Stranger Things,olenko ainoa jolle tämä sarjan suuri suosio ei ole avautunut?

Katsoin pari jaksoa ja siihen se jäi. Ei ollut tarpeeksi koukuttava sarja.

AV-mammat ei taida olla Stranger Thingsin kohderyhmää :D

Jos on nuorena katsonut vastaavia nuorten elokuvia niin Stranger Things on kuin jatkoa niille ja luontevasti 80 luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Jos on nuorena katsonut vastaavia nuorten elokuvia niin Stranger Things on kuin jatkoa niille ja luontevasti 80 luvulla.

Juuri näin. Tuli katsottua kaikki Kingin kirjojen filmatisoinnit silloin (ja luettua kirjat), nykyäänkin kaikki yliluonnolliset sarjat ja leffat uppoaa. Stranger Things on ihan mahtava! 13 v teini ei meillä siitä tykännyt, mut tämä mamma 42 v fanittaa 🤷

Ehkä näin vanhempana 35v sitä arvostaa juurikin sitä 80 lukua. Kun ihmiset olivat kiireettömiä, aidosti onnellisia ja asiat oli jotenkin tietyllä tapaa yksinkertaisempia. En tajua, kuinka herkät kestää tätä nykypäivän hektisyyttä, somea ja jatkuvasti kiristyviä vaatimuksia ihan joka osa-alueella. Yksi syy sille, miksi en lapsia aio tehdä, kun meikäläisellekin tekee tiukkaa, vaikka oon henkisesti aika vahva persoona.

Tykkään kauhusta ja Stephen King oli suosikkikirjailijani kun olin lapsi/teini ysärillä. Mutta tuo Stranger Things ei vain uponnut, en oikein tiedä miksi. Katsoin väkisin yhden kauden, mutta en suoraan sanoen edes muista siitä oikein mitään. Syntikkataustat oli ja periamerikkalainen kasarikauden keskiluokkaidylli sekä Stand By Me -leffatyyppiset lapsinäyttelijät. Mutta mikä oli tarina tai juoni? En enää muista.

Olen harkinnut kokeilevani uudelleen. Joskus mieliala/elämäntilanne on vaan väärä johonkin kirjaan/sarjaan/leffaan. Näin kävi viimeksi Bo Burnhamin Insiden kanssa, jonka nerouden tajusin vasta kun pakotin itseni kolmatta kertaa katsomaan 10 minuuttia pidemmälle.

80-luvulla oikeasti lapsena ja teini-ikäisenä olleena kuulostaa siltä että jollain lailla sarja saattaisi olla mielenkiintoinen, mutta eipä vaan ole tarpeeksi kiinnostanut, että olisin yhtään jaksoa katsonut.

Pahaa pelkään, että nykyaikana tehtynä se olisi jollain lailla 80-luvun vääristelyä, liekö edes sarjan tekijät eläneet päivääkään 80-luvulla? Jo nuo maininnat yliluonnollisuuksista kuulostaa huonolta.

Uuden sukupolven X-files. Katson lähinnä kasarinostalgian takia ja ihanan Winona Ryderin.

Olen suuri kauhun fani,  esiteininä tykkäsin kovasti Pelottaako-sarjasta ja kaikki Stephin Kingin kirjat on tullut ahmittua. Silti tämä sarja ei jotenkin vain iskenyt. Katsoin ensimmäisen kauden loppuun ja lopetin.

Itse katsoin eri ikästen teinien kanssa. Ei taidettu olla mekään kohdefyhmää..

Mutta piti katsoa että tietää mistä puhutaan.

Nuorin tykkäsi, on 12v poika

Vierailija kirjoitti:

Tylsä, puuduttava, ilmeisesti lapsille ja teineille tarkoitettu. Mut sepä se just on: jokaiselle sukupolvelle on ne ekat jänskät sarjat, joita tapitetaan silmät selällään ja kerrataan koulussa. Vieläkin. 

Vanhemmat ovat nähneet jo Yöjutuista lähtien kaikki, joten pitäisi olla mukana jo vähän enemmän koukkua, ennen kuin jaksaisi katsoa. Mut brittiläisesti Black Mirrorista pidin tai ainakin joistakin jaksoista  - herraisä, onko siitäkin sarjasta jo kohta kymmenen vuotta?

Black Mirror on maailman masentavin sarja. Lähes kaikki on käynyt toteen tavalla tai toisella.

Minun on pitänyt katsoa tämä kun kaikki ovat kehuneet. Kaverini markkinoi juuri nostalgialla eli on kuin aikamatka parempaan aikaan. Kokeilin ensimmäistä jaksoa ja jotenkin lässähti mielenkiinto 10 minuutissa, pitäisi kai löytää jostain oikea mieliala tämänkin katsomiseen.

Minä olen 60 v ja tykkäsin. Nostalgiaa. 80-luvulla nuorena tykkäsin katsoa kauhuleffoja ja tuli ihan teini olo, kun katsoin sarjan

Alotin ekaa jaksoa enkä tajunnut mitään joten siihen jäi katsominen. N33

Minä katsoin tätä  talovahtina vanhemmillani, maaten  semmoisella karkeankutittavalla oranssinsävyisellä kasarisohvalla lankapuhelin pään vieressä, söin lämpimiä voileipiä ja   tunsin olevani teini taas. Tuli melkein hölmistynyt olo kun sain tekstiviestin että mikäs tämä  nyt  on :D Oli hiukan jähmeää saada itsensä nykyaikaan! 

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla oikeasti lapsena ja teini-ikäisenä olleena kuulostaa siltä että jollain lailla sarja saattaisi olla mielenkiintoinen, mutta eipä vaan ole tarpeeksi kiinnostanut, että olisin yhtään jaksoa katsonut.

Pahaa pelkään, että nykyaikana tehtynä se olisi jollain lailla 80-luvun vääristelyä, liekö edes sarjan tekijät eläneet päivääkään 80-luvulla? Jo nuo maininnat yliluonnollisuuksista kuulostaa huonolta.

Tässä on mielestäni kuvattu just kasaria todella hyvin, itselle on ainakin tullut omat lapsuusajat ja sarjat mitä silloin katsottiin mieleen. Tykkään ja on yksi lempisarjoista, mutta eihän tuo varmasti kaikille iske.

Vierailija kirjoitti:

Musta se on ollut ihan ok sarja, mutta en sitä nyt mitenkään erityisesti fanita. Suurimmat fanit taitaakin olla vähän nuorempaa porukkaa.

Olen 33v, joten olen ehdottomasti nuorempaa porukkaa :D

Joo, ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit, mutta oli pakko nauraa, kun on aina haukuttu lapselliseksi (=lapsenomaiseksi, koska pidän näistä nuorempien ihmisten sarjoista).

Olihan tässä ekat kaudet nuorille sopivia, mutta etenkin viimeisimmällä kaudella menee sellaiseksi, ettei sovi lapsille. Toki ne, jotka oli lapsia ekan kauden aikaan, alkaa itsekin olla jo teinejä vähän niin kuin me Harry Potter-sukupolvi kasvettiin jos ei sentään kirjojen niin elokuvien ilmestymistahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsä, puuduttava, ilmeisesti lapsille ja teineille tarkoitettu. Mut sepä se just on: jokaiselle sukupolvelle on ne ekat jänskät sarjat, joita tapitetaan silmät selällään ja kerrataan koulussa. Vieläkin. 

Vanhemmat ovat nähneet jo Yöjutuista lähtien kaikki, joten pitäisi olla mukana jo vähän enemmän koukkua, ennen kuin jaksaisi katsoa. Mut brittiläisesti Black Mirrorista pidin tai ainakin joistakin jaksoista  - herraisä, onko siitäkin sarjasta jo kohta kymmenen vuotta?

Black Mirror on maailman masentavin sarja. Lähes kaikki on käynyt toteen tavalla tai toisella.

Minut Black Mirror jätti vähän kylmäksi. Olen katsonut jaksot, joissa oli kiinnostavin aihe ja ne oli ihan hyviä. Itseäni kuitenkin viehättää sarjoissa eniten hahmot ja niiden kehitys, mikä jää taka-alalle tuollaisessa missä joka jaksossa on eri tarina ja täysin eri hahmot. Tarvitsen yleensä useamman jakson ennen kuin hahmot alkaa tulla tarpeeksi tutuiksi.

Itsellä ikää 42. Todella hyvä sarja. Muistuu lapsuus kasarilta ja ysarin alusta. Tuollaisia leffoja ja sarjoja tuli katottua. Ahmin heti neljä jaksoa putkeen. Ymmärrän kyllä että jotkut ei tästä piittaa. Uskon että moni on lopettanut katsomisen kun se olio tuli seinän läpi. Meni ehkä monet muutkin asiat mahdottomuuksiin. Pian vitos jakson kimppuun.