Työt, opinnot ja burnout kolkuttaa. Irtisanoutuisinko saman tien?
Teen tällä hetkellä 100% työaikaa, korkeakoulu opinnot minulla alkaa parin viikon päästä jolloin siirryn lyhyemmälle työajalle. Nyt kuitenkin on selkeä burnout, josta minulla on jo ennestään kokemusta. Totaalinen romahdus tuli eilen, tätä ennen olen viikon ollut pelkän väsymyksen takia itkuherkkä.
Jaksan normaalisti harrastaa ja tehdä kotitöitä omaa jaksamista kuunnellen, mutta nyt tuntuu ettei paukut riitä edes ajattelemaan töitä ja opintoja yhtä aikaisesti..:( opinnot koen sen verran tärkeäksi, etten haluaisi niistä jäädä heti pois.
Olen irtisanoutumista miettinyt, mutta sitten taas olen yrittänyt sinnitellä että pääsisin lyhyemmälle työajalle. En kuitenkaan tiedä miten sekään auttaisi loppujen lopuksi. Työni on fyysistä ja vajaalla tehty melkein vuosi, joten ihmettelen että olen edes tänne asti jaksanut. Lääkärille olen menossa uupumuksen takia.
Vastauksen osittain tiedä itsekin, mitä minun tulisi tehdä, mutta halusin vain avautua jonnekin. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (17)
Minä irtisanoutuisin ja keskittyisin aluksi vaan opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Olin jo aiemmassa ketjussa sitä mieltä, että mikset irtisanoutuisi saman tien. Sain silloin nuhteita siitä, että ehdottelen tällaista, olivat sitä mieltä että olet kypsä aikuinen päättämään asiasta itse.
Jätä se työsi, mitä sinulla on oikeasti pelättävää? Et pysty töitä tekemään, jos olet palanut loppuun. Etkä myöskään opiskelemaan. Et ole suoraan kertonut mitä työsi on, mutta kaikki viittaa sellaiseen, missä työntekijäpula riivaa. Ei sinulla oikeasti ole pelkoa, etteikö keikkatöitä löytyisi, sitten kun terveytesi sen sallii.
Keskity nyt palautumiseen, että pystyt aloittamaan ne opinnot! Irtisanoutumisilmoitus vetämään ja jos et saa saikkua koko ajalle, niin sitten käytät kertyneet lomapäivät pois.
Muistan sinut toisesta ketjusta ja yritin etsiä sitä äsken, mutta en löytänyt. Silloin tilanne oli siltä osin eri, että en vielä kokenut itseäni yhtä väsyneeksi kuin nyt. Parin viime viikon aikana realisoitunut tilanteeni ja jaksaminen.
Työni nyt ei ole mikään salaisuus, mutta sotealan töitä teen. Lääkärille tosiaan on nyt tällä viikolla tulossa aika. Palautumista tarvitsen ennen opintoja. Varsinaisesti ei ole pelättävää jättää työtä, mutta kolkuttelee se mielessä miten taloudellisesti pärjää. Se kylläkin on pienin murhe, jos työkyky menee siten ettei edes opintoja jaksaisi.
Itse paloin loppuun kun opiskelin, tein kahta eri työtä velkojen takia, lapsi oli pieni. Väsyneenä alkoi vielä lapsuuden puhumaton trauma vaivaamaan. Itkien ja väkisin puskien meni töihin ja kouluun kunnes läheinen haki mulle apua. Olin reilun vuoden poissa töistä ja opiskeluista. Olisi pitänyt aiemmin tajuta viheltää peli poikki. Kokeilin töihin paluuta 2kuukauden sairausloman jälkeen ja sitä iloa kesti muutama viikko. Sitten piti myöntää itselle että ei se parin kuukauden levolla selviä.
Tuosta on nyt kymmenisen vuotta ja kerran olen meinannut luisua samaan tappotahtiin töissä. On pitänyt opetella sanomaan ei. Edelleen välillä huomaan että alan tekemään liikaa mutta nyt osaan hiljentää ajoissa mutta tarkka saa olla.
Sitten kun on tarpeeksi uupunut ja loppu, niin siinä tilassa ei kykene enää tekemään mitään järkeviä päätöksiä,
tai lopulta ei pysty tekemään enää mitään päätöksiä. Toivoo vaan että tulis joku ratkaisu jostain ulkopuolelta.
Usein se tuleekin, esim. niin vakavan sairauden muodossa että ei tarvitse enää harkita minkään tekemistä.
Kuuntele itseäsi. Kannattaa nyt jo jäädä pois eikä sinnitellä. Mitä pahemmaksi burnis menee, sitä vaikeampi on toipua.
Ainakin haet apua/sairaslomaa.Pärjäätkö taloudellisesti jos irtisanoudut?Ettei tule sitten taloudellista stressiä?Jos kyllä niin sitten keskity opiskeluihin.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin haet apua/sairaslomaa.Pärjäätkö taloudellisesti jos irtisanoudut?Ettei tule sitten taloudellista stressiä?Jos kyllä niin sitten keskity opiskeluihin.
Mietin irtisanoutumista, jos mahdollisella sairaslomalla en ehdi palautua tai koe, että pystyisin työn ja opiskelun yhdistämään. Opintoihin on alkuun tarkoitus keskittyä, keikkatyötä olen miettinyt.
Pärjäisin siis ainakin jonkun aikaa taloudellisesti.
Kaivoin tämän vanhan ketjun kun olen samassa tilanteessa. Mutta kysymys kuuluu että miten voi irtisanoutua jos on sitten työtön ja opiskelee. Työkkäristä sanottiin jos irtisanoutuu ja opiskelee ammattikorkeakoulussa ei saa mitään mistään. Joo opintotuki muutaman sata euroa kuussa ei riitä lapsia elättämään kun aikuiskoulutustuki poistettiin.
On parempi sitten kuolla burnouttiin vanhalle työpaikalle ja lopettaa opiskelu. Kuin opiskella uusi työllistävä ammatti. Hemmetin surkea hallitus kun vei multa ainoat keinot levätä edes hetken. Sekä aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan. Olen ollut jo saikullakin työstä enkä keksi enää mitään ratkaisua. Vaihdoin jo kevyempään ja vastuuttomampaan työhönkin mutta ei burnoutista hetkessä palaudu.
Paina paina venytä ittteä lisää. Kunnolla vaan siitä se elämä alkaa. Tai sit käy ku mun vaimolle. Entinen uraohjus pystyy enää vetää jooga tuntei ja halailee puita..
Hyvin vedetty kaikki korkeakoulut yms täysin hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Paina paina venytä ittteä lisää. Kunnolla vaan siitä se elämä alkaa. Tai sit käy ku mun vaimolle. Entinen uraohjus pystyy enää vetää jooga tuntei ja halailee puita..
Hyvin vedetty kaikki korkeakoulut yms täysin hukkaan.
Joko sä mietit itsaria? Toi on hyvä indikaattori et aletaan olla aika viimeisillään.
Perseestä on tämä hallitus! Rikkaita itsekkäitä jotka ei tajua normaalielämästä mitään.
Pakko varmaan jatkaa töissä jos et halua kauheaa opintolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko varmaan jatkaa töissä jos et halua kauheaa opintolainaa.
Siinä ei paljon ole lainoilla väliä kun muutaman v päästä on sairaslomalla tai eläkkeellä.
Olin jo aiemmassa ketjussa sitä mieltä, että mikset irtisanoutuisi saman tien. Sain silloin nuhteita siitä, että ehdottelen tällaista, olivat sitä mieltä että olet kypsä aikuinen päättämään asiasta itse.
Jätä se työsi, mitä sinulla on oikeasti pelättävää? Et pysty töitä tekemään, jos olet palanut loppuun. Etkä myöskään opiskelemaan. Et ole suoraan kertonut mitä työsi on, mutta kaikki viittaa sellaiseen, missä työntekijäpula riivaa. Ei sinulla oikeasti ole pelkoa, etteikö keikkatöitä löytyisi, sitten kun terveytesi sen sallii.
Keskity nyt palautumiseen, että pystyt aloittamaan ne opinnot! Irtisanoutumisilmoitus vetämään ja jos et saa saikkua koko ajalle, niin sitten käytät kertyneet lomapäivät pois.