Nuoret kokevat kauhun tunteita lähiopetuksen alettua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KALTIALAN mukaan nyt muodostunut harvinainen tilanne ei ole tyhjentävästi selitettävissä. Moni nuori on saapunut osastolle vahvojen itsetuhoisten aikomusten takia, jotka näyttäisivät liittyvän koulun aiheuttamaan sosiaaliseen ahdistukseen ja sen ruokkimaan katastrofiajatteluun.

Osa nuorista on saanut kesällä elää vapaammin ja ilman, että heihin kohdistuu vaatimuksia tai aikuisen valvontaa. Nyt koulujen alettua he ovat päässeet aikuisten valvonnan piiriin, jolloin myös huomataan herkemmin asioita, joihin olisi pitänyt puuttua, hän toteaa.

Minä teen nuorten kanssa mielenterveystyötä ja kysyn mm. itsetuhoisuudesta vaikka kuinka monta kertaa viikossa, myös kesällä. Ja tunnettu ilmiö meillä on, että iso osa nuorista "paranee" kesäksi ja sairastuu taas elokuussa, eikä kyse ole kesän löyhemmästä valvonnasta, vaan nimenomaan vaatimuksista, riittämättömyydestä, negatiivisesta palautteesta, epävarmuudesta, sosiaalisesta kuormittumisesta jne. Ei kesällä ole mihin puuttua, kun oireet loistaa poissaolollaan, ja samoin myös koulun henkilökunta, jonka kanssa olisi hyvä tehdä suunnitelmia seuraavan lukuvuoden toteuttamiseksi inhimillisemmin.

Olen täysin samaa mieltä. Tähän lisätään vielä vuosien kiusaaminen niin nuori on aikalailla menetetty tapaus. Kiusaamiseen ei puututa ja jos puututaan niin se leimaa tämän kiusatuksi tulleen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä kakaroita nykyään vaivaa?

Poispilattuja laiskimuksia, jotka viettävät kesän säkkituolissa mädäntyen ja ruutua tuijottaen ja sitten ei uskalleta mennä kouluun kun siellä on muitakin.

Ennen kouluun pystyi kiinnittymään jotenkin kun oli omat luokat ja omat pulpetit, nyt on niitä säkkituoleja pitkin lattioita vaihtelevassa järjestyksessä ja tavarat kuljetettava mukana kun eri aineita varten vaellellaan ympäri koulua.

Ihan normaaleja tuntemuksia, aiemmin tästä on vain oltu hiljaa ettei ole voinut ilmaista mitä tuntemuksia kouluun meneminen on aiheuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Toistan, että moni aikuinenkin olisi kauhuissaan, jos etätöistä joutuisi satojen ihmisten joukkoon.

Korona oli onnenpotku työtapojen kehittymiselle. Ilman sitä mikään ei olisi mahdollistanut etätyöskentelyä, koska aina on luultu, että pomon pitää vahtia, että työt tulevat tehdyiksi.

Nyt kukin voi valita, tekeekö etänä vai kokoontuuko työpaikalle tekemään töitä. Työhyvinvointia parhaimmillaan.

Introvertti tekee työn kotona ja nauttii, kun ei tarvitse kuunnella työkaverin jaarituksia koirastaan ja ekstro taas pääsee touhottamaan muiden samanlaisten kanssa avokonttoriin ja saa voimaa siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rankkaa olla tämän päivän nuori. Oma kuopukseni aloitti tänä syksynä lukion. Hän on aina ollut koulussa hyvä ja tykännyt opiskella. Siitä huolimatta, jo näiden ensimmäisten päivien perusteella on aistittavissa, että helppoa tästä ei tule. Koulupäivät ovat kestoltaan 8-16, sen jälkeen (siis jo nyt ihan ensimmäisinä koulupäivinä), läksyjen parissa onkin vierähtänyt vähintään 3 tuntia. Nuori itse sanoo, että jokainen opettaja antaa läksyjä siihen malliin, kuin kuvittelisi, että hänen aineensa on ainoa, josta läksyä tulee. Mutta kun se ei ole. Kuinka moni meistä aikuisista jaksaisi työpäivän jälkeen jatkaa työasioiden parissa kotona vielä 3-4 tuntia? 

Etkö sinä ole käynyt lukiota?

Tuollaistahan se on aina ollut. Ei lukion ole tarkoituskaan olla helppo.

Olen käynyt lukion ja olen eri mieltä siitä, että se olisi aina ollut tuollaista. Kirjoitin 1995 ja ei, en todellakaan muista, että lukio olisi ollut noin rankkaa. Meillä oli myös tiivis luokka, jossa oli hyvä henki ja senkin puolesta oli ehkä helpompi kestää, jos ajoittain oli rankkaa. Päivät olivat joskus pitkiä, mutta läksyt vielä suht maltillisia.

Vaikka lukion ei ole tarkoitus olla helppo, ei sen varmaankaan myöskään ole tarkoitus näännyttää nuoria sille asteelle, että jatko-opiskelu tai työelämä ei enää onnistu. Tuon ikäisen kuuluisi kuitenkin vielä saada viettää suht huoletonta elämää, johon kuuluu myös päivittäistä vapaa-aikaa ja palautumista. Kaikki mittarit huutaa, että nuorilla ei ole hyvä olla ja pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Miksi ihmeessä me yhteiskuntana teemme omille lapsillemme asioista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä kakaroita nykyään vaivaa?

Poispilattuja laiskimuksia, jotka viettävät kesän säkkituolissa mädäntyen ja ruutua tuijottaen ja sitten ei uskalleta mennä kouluun kun siellä on muitakin.

Ennen kouluun pystyi kiinnittymään jotenkin kun oli omat luokat ja omat pulpetit, nyt on niitä säkkituoleja pitkin lattioita vaihtelevassa järjestyksessä ja tavarat kuljetettava mukana kun eri aineita varten vaellellaan ympäri koulua.

No onhan ennekin ollut yläasteella omat luokat eri aineilla, omassa kaapissa säilytettiin kirjat ym. tavarat. Vaellettiin ihan samalla tavalla.

Ainoa ero lukiossa on, että ennen oli oma pysyvä luokkakokoonpano, nyt vaihtuva ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Älyttömät vaatimukset missä asiassa? Ilmeisesti ainakaan asioiden (kouluaineiden) osaamista ei nykyään koulussa vaadita.

Vierailija kirjoitti:

On rankkaa olla tämän päivän nuori. Oma kuopukseni aloitti tänä syksynä lukion. Hän on aina ollut koulussa hyvä ja tykännyt opiskella. Siitä huolimatta, jo näiden ensimmäisten päivien perusteella on aistittavissa, että helppoa tästä ei tule. Koulupäivät ovat kestoltaan 8-16, sen jälkeen (siis jo nyt ihan ensimmäisinä koulupäivinä), läksyjen parissa onkin vierähtänyt vähintään 3 tuntia. Nuori itse sanoo, että jokainen opettaja antaa läksyjä siihen malliin, kuin kuvittelisi, että hänen aineensa on ainoa, josta läksyä tulee. Mutta kun se ei ole. Kuinka moni meistä aikuisista jaksaisi työpäivän jälkeen jatkaa työasioiden parissa kotona vielä 3-4 tuntia? 

Sinulla on nyt tuhannen taalan paikka opettaa nuorelle priorisointia. Kaikki annetut läksyt pyritään tekemään, mutta vain tärkeimmät läksyt tehdään hyvin, muissa oppiaineissa riittää vähäisempi panostus. Tulevaisuudessa työelämässä nuoresi jaksaa parhaiten, kun osaa laskea rimaa ja erottaa tärkeät tehtävät vähemmän tärkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On rankkaa olla tämän päivän nuori. Oma kuopukseni aloitti tänä syksynä lukion. Hän on aina ollut koulussa hyvä ja tykännyt opiskella. Siitä huolimatta, jo näiden ensimmäisten päivien perusteella on aistittavissa, että helppoa tästä ei tule. Koulupäivät ovat kestoltaan 8-16, sen jälkeen (siis jo nyt ihan ensimmäisinä koulupäivinä), läksyjen parissa onkin vierähtänyt vähintään 3 tuntia. Nuori itse sanoo, että jokainen opettaja antaa läksyjä siihen malliin, kuin kuvittelisi, että hänen aineensa on ainoa, josta läksyä tulee. Mutta kun se ei ole. Kuinka moni meistä aikuisista jaksaisi työpäivän jälkeen jatkaa työasioiden parissa kotona vielä 3-4 tuntia? 

Etkö sinä ole käynyt lukiota?

Tuollaistahan se on aina ollut. Ei lukion ole tarkoituskaan olla helppo.

Olen käynyt lukion ja olen eri mieltä siitä, että se olisi aina ollut tuollaista. Kirjoitin 1995 ja ei, en todellakaan muista, että lukio olisi ollut noin rankkaa. Meillä oli myös tiivis luokka, jossa oli hyvä henki ja senkin puolesta oli ehkä helpompi kestää, jos ajoittain oli rankkaa. Päivät olivat joskus pitkiä, mutta läksyt vielä suht maltillisia.

Vaikka lukion ei ole tarkoitus olla helppo, ei sen varmaankaan myöskään ole tarkoitus näännyttää nuoria sille asteelle, että jatko-opiskelu tai työelämä ei enää onnistu. Tuon ikäisen kuuluisi kuitenkin vielä saada viettää suht huoletonta elämää, johon kuuluu myös päivittäistä vapaa-aikaa ja palautumista. Kaikki mittarit huutaa, että nuorilla ei ole hyvä olla ja pahoinvointi lisääntyy koko ajan. Miksi ihmeessä me yhteiskuntana teemme omille lapsillemme asioista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla? 

Ysärillä ei ollut näin pakkomielteistä harrastamista. Vanhemmat itse tekevät tämän burn outin lapsilleen.

Nyt on koulunkäynnin lisäksi pari-kolme harrastusta, joissa harjoitellaan verenmaku suussa - mennään aamulla klo 6 vetämään parin tunnin treenit ja illalla myös. Siihen päälle koulutehtävät ja muut projektit. Ei kai kukaan hajoamatta jaksa tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KALTIALAN mukaan nyt muodostunut harvinainen tilanne ei ole tyhjentävästi selitettävissä. Moni nuori on saapunut osastolle vahvojen itsetuhoisten aikomusten takia, jotka näyttäisivät liittyvän koulun aiheuttamaan sosiaaliseen ahdistukseen ja sen ruokkimaan katastrofiajatteluun.

Osa nuorista on saanut kesällä elää vapaammin ja ilman, että heihin kohdistuu vaatimuksia tai aikuisen valvontaa. Nyt koulujen alettua he ovat päässeet aikuisten valvonnan piiriin, jolloin myös huomataan herkemmin asioita, joihin olisi pitänyt puuttua, hän toteaa.

Tämä on aivan uskomatonta tekstiä. Siis pennuilta ei vaadita koko kesänä mitään eikä kukaan valvo mitä he tekevät???

Juuri oli radiossa juttua kouluruokailusta ja kyllä siinä sanottiin, että maanantaisin on aina enemmän nälkäisiä lapsia. Eli eivät saa riittävästi ruokaa kotonaan. On perheitä, joissa alkeellinenkaan perushoiva ei toteudu. Tähän nähden on rumaa sanoa lapsia pennuiksi, joilta ei vaadita mitään. Vanhemmilta ei selvästi vaadita riittävästi. 

Käsittämätöntä, että joku kehtaa vieläkin perustella noita ongelmia etäopetuksella. Nyt ihan oikeasti valot päälle - etäopetuksessa oltiin viimeksi koska? Tammikuussa? Että eiköhän se ongelma nyt löydy jostain muusta, kun sinne lähiopetukseen on palattu jo ajat sitten. Olisiko nyt ennemminkin niin, että sitä etäopetusta olisi syytä tarjota jatkossakin useammalle mahdollisuutena, jos ja klun se näyttää auttavan pahoihinkin mielenterveyden ongelmiin. Ja vähän miettiä, onko nykyisessä koulusysteemissä oiekasti järkeä kaikkine itseohjautuvuuksineen, kun nuo lapset ja teinit nyt tuppaavat olemaan valtaosin kaikkea muuta kuin kehityksellistä valmiita itseoppimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Tähän päälle vielä päivittäiset klo 06 alkavat parin tunnin treenit hallilla, koulun jälkeen tehtävät, esseet ja kokeisiinluku, sitten iltaisin 3 tunnin treenit, joista kotiin klo 22:30. Viikonloput pelimatkoja ja musiikkimatineoita.

Kyllä minullakin tulisi burn out eikä arkeen paluu nappaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Älyttömät vaatimukset missä asiassa? Ilmeisesti ainakaan asioiden (kouluaineiden) osaamista ei nykyään koulussa vaadita.

Nimenomaan tuo itseohjautuvuus ja ties mikä ongelmalähtöinen oppiminen ihan liian nuorilla, jotka eivät vain kehitysasteensa vuoksi ole siinä vaiheessa, että moiseen kykenisivät. Siksi niitä asioitakaan ei opita, kun kaikki voimavarat menevät joko siihen suoritukseen tai sitten annetaan jo heti periksi, kun tajutaan, ettei pystytä ja kyetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Älyttömät vaatimukset missä asiassa? Ilmeisesti ainakaan asioiden (kouluaineiden) osaamista ei nykyään koulussa vaadita.

Nimenomaan tuo itseohjautuvuus ja ties mikä ongelmalähtöinen oppiminen ihan liian nuorilla, jotka eivät vain kehitysasteensa vuoksi ole siinä vaiheessa, että moiseen kykenisivät. Siksi niitä asioitakaan ei opita, kun kaikki voimavarat menevät joko siihen suoritukseen tai sitten annetaan jo heti periksi, kun tajutaan, ettei pystytä ja kyetä.

Nykyään opetussuunnitelma myös vaatii aiempaa enemmän toteutettavaksi projekteja, joissa oppilaat itse ryhmissä etsivät tietoa ja sitten opettavat asian muille. Ennen oppilaat saivat nämä tiedot valmiiksi jäsenneltynä opettajalta. Tavallaan ymmärrän pointin, koska onhan nuorten hyvä oppia etsimään, arvioimaan ja välittämään tietoa. Mutta liika on liikaa tässäkin asiassa ja koulunkäynti käy liian raskaaksi.

Lisäksi tällainen projektimuotoinen itseoppiminen ei sovi kaikkiin aineisiin. Ystäväni opettaa matikkaa lukiossa ja tuskailee jatkuvasti sen kanssa, että saisi nämä projektihömpät toteutettua. Ei vaan kertakaikkiaan sovi varsinkaan pitkään matematiikkaan tällainen lähestymistapa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille niille, jotka kuitenkaan eivät juttua lue, tiedoksi, että se ei käsittele koronaa millään tavalla. Nuorilla on aivan muita ongelmia, joita karanteeni ja etäkoulu ovat vain pahentaneet.

1) mikä hiton karanteeni? 2) etäkoulua nyt on viimeksi ollut hetken aikaa tammikuussa, sitä ennen käytiin ihan normaalisti koulua jo pitkään ja sen jälkeen koko kevätlukukausi. Että ihan oikeasti, ei kyllä vaikuta etäkoulu enää suuntaan tai toiseen, kun siihen lähikouluun on jokainen piltti joutunut palaamaan jo ajat sitten. Tämä on taas tätä etäkoulukammoisten propagandaa, että ihan jokainen lasten ongelma yritetään selittää nyt sillä, vaikka tutkitusti todella monella niemenomaan etäkoulu auttoi mielenterveyden ongelmiin, kun pystyi opiskelemaan rauhassa ja omaa tahtia. Kyllä ne todelliset syyt lasten ehdistukseen löytyvät sieltä lähikoulumaailmasta ja kotioloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Älyttömät vaatimukset missä asiassa? Ilmeisesti ainakaan asioiden (kouluaineiden) osaamista ei nykyään koulussa vaadita.

Nimenomaan tuo itseohjautuvuus ja ties mikä ongelmalähtöinen oppiminen ihan liian nuorilla, jotka eivät vain kehitysasteensa vuoksi ole siinä vaiheessa, että moiseen kykenisivät. Siksi niitä asioitakaan ei opita, kun kaikki voimavarat menevät joko siihen suoritukseen tai sitten annetaan jo heti periksi, kun tajutaan, ettei pystytä ja kyetä.

Jotkut oppiaineet ovat muuttuneet ihan täysin omista kouluajoistani. Esim. yläkoulun historiasta pääsee kyllä helposti läpi välttävällä numerolla, mutta kiitettävään vaaditaan jo jotain ihan muuta kuin hyviä perslihaksia. Tehtävät ovat tyyliin "tutki kaaviota ja päättele mistä ilmiöstä on kyse, mistä se johtuu ja miten tilanne luultavasti kehittyy" ym. Oikeasti tehtäviä, joista kaikki aikuisetkaan eivät selviytyisi. Sitten kun tällaisia laitetaan pähkimään liiankin suorituskeskeinen nuori, jonka ajattelu ei kuitenkaan ole vielä tuolla tasolla, niin siitä saa lähinnä stressin, mutta ei oppimista. Esikoiseni oli tosi vaikea opiskella tuolla tavalla, kuopus nauttii. Mutta tuskin kuopuskaan kärsisi, jos opiskelu olisi ns. perinteisempää. 

Alakoulussa kun kuopus teki esitelmiä, pointtina oli tietokoneen näppärä käyttäminen, kuvien liittäminen ym. nykyaikainen. Sisällöltään esitelmät saattoivat olla tyyliä "Ahma on petoeläin. Petoeläin pyydystää muita eläimiä. Ahmoja asuu Suomessa" ja siinä se, opettaja jakaa vuolaasti kiitosta näin mahtavasta esitelmästä, johon on saatu monta ahman kuvaa. Asiasisältö? Kirjoitusvirheitä ei toki myöskään korjattu, koska se olisi saattanut häiritä elämystä. Yläkoulussa äidinkielessä onkin punakynä sitten viuhunut, kun alakoulussa ei vaadittu mitään, mutta siellä on kyllä sitten oppinut.

Suurin osa nuorista voi oikein hyvin. Mutta yhteiskunnassa on vallalla ilmiö, jossa niille huonosti pärjääville perheille ja nuorille kasautuu yhä enemmän ongelmia. Eiköhän se liene tämänkin uutisen taustalla. Ajattele nyt, jos olisit vaikka lievästi autismin kirjolla ja koulukiusattu, kotona talousvaikeuksia ja toinen vanhempi vielä päihdeongelmainen ja päästää päihteilykaverinsa ahdistelemaan sinua seksuaalisesti omassa kodissasi, niin kyllä siinä menisi kuppi nurin itse kultakin.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa nuorista voi oikein hyvin. Mutta yhteiskunnassa on vallalla ilmiö, jossa niille huonosti pärjääville perheille ja nuorille kasautuu yhä enemmän ongelmia. Eiköhän se liene tämänkin uutisen taustalla. Ajattele nyt, jos olisit vaikka lievästi autismin kirjolla ja koulukiusattu, kotona talousvaikeuksia ja toinen vanhempi vielä päihdeongelmainen ja päästää päihteilykaverinsa ahdistelemaan sinua seksuaalisesti omassa kodissasi, niin kyllä siinä menisi kuppi nurin itse kultakin.

Lisään vielä, että asiaa ei ainakaan auta, että vanhemmat sukupolvet tulevat haukkumaan huonosti pärjääviä nuoria pullamössöksi ja laiskoiksi alisuoriutujiksi. Näille nuorille on usein jo elämän alkutaipaleella jaettu sellaiset kortit, että on turha puhua mitään pullamössöstä, vaikka yhteiskunta ympärillä aineellisesti vauraampi onkin.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syinä mm. älyttömät vaatimukset koulumaailmassa, itseohjautuvuus ihannointi ja apua ei saa. Kiusaaminen, isot ryhmät ym. Koti-olot pielesså, kun aikuiset voi pahoin. Korona ei listalla ykkösenä.

Älyttömät vaatimukset missä asiassa? Ilmeisesti ainakaan asioiden (kouluaineiden) osaamista ei nykyään koulussa vaadita.

Nimenomaan tuo itseohjautuvuus ja ties mikä ongelmalähtöinen oppiminen ihan liian nuorilla, jotka eivät vain kehitysasteensa vuoksi ole siinä vaiheessa, että moiseen kykenisivät. Siksi niitä asioitakaan ei opita, kun kaikki voimavarat menevät joko siihen suoritukseen tai sitten annetaan jo heti periksi, kun tajutaan, ettei pystytä ja kyetä.

Jotkut oppiaineet ovat muuttuneet ihan täysin omista kouluajoistani. Esim. yläkoulun historiasta pääsee kyllä helposti läpi välttävällä numerolla, mutta kiitettävään vaaditaan jo jotain ihan muuta kuin hyviä perslihaksia. Tehtävät ovat tyyliin "tutki kaaviota ja päättele mistä ilmiöstä on kyse, mistä se johtuu ja miten tilanne luultavasti kehittyy" ym. Oikeasti tehtäviä, joista kaikki aikuisetkaan eivät selviytyisi. Sitten kun tällaisia laitetaan pähkimään liiankin suorituskeskeinen nuori, jonka ajattelu ei kuitenkaan ole vielä tuolla tasolla, niin siitä saa lähinnä stressin, mutta ei oppimista. Esikoiseni oli tosi vaikea opiskella tuolla tavalla, kuopus nauttii. Mutta tuskin kuopuskaan kärsisi, jos opiskelu olisi ns. perinteisempää. 

Alakoulussa kun kuopus teki esitelmiä, pointtina oli tietokoneen näppärä käyttäminen, kuvien liittäminen ym. nykyaikainen. Sisällöltään esitelmät saattoivat olla tyyliä "Ahma on petoeläin. Petoeläin pyydystää muita eläimiä. Ahmoja asuu Suomessa" ja siinä se, opettaja jakaa vuolaasti kiitosta näin mahtavasta esitelmästä, johon on saatu monta ahman kuvaa. Asiasisältö? Kirjoitusvirheitä ei toki myöskään korjattu, koska se olisi saattanut häiritä elämystä. Yläkoulussa äidinkielessä onkin punakynä sitten viuhunut, kun alakoulussa ei vaadittu mitään, mutta siellä on kyllä sitten oppinut.

Kehitys kehittyy. Ysärillä ATK:n käyttö oli asia, jota piti opetella. Nyt nuoret osaavat sen jo muutenkin. Asioiden analysointi, projektit, ongelmanratkaisu, esiintyminen, tiedon jakaminen ym. työelämätaidot on nyt se juttu. Työelämää vartenhan koulussa opiskellaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä näitä kakaroita nykyään vaivaa?

Poispilattuja laiskimuksia, jotka viettävät kesän säkkituolissa mädäntyen ja ruutua tuijottaen ja sitten ei uskalleta mennä kouluun kun siellä on muitakin.

Kuka heidät on kasvattanut? Niinpä.