Vanhukset yhdessä kaupassa
Tunnen haikeutta kun itse menetin tuo. Yksin käyn kaupassa, yksin saan muistella elämää ja katsoa vanhoja valokuvia.
He kaupassa maskeissaan, lukien ostoslappuaan, neuvotellen, toinen saattaa suhahtaa, älä nyt tuota kallista ota. Huolehtivat ehtivätkö tilatulle taksille ja kotiin lääkkeille ajoissa.
Tai miksei ihan hyväkuntoisiakin harmaapäitä yhdessä.
Mietin miten turhasta joskus saatiin eripuraa. Monta justiina- kohtaa muuttaisin jos olisi saatu yhteinen vanhuus.
Kommentit (4)
Kyllä yksi hyvän vanhuuden kriteeri on päästä käymään itse kaupassa. Vaikka tilaisi painavampia ostoksia kotiinkin.
Toivon ettei ikinä tarvitsisi jäädä toisten varaan (edes lasten), saisin edes ne taksimatkat sitten kun kunto heikkenee.
Sama täällä. Ennen omaa yksinjäämistä katselin kateellisena harmaapäitä, jotka näyttivät vanhemmilta, kuin vastikään kuollut äitini. Nyt pariskuntia.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ennen omaa yksinjäämistä katselin kateellisena harmaapäitä, jotka näyttivät vanhemmilta, kuin vastikään kuollut äitini. Nyt pariskuntia.
Joskus miettinyt kun itselle käy kipeästi yhdessä köpöttelevät vanhukset ( puoliso sai vain muutamia eläkevuosia) miten kipeältä tuntuu vaikka heistä jotka ovat menettäneet oman äitinsä vaikkapa niin että lapsensa ovat syntyneet äidin kuoleman jälkeen, kuinka mummojutut on raskaita tai kaipaisi äidin hössötystä.
Mun mummi ei yksin kaupassa käynyt vaan poikansa kävi kerran viikossa mummin puolesta. Isovanhempani erosivat kauan sitten.