Miten saada 2,5v iltapompotus katkeamaan...
Meidän poika pompottaa meitä kuin sätkynukkeja ilataisin ennekuin nukahtaa sänkyynsä.... Silloin siis jos on nukkunut päikkärit eikä ole ihan poikki kun laitetaan sänkyyn...
Lohduton " äitin syliin" narina-kitinä jatkuu vaikka kuinka kauan... kun menen huoneeseen tarjoamaan syliä, tulee hän hymyssä suin syliin, on siinä hetken ja mene sänkyyn. Mutta pian sama uudestaan ja jos en mene halimaan alkaa jossain vaiheessa armoton huuto ja sen tyynnyttelemiseen saakin sitten käyttää kaikki kikkansa lahjontaa myöten....
Ja tämä siis AINA kun on nukkunut päivällä päikkärit, oli sitten kuinka pitkät/lyhyet tahansa. Mutta kun aina ei ilman niitä lyhyitäkään unia pärjää pitkää päivää joten pakko laittaa unille päivisin vaikka tietää mitä ilta tuo tullessaan. Alkaa pikkuhiljaa mennä hermot. Onko pojalla joku hätä? (mieheni sanoo että ei, minä en tiedä?) Pompottaako hän vain meitä siksi että ei ole tarpeeksi väsynyt ja kaipaa viihdykettä... miten ihmeessä saan tämän katkeamaan. En jaksa tätä samaa huutoa, pompottamista illasta toiseen... Sisälläni kiehuu kun kuulen pojan kitinän ja huudon, kamalaa sanoa näin, olen kai sitten huono äiti mutta en voi tunteilleni mitään, missä on empatia ja halu lohduttaa, voi itku.
Lisäksi on tietysti nämä pissattaa, vettä ym. jutut päälle. Mutta emme ole vieneet vettä sänkyyn nyt parina iltana. ja siitä pidän kiinni, mutta miten voin olla ottamatta omaa lastani syliin jos hän sitä pyytää, en todellakaan tiedä vaikka pojallani olisi jokin hätänä, vai onko se vain pelkkää pompotusta. Tilanne suoraan sanottuna ahdistaa!!!
p.s Äitin syli on tärkeä myös päivisin ja kesken leikin saattaa iskeä samanlainen kitinä " äitin syliin" ihan ilman näkyvää syytä... Onko tämä normaalia!!!
Kommentit (13)
Meillä 2,5 v. aikaisemmin " välillä" ilta-pompottaja... Olemme tainnuttaneet lapsen niin, että ennen nukkumaan menoa rutiinit samanlaiset: nyt käymme pissalla, nyt juomme vettä yms. Kaikki käydään läpi ennen sänkyyn menemistä, jolloin tiedämme, että ei ole kyse pissahädästä, janosta tmv. Lisäksi lukemisen, halimisen ja muut toiminnot hoidamme vain kertaalleen. Sen jälkeen ei heru enää palveluja. Jos tyttö tulee meidän huoneeseen tai olohuoneeseen meidän ollessamme hereillä, viemme takaisin sänkyyn eka kerralla niin, että kerromme nyt olevan nukkumisen aika. Muilla kerroilla viedään sänkyyn takaisin ottamatta kontaktia lapseen (ei puhuta, ei hyssytellä, viedään vain takaisin sänkyyn). Tämä on vaatinut hieman kyllä aikaa. Viime kevät oli kaaosta ja sanoimmekin päivähoitoon, että unia pitäisi rajoittaa ja jätimme viikonlopuilta päiväunet pois. Huomasimme kuitenkin nuo keinot toimimattomiksi ja päätimme panostaa niihin iltarutiineihin sänkyyn menemisen suhteen. Mutta voi viedä aikaa... :) Tsemppiä!
Me katkaisimme hiljattain 2,5v. tytön iltasirkuksen kohtalaisen raa´alla keinolla: huudattamalla kaksi iltaa. Pahalta tuntui, mutta mikään muu ei kerta kaikkiaan tepsinyt.
Olimme ajautuneet tilanteeseen, jossa meikäläinen istui joka ilta pilkkopimeässä huoneessa väh. puoli tuntia, usein jopa tunnin lauleskelemassa ja odottamassa että tyttö nukahtaa. Loppukesä oli karmeaa ison vauvamahan kanssa, kun makuuhuone oli vielä kuumakin...Ja kaikki hyvät tv-ohjelmat menivät sivu suun, kun äiti vietti illat lapsen sängyn vieressä! Isi ei kelvannut, tytön takaisin sänkyynsä kiikuttaminen ei toiminut lainkaan jne.
Vauvan synnyttyä mies vihelsi pelin poikki, komensi minut tarpeeksi etäälle ja kamppaili pari iltaa tytön kanssa. Tyttö huusi kuin leijona, mutta kolmantena iltana suostui jäämään omaan sänkyynsä lueskelemaan. Ja sen jälkeen illat ovat olleet yhtä juhlaa. Neiti ei nykyäänkään nukahda hetkessä, mutta pysyy sängyssään, pulisee omia juttujaan ja saa lueskellakin - itse olen lapsena ollut sellainen, että oli tosi vaikea saada unenpäästä kiinni. Kirjojen avulla uni tuli helpommin kuin hiljaa paikoillaan maaten.
Ja ennen kuin tyttö jää yksin, alla ovat tietysti turvalliset rutiinit: iltapalat, pesut, iltasatu tai laulu (vain yksi!) sekä halit ja pusut.
Ovi pysyy auki, pikkuinen lamppu palaa ja tyttö kuulee äänemmme - saamme rauhassa katsella telkkaria viereisessä huoneessa.
En ole huudattamisen kannalla koskaan ollut, mutta nähtävästi meidän tilanteessamme se toimi, eikä mitään vahinkoa (toivon mukaan) syntynyt. Itseämme tietysti saamme syyttää, että olimme noin älyttömään tilanteeseen ylipäätään joutunut...
kuonokas
Meillä sama tilanne...... Miten miehesi tilanteen ratkaisi? Istumalla vieressä , viemällä omaan sänkyyn, laittamalla oven lukkoon?
Apuja kaivataan
A
suosittelen isän astumista kuvioihin, jos on isä samassa kodissa, se yleensä auttaa.
toiseen ketjuun vastasin 3.5 vuotiaan nukuttamisesta, johon olen nyt siirtynyt eri syistä, mutta meillä käytiin sama homma läpi vuosi sitten, kun yhtäkkiä vaadittiikkin nukuttamista ja ties mitä pompottamista, ei ollut turvan puutetta, vaan sitä testaamista että mitä äiti tekee kun minä huudan ja itken ja juoksen pois sängystä. Edellä mainitut neuvot auttavat, kokeile!
tärkeää myös tässä nukuttamisessa asettaa lapselle rajat. Jossain kasvatuskirjassa oli osuvasti kirjoitettu, että lapselle voi minä viestinä sellittää, että nyt äiti tarvitsee päivän päätteeksi ihan omaa aikaa, että jaksaa seuraavana päivänä taas yhteisiin touhuihin. Vettä ,syli ja vielä yksi tärkeä juttu...touhut on, jos ne jatkuu ja jatkuu juuri sitä rajojen kokeilua.
Miten te ootte sitten " huudattaneet# lasta kun sänkyyn vieminenkään ei toimi? Laitatteko oven kiinni? Mitä teette? Meidän lapsi jaksaa illalla 4 tuntia itkeä sitä ettei mee nukkumaan. Takaisin kantamista en 4 tuntia jaksa? Ideoita?
Väsy A
1. Aikaisempi iltanukutus...ei meinattu tähän ihan heti uskoa, mutta tosiaan liian väsynyt lapsi ei meinaa nukahtaa millään. Aikaistettiin siis iltapala alkamaan 19.30 ja klo 20.15 viimeistään sängyssä.
2. Isän ja äidin illat vuorotellen. Isän iltana äiti ainoastaan halaa huoneen ulkopuolella hyvät yöt. Toiselta vanhemmalta ei saa yhtään mitään palvelua tuona iltana. Tämä muuten ihanan helpottavaa, kun silloin, kun oli yksi lapsi, niin sai tosiaan " vapaaillan" .
3. Tietysti iltarutiinit kuntoon. Vessahädät yms. hoidetaan ennen sänkyyn siirtymistä.
4. Sen jälkeen, kun on luettu YKSI kirja, laulettu YKSI laulu ja vähän silitelty ja peitelty, palvelu loppuu. Mihin tahansa kysymykseen vastauksena on: " huomenna sitten, nyt nukutaan" . Sama toistetaan jokaikiseen pompotusyritykseen. Eli huomenna halitaan, huomenna saa vettä, huomenna leikataan se kynsi, huomenna etsitään se nalle, NYT nukutaan...
Ja meillä oli suurin ongelma potalla ramppaaminen ja se sitten loppui, kun siihen suututtiin oikein kunnolla.
Vaikein vaihe meillä oli 2,5v-3v. Senkin jälkeen on vielä ollut yritystä, mutta ihme kyllä isin ja äidin illat menivät perille jo muutaman illan jälkeen. Eli pahinta on ristiinpompottaminen...
Tsemppiä! Kyllä ne lapset osaavat vedättää, jos huomaavat, että saavat periksi. Tässä iässä ne rajat vaan on asetettava.
Nyt meidän ex-pompottaja on 4-vuotias ja käy nukkumaan oikein nätisti. Vieressä ei todellakaan tarvitse istuskella.
monta kertaa milloin minkäkin verukkeen takia olohuoneeseen..oli pissahätä, kakkahätä, jano, selkään piti laittaa rasvaa, piti saada pikkuhousut jalkaan (vaikka ne oli jo..) jne. jne.. Ja peitto piti laittaa päälle miljoona kertaa, jos sattui pysymään sängyssä.
Yritimme puhua " vakavasti" että nyt tuon pitää loppua. Tyttö aina lupasi, mutta eihän se lupaus pitänyt...
Leikimme välillä kuuroa, emmekä reagoineet huutoihin mitenkään..joskus tepsi, mutta jos itku yltyi oikeaksi itkuksi, kävimme kyllä sanomassa lyhyesti hyvää yötä, jolloin rauhoittui nopeammin.
No, sitten yhtenä päivänä " heitinkin pallon" tytölle, ja kysyin että mitä ihmettä tekisimme tämän ongelman kanssa, mikäköhän auttaisi? Tyttö meni ihan mykäksi ensin ja ihmetteli että mitäs nyt.. No, sitten ehdotin (tosi innostuneella äänellä) että mitä jos tänä iltana kokeilisimme TAIKAPUSUA! Taikapusun kun saa EI TARVITSE enää nousta illalla sängystä! Eikö olisikin hyvä juttu? Joo, sanoi tyttö! :)
Ja niin kokeilimme illalla..." taikapusu" annettiin (ja sanottiin " pling!" ;) ) ja tyttö jäi kiherrellen sänkyyn....ja se toimi!! :) Siinä meni monta viikkoa ettei neiti hipsinyt enää sängystään...
Taika ilmeisesti hieman menetti voimansa tässä n. viikko sitten, mutta kun otettiin " tupla-taikapusu" käyttöön, jo taas sängyn vetovoima parani..
Eli meillä tämä oli ihan täysin vanhempien pompottelua, ja kuin vahingossa löytyi ratkaisu.. :) (ainakin toistaiseksi *kopkop*) Joskus tosiaan yllättävätkin keinot tehoavat, ja minustakin tuo " taikapusu" - teoria vain yhtäkkiä kumpusi " hädän hetkellä" , hih!
2,5v on tietysti vähän eri kuin reilu 3v, ehkä samanmoiset jutut eivät vielä mene läpi, mutta ehkä kannattaa kokeilla...
Meilla on 3v ja 4.5v lapset ja myös tuo pompotusvaihe on koettu muutamaan kertaan.
N. vuosi sitten lapsilla oli yhteisena tapana huutaa sangyissaan, ei siis itkea tai narista mitenkaan vaan huutaa ihan suoraa huutoa. Tama loppui kun olimme tarpeeksi monena iltana kayneet ovella sanomassa etta ei kannata huutaa, emme enaa aio tulla lastenhuoneeseen vaikka sielta kuuluisi mita huutoa. Ja sitten ei tosiaankaan menty enaa kertaakaan, eivat lapset jaksaneet kovin kauaa huudella kun siihen ei reagoitu.
Sitten yhdessa vaiheessa nuorempi tuli aina pois sangystaan. Kannettiin vain takaisin sankyyn, parina iltana sata kertaa, mutta sekin loppui aika nopeasti. Sitten seurasi pissalle- ja janottaa- pompotus. Nyt pissalla kaydaan ennen sankyyn menoa ja huoneessa oli yhdessa vaiheessa potta, jolla voidaan kayda jos ihan oikeasti pissattaa nukkumaanmenon jalkeen, ja vesimukit. Joka ilta toistetaan sama: " juo nyt sen verran ettei tarvitse pyytaa lisaa sitten kun aiti/ isi on toivottanut hyvaa yöta" .
Meilla on siis moneen kertaan jo koettu etta on vaan pysyttava loogisena, ei tarvitse suuttua lapselle pompotusyrityksista vaan pitaa se linja jonka on valinnut. Muutama paiva (ilta) tekee tiukkaa, mutta sitten pompotus menee yllattavan nopeasti ohi, jos vaan aikuinen jaksaa tosiaan pysya tiukkana...
kun itse istun pojan huoneessa kunnes nukahtaa. Välillä nukahti itsekseen, mutta nyt on taas hirveä huuto. Meilläkin halusi vettä, syliin, toisen tutin, joku kirja jne. Se loppui kun pidin kiinni lauseesta: " Ei, nyt on ilta, nyt nukutaan, huomenna taas jatketaan" .
Tänään on edessä tutista luopuminen, minulla on viikko lomaa, mutta pelottaa jo valmiiksi miten kamala viikonloppu on edessä... =(
Leijona76 & poika 2v4kk
Omakohtaista kokemusta ei tästä vielä ole, mutta tuttavani tekivät seuraavanlaisen tempun. Muksu kitisi nukkumaan menoa vastaan aikansa, kunnes perheen isällä meni ns. kuppi nurin. Hän sanoin tiukasti että kun ei sitten nukuta niin sitten jukoliste valvot, mutta omassa huoneessa. Narrasi vielä lasta että äiti ja isi menevät nyt nukkumaan mutta sinähän valvot ja sänkyyn ei ole menemistä! Lapsi yritti pariin otteeseen hieman pelästyneenä mennä sänkyynsä, josta isi kävi lapsen nostamassa pois valvomaan. Lopulta lapsi itkeskeli jo että haluaa mennä nukkumaan, ja pääsikin sänkyynsä lopulta. Siihen loppui sen perheen nukkumaanmenopompotukset.
Aika radikaalia, mutta toimivaa, eikä lapselle jäänyt mitään traumaa.
Ollut kaikenlaista kiirettä viime viikolla ja viikonloppuna...Mutta kysyit siis että mitä mieheni tarkalleen ottaen teki " komentaessaan minut etäämmälle" .
Noh, asumme kaksikerroksisessa talossa, ja mies passitti minut vauvan kanssa alakertaan katsomaan telkkaria ja jäi itse uhmiksen kanssa ylös siten että jätti tytön sänkyynsä ja meni itse katsomaan viereiseen huoneeseen telkkaa.
Tyttö ei tietenkään pysynyt pedissä vaan kipitti isänsä perään ja vinkui kaikkea mahdollista. Aikansa mies kanteli tyttöä takaisin sänkyyn, mutta lopulta hän luovutti (ei tuntunut olevan mitään vaikutusta - mehän olimme kokeilleet tätä palauttamista jo moneen kertaan aiemmin) ja istui sängyn vieressä ja suoraan sanottuna painoi lapsen olkapäistä alas aina kun tämä yritti ylös...
Ja kuten sanoin, mulla otti koville. Tyttö huusi kurkku suorana, huusi tietysti vielä äitiä...Mutta kun kerraan oltiin aloitettu, en uskaltanut hiipiä ylös " pelastamaan" lasta vaikka mieli teki. Tiedän nimittäin, että siinä vaiheessa olisi tullut huutia mieheltä - ollaan sovittu, että toisen kieltoja/päätöksiä/toimintaa ei vesitetä lapsen silmien edessä. Ja onneksi sain hillittyä itseni, sillä vaikka keino oli rankka, se tepsi toivotulla tavalla.
Toivottavasti saatte tilanteeseenne selkoa, kuten myös ap!
kuonokas
Meidän poika on 2v7kk ja on myös kova pompottamaan iltaisin. Aivan sama onko nukkunut päikkärit (useimmiten ei nuku) vai ei.
Juuri tänä iltana poika taas kerran kiukutteli ja nimenomaan mulle. Oli tarkoitus, että isä nukuttaa (yleensä laulamalla) pojan. Mut poika halus, että äiti peittelee. Kun olisin peitellyt, niin ei halunnutkaan sänkyyn, kitisi vaan. Lopulta antoi laittaa peiton päälle ja poistuin huoneesta. Poika jäi kitisemään ja iskä laulamaan. Ei onneksi kauaa kestänyt, kun hiljeni.
Eilen illalla mä nukutin pojan ja sainkin laulaa samaa laulua monta kertaa.... aaargh! Aina kun lopetin, niin poitsu käski laulaa vielä... Sit kun lopulta sanoin, et nyt loppu laulut, nyt nukutaan, niin pojalta pääsi tosi haikea itku... Mutta mä en laulanut. Lopulta poika sitten nukahti. Oli nukkunut päikkärit, joten uni tuli vasta yhdentoista maissa.
Useimmiten illat menee kyllä suht hyvin eli ei ihan joka ilta pompotella.
Ja meilläkin on tota " äiti-kitinää" esiintynyt. Saattavat isonveljensä kanssa leikkiä ihan rauhassa keskenään, mutta kun menen samaan huoneeseen, niin pienempi haluaa syliin.
Ei tässä oikein neuvoa osaa, kerroin vaan omasta kokemuksesta. Sitä aina sanotaan, että pitää olla jämpti eikä sais antaa pompottaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Eiköhän se iän myötä helpota... Koittakaa jaksaa!