Lue keskustelun säännöt.
Luovuttamisen hyväksyminen
14.08.2022 |
On pakko hyväksyä, että en ole vahva tai hyvä ihminen. En jaksa kaiken kurjuuden, köyhyyden, kroonisten sairauksien ja yksinäisyyden keskellä lähteä enää edes yrittämään. Luovutan mieluummin kaikessa. Ei minulla ainakaan ole voimia yrittää jotain osa-aluetta elämässäni parantaa, kun eivät ne muut ongelmat mihinkään katoa. Pitäisi vain muka jaksaa lisää ponnistella ja kestää vielä se kaikki muu olemassa oleva roska.
Ei tule mitään. Ei minulla ole voimaa siihen.
Helpotus on suuri, kun luovutin kaiken. Ei tarvitse ponnistella vain epäonnistuakseen. Ja kun jättää kaikki velvollisuudet noudattamatta niin lopulta muut ihmiset päättävät, että nyt on aika poistua tästä maailmasta.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Ei ne muut ihmiset sellaista päätä.
Mutta jos passivoidut... elämää se on sekin, erilaista elämää. Ei kaikilla tarvitse olla valtavia päämääriä.
Kyllä ne päättävät, jos lopetan kaiken ja olen tekemättä mitään. Lopulta joko näännyn nälkään tai sitten sitä ennen minut haetaan johonkin muualle kodistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ennemmin ostamaan sen köyden. Pääset helpommalla ja muut pääsevät nopeammin sinusta eroon.
Hyvä vinkki, mutta olen päätynyt toiseen ratkaisuun. Sitten kun rahantulo lakkaa ja häädetään asunnosta niin toteutan sen.
Mitä jos antaisit vielä auttaville tahoille mahdollisuuden etkä jäisi nääntymään kotiisi? Että sanoisit suoraan, ettei voimat riitä. Taidat olla todella uupunut ja masentunutkin, mikä on ymmärrettävää, kun tarpeeksi kasautuu kuormitusta. Ehkä olisi hyväkin, että pääsisit kotoa joksikin aikaa jonnekin, jossa sinusta huolehdittaisiin ja saisit toivottavasti uutta näkökulmaa asioihin sekä voimaa jatkaa. Sekin voisi tuoda helpotusta, saada päästää irti kaikesta hetkeksi turvallisessa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos antaisit vielä auttaville tahoille mahdollisuuden etkä jäisi nääntymään kotiisi? Että sanoisit suoraan, ettei voimat riitä. Taidat olla todella uupunut ja masentunutkin, mikä on ymmärrettävää, kun tarpeeksi kasautuu kuormitusta. Ehkä olisi hyväkin, että pääsisit kotoa joksikin aikaa jonnekin, jossa sinusta huolehdittaisiin ja saisit toivottavasti uutta näkökulmaa asioihin sekä voimaa jatkaa. Sekin voisi tuoda helpotusta, saada päästää irti kaikesta hetkeksi turvallisessa ympäristössä.
En halua eikä siitä olisi apuakaan. Ainoa mikä voisi auttaa olisi, jos saisin sellaisen lääkityksen, että en tajuaisi vallitsevasta maailmasta enää mitään ja kuvittelisin asioita, jotka eivät olisi totta. Käytännössä siis aivojensiirtoa vastaavan pillerireseptin. Muuten mikään ei auta tai tosiasioita muuta. Elämä on mitä on. Menneeseen ei voi palata. omaa typerää persoonaansa ei voi muuttaa eikä kroonisia sairauksia parantaa.
Ei ne muut ihmiset sellaista päätä.
Mutta jos passivoidut... elämää se on sekin, erilaista elämää. Ei kaikilla tarvitse olla valtavia päämääriä.