Vakavasti ylikuormittunut/loppuunpalanut
Hiijohoi!
Tulee tämäkin päivä eteen, kun kirjoitan ekaa kertaa vauva.fi -sivustolle ;)
Kirjoittelen saadakseni vertaistukea tai edes sympatiaa, ja toivon tietty välttyväni pahimmalta viisastelulta, vaikka onneksi itsetuntoni kestää aika paljon.
Olen 34-vuotias mies. Ajauduin 2 vuotta sitten kesällä todella vakavaan ylikuormitustilaan, minkä aiheutti säännöllinen kova treenaaminen ilman tarpeellisia keventelyitä. Toki taustalla ollut todennäköisesti muutkin arjen askareet, kuten työt, ajoittainen bilettäminen, keväällä 2020 sairastettu lievä korona jne. Keho ja mieli pettivät todella äkillisesti, kunnes olin aivan karmeassa jamassa fyysisesti ja henkisesti. Edessä oli pitkä ja tuskainen saikku, josta palailin töihin viime kesänä kevennetysti, vaikka olinkin vielä rehellisesti sanottuna hyvin huonokuntoinen.
Nykyään voin joo hieman paremmin, mutta edelleen hermostoni on ylivirittynyt enkä voi elää oireiltani normaalia arkea. Lääkärissä mut on tutkittu päästä varpaisiin, mutta keho on vaan yksinkertaisesti vikatilassa, mitä ei lääkkeillä tai vitamiineilla korjata, vaikka lääkitys on minua tässä tukemassa. Jaksan toisinaan olla optimistinen, että toivun ajan (vuosien) kuluessa sellaiseen kuntoon, että voin elää normaalia arkea. Antaisin siitä kaiken, mutta pelko hiipii aika ajoin takaraivooni, että oliko tämä nyt tässä, ja minkä vuoksi..? Senkö takia, että halusin ja näytinkin koko ajan todella hyväkuntoiselta ja menevältä teräsmieheltä? Menee omat prioriteetit ja arvomaailmat jltn osin ainakin täysin uusiksi.
Halusinpa vaan avautua tästä helvetistä, mistä kipuaminen kohti maanpintaa on vielä kesken. Onneksi olen taistelija, enkä aio luovuttaa. Elämänhalu on todella kova, mutta en voi tahdonvoimalla tästä nousta, vaikka sitäkin tietysti tarvitaan.
Nyyh.
Kommentit (11)
Nyt annat itsellesi aikaa palautua, ulkonäkö ei ole todellakaan tärkeintä vaan että voi itse hyvin. Otat rennommin, teet sen mitä jaksat. Kyllä sä vielä saat takaisin sen energian mitä joskus on ollut ja tiedät että et tee samaa virhettä uudestaan...
Hiijohoi vaan 🙂 Huoli pois, et ole saanut itseäsi johonkin lopulliseen vikasietotilaan. Sait nyt vaan aivan p*rkeleellisen opetuksen ja toipuminen vie aikaa. Itsellä ptsd ja olen huojennuksekseni oppinut sen, että joka ikiset aivot on mahdollista "uudelleenohjelmoida." Helppoa se ei kyllä ole ja vaatii pirusti töitä ja omistautumista.
Täällä täysin sama tilanne paitsi että olen nainen ja totaalisen masentunut ja uupunut lisäksi.
Otat vaan itseäsi niskasta kiinni. Tuollaiset loppuunpalamiset on nykypäivän synonyymi lorvikatarille.
Treenasitko luomuna, siis ilman aineita? Seuraatko sykettä ja verenpainetta? Jos on normaalia korkeampi syke heti herättyä, niin kannattaa ottaa rauhallisemmin. Onko ruokavalio kunnossa ja osaatko laittaa itse ruokaa?
Anna aikaa itsellesi. Nauti pienistä asioista. Voit esim. kuunnella vain tuulta. Telttaretki yön yli luontoon?
Eikö mieleesi ole tullut että työ pitää tehdä mutta harrastuksia voi jättää pois, Harrastukset pilaa monen hyvän työntekijän.
Aika rankka tilanne ap:lla, tuollainen täyspysähdys on vakava paikka ja toipuminen kestää kauan. Vaikka olisi kova halu parantua, se ei käy sen kautta, että tekee aina vain enemmän. Pitää löytää sopiva tasapaino kuormituksen ja levon välille. Kovasti tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin sama tilanne paitsi että olen nainen ja totaalisen masentunut ja uupunut lisäksi.
Harmi kuulla. Oletko kauan kärsinyt ja osaatko sanoa mikä laukaisi tilanteen?
Oli hyvä,, kun kirjoitit tänne. Uskon kuitenkin tilanteesi korjaantuvan. Saako sinun puolestasi rukoilla ihan hiljaa.