Eli teillä ystävätkin voivat kymmenien vuosien ajaksi jättää tavaransa teidän varastoonne ja nurkkiinne pyörimään? Hyvissä väleissä voi olla ja aina tarvittaessa auttaa ja usein tavatakin ilman, että pitää yrittää väenväkisin pitää kiinni siitä lapsuusaikaisesta asetelmasta ja säilyttää lasten huoneet ja tavarat hamaan maailman loppuun asti. Siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa omaan kotiinsa, hän ottaa mukaansa ne tärkeät asiat. Vanhempien velvollisuus ei ole säilöä sen paremmin huonekaluja, leluja kuin vaatteitakaan, vaan lasten muutettua saavat todellakin kalustaa ne tyhjilleen jääneet huoneet tarpeittensa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhempien velvollisuus ole toimia aikuisten lasten varastona, vaikka olisi kuinka iso koti. Oisko teistä ok, että vanhemmat raahaisi teidän kotiin omia romujansa säilöön?

Niinpä , monta ketjua siitä kun äidit tai anopit raahaa vanhoja rojujaan toisten koteihin, mutta toisin päin on narsisti ja hullu, jos ei säilö tai pahimmillaan museoi lapsen vanhaa huonetta.

Toki jos lähtiessään on sopinut säilytyksestä, niin silloin olisi hyvä soittaa ja kysyä, saako laittaa pois. Mutta jos vanha huone on jätetty täyteen rojua ja roskaa,niin ei voi kukaan tietää, että joku laatikko ikivanhoja t-paitoja on tärkeä.

Minä jätin muutaman laatikon äidin varastoon, sovin äidin kanssa että ne voivat siellä olla. Muutama vuosi tästä äiti muutti ja soitti ja kysyi haenko laatikot vai laittaako pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta äiti antoi kalliit farkkuni, jotka olivat vielä lempparit niiden hyvän mallin ja erikoisen värinsä (ei saanut enää mistään) vuoksi. Housut olivat hyväkuntoiset, siistit ja uudehkot. Olin teini tuolloin.

Aloin kaivata farkkuja kun en löytänyt ja äiti totesi, että oli antanut ne sisarukseni seurustelukumppanin siskolle. En saanut niitä enää takaisin eikä samaa väriä löytynyt enää. Ei edes pahoitellut asiaa. Vanhemmiten olen tajunnut äitini narsistiset piirteet.

Tuo narsisti-sanan käyttö on jo yhtä väsynyttä ja epämääräistä kuin fasististeista puhuminen. Voi tarkoittaa melkein mitä hyvänsä.

No jospa suuressa viisaudessasi ottaisit selvää mikä ero on narsistilla ja narsistisilla piirteillä. Ovat hieman eri asioita.