1 vs 2 lasta. Kumpi parempi pitkällä tähtäimellä?

Jos on taloutta ja rakkautta tarpeeksi niin silloin 2 on parempi kuin 1.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi pienellä ikäerolla. Ovat leikkikavereita keskenään, vanhemmat pääsee paljon helpommalla kun ainoan lapsen kanssa. Nahistelua on tietenkin, mutta se kasvattaa!

En usko. Mitä olen lähellä seurannut tiiviillä ikäerolla saatuja niin tuplasti on rankempaa. Ja myös niillä joilla isommallakin ikäerolla niin silti ainoan kanssa on hiljaisempaa, jaksaa ja on aikaa paremmin kahden keskiseen olemiseen, kasvattamiseen ym. Vain yksi synnytys, raskausaika, vähäuniset vauva/taaperoajat (jos on vähäuniset), yksi uhmakausi, yksi murrosikä jne.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi. Jos toiselle käy jotain niin on vielä toinen jäljellä.

Mitä sille varakappaleelle tehdään, jos ensimmäinen tekele säilyy hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi. Jos toiselle käy jotain niin on vielä toinen jäljellä.

Mitä sille varakappaleelle tehdään, jos ensimmäinen tekele säilyy hengissä?

Varakappale elää omaa elämäänsä ja tekee mitä haluaa. Se voi olla kivaa nykypäivänä kun perheet ovat pieniä ja lapset vanhempiensa projekteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi pienellä ikäerolla. Ovat leikkikavereita keskenään, vanhemmat pääsee paljon helpommalla kun ainoan lapsen kanssa. Nahistelua on tietenkin, mutta se kasvattaa!

En usko. Mitä olen lähellä seurannut tiiviillä ikäerolla saatuja niin tuplasti on rankempaa. Ja myös niillä joilla isommallakin ikäerolla niin silti ainoan kanssa on hiljaisempaa, jaksaa ja on aikaa paremmin kahden keskiseen olemiseen, kasvattamiseen ym. Vain yksi synnytys, raskausaika, vähäuniset vauva/taaperoajat (jos on vähäuniset), yksi uhmakausi, yksi murrosikä jne.

Tässä on kyse siitä, mitä kukakin pitää hyvänä elämänä. Sanoit hyvänä asiana, että yhden lapsen kanssa on hiljaisempaa. Minä olin perheeni iltatähti ja vihasin sitä hiljaisuutta. Etenkin kun vanhempien keskinäinenkin kommunikaatio oli ajoittain passiivis-aggressiivista.

Samoin se, että on enemmän aikaa kasvattamiseen, ei välttämättä ole hyvä asia. Lapsi kuitenkin oppii ennen kaikkea mallista. Ainakin pitäisi olla laajat perheen ulkopuoliset piirit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi pienellä ikäerolla. Ovat leikkikavereita keskenään, vanhemmat pääsee paljon helpommalla kun ainoan lapsen kanssa. Nahistelua on tietenkin, mutta se kasvattaa!

En usko. Mitä olen lähellä seurannut tiiviillä ikäerolla saatuja niin tuplasti on rankempaa. Ja myös niillä joilla isommallakin ikäerolla niin silti ainoan kanssa on hiljaisempaa, jaksaa ja on aikaa paremmin kahden keskiseen olemiseen, kasvattamiseen ym. Vain yksi synnytys, raskausaika, vähäuniset vauva/taaperoajat (jos on vähäuniset), yksi uhmakausi, yksi murrosikä jne.

Tässä on kyse siitä, mitä kukakin pitää hyvänä elämänä. Sanoit hyvänä asiana, että yhden lapsen kanssa on hiljaisempaa. Minä olin perheeni iltatähti ja vihasin sitä hiljaisuutta. Etenkin kun vanhempien keskinäinenkin kommunikaatio oli ajoittain passiivis-aggressiivista.

Samoin se, että on enemmän aikaa kasvattamiseen, ei välttämättä ole hyvä asia. Lapsi kuitenkin oppii ennen kaikkea mallista. Ainakin pitäisi olla laajat perheen ulkopuoliset piirit.

Olen samaa mieltä siitä, että kyse on siitä mitä pitää hyvänä elämänä.

Kyllähän ainoa lapsi saa mallin vanhemmista ja muista ihmisistä. Suurin osa lapsista on päiväkodissa ja koulussa monta tuntia arkisin ja viikonloppuisin nähdään ystäviä ja sukulaisia, joista kyllä varmasti saa ikäisistäkin/isommistakin mallia. En näe mitään haittaa siitä, että vanhemmilla on enemmän voimavaroja ja aikaa lapselle selittää, miksi toimitaan jollain tavalla sen sijaan, että vanhempi tiuskaisee vanhemmalle lapselle ohimennen kiellon kun pitää samaan aikaan juosta nuoremman perässä. Olemme tuttavapiirissä muutamaa perheen uupumis (tai erityisesti äidin) tapausta seuranneet, missä on ollut pahoja ongelmia ja joissakin lopulta ls-tarvetta, niin kyse on aina ollut 2 lapsesta tai kolmesta. Ja "normaaleissakin" 2 lapsen perheissä, on rankkaa ainakin muutamat ensimmäiset vuodet. Tosiasia on, että yhden lapsen perheessä arjen kuormitusta on huomattavasti vähemmän. Toki pitkällä loppuelämän tähtäimellä se ei enää haittaa, mutta jos vanhemmille tulee ero kahden lapsen pienlapsivuosien kuormituksen vuoksi, niin eipä se kiva lapsille ole.

Monilapsisellakin perheellä pitäisi olla laajat perheen ulkopuoliset piirit. Lapsi on yksinäinen, jos niitä ei ole, vaikka sisarus olisikin. Ja ei vanhempien ongelmat muuksi muutu olipa yksi tai useampi lapsi. Niistä on vain useampi kärsimässä ja jos ongelmat ovat isoja niin sisaruskin oirehtii ja taakkaa tulee lisää siitä. Joillekin valitettavasti sisar onkin se pahin henkisen tai fyysisen väkivallan käyttäjä, ei sisarus aina ole onnea ja auvoa.

Monilapsiset vanhemmat rakastavat tottakai kaikkia lapsiaan, joten vaikka tosiallisesti heidän elämänsä olisi helpompaa yhden kanssa niin eivät he vaihtaisi toista pois. Ja yhden lapsen vanhempana ei tarvitse luopua lapsesta pois ja pystyy näkemään sen, miten arki tulisi raskaammaksi. Sen vuoksi tuskin 1 ja 2 lapsen vanhemmat tuskin ovat samaa mieltä asiasta :)

Kolme on optimi. Yleensä joku niistä selviää tekemään lapsia aikanaan.

Jos saisin uudelleen päättää, niin kaksi. Yhteen kyllä jäi ja vuosien mittaan on alkanut harmittamaan. Pikkulapsiaika voi olla rankka, sitä en kiellä. Mutta rankempaa on aina olla se,  jonka kanssa pelataan jalkapalloa / koripalloa / korttipeliä / muistipeliä / videopeliä / jne. koska ei ole sitä sisarusta, jonka kanssa pelata ja viettää aikaa. Lisäksi sinä olet se, jolle kerrotaan päivän tapahtumat ja höpötetään kaikki asiat, koska ei ole ketään muuta, joka kuuntelisi. Toivottavasti helpottuu, kun alkaa saamaan kavereita päiväkodista, mutta sekin on sitten eri asia, miten niiden kavereiden luona voi mennä käymään jne.

Minulla on kaksi vaimoa, Yksi asuu täällä ja toinen Algeriassa. Toivon että kummaltakin saan ainakin 2 lasta..

Algerialainen vaimoni saa minulta joka kuukausi €300 joka riittää pieneen asuntoon ja kahden lapsen elatukseen. Käyn hänen luonna kahdesti vuosittain.

Uusi työkaverini kertoi itsestään tänään.

Riippuu siitä, miten paljon on panostanut opiskeluun ja hyvään työpaikkaan ja miten paljon voi panostaa aikaa perheelle. Ehdottomasti oltava hyvä puoliso (lasten isä), jotta voi edes ajatella lasten hankkimista.