Puhutaan (jälleen) vaapaaehtoisesta lapsettomuudesta (järkevästi)
Oon 33-vuotias. En ole koskaan seurustellut, kun kohdalle ei vain ole sattunut sopivaa. Kyllähän läheisyys kelpaisi, mutta en varta vasten kyllä ala ketään etsimällä etsimään. Yhden illan jutut ei oo mun juttu.
Kai muhun on joku joskus ihastunut, mutta en ole tuntenu samoin miestä kohtaan, niin ei ole siitä mitään tullu.
Töissä käyn ja maksan omaa kaksiota isohkossa kaupungissa.
Lapsiakaan en halua. Elämä ihan ookoo näin.
Muillakin vastaava?
Kommentit (6)
Aika monilla. Itsellä on kolme lasta. Minulla on kuitenkin parhaat ystäväni lapsettomia keski-ikäisiä, joilla ei ole intoa parisuhteeseen tai lasten hankintaan. Ikääkin jo sen verran ettei lapsia todellakaan heille tule. Jokainen elää tavallaan. Miksi tällainen aloitus edes?
Öö sinä kuulostat minulta, mutta en ole mikään ikisinkku. Toivottavasti kukaan ei sekoita ja luule.
Mä oon avioliitossa ja vapaaehtoisesti lapseton.
Vapaaehtoinen lapsettomuus on hieno asia. Maailmassa on jo aivan liikaa ihmisiä ja parempaa ilmastotekoa ei voi tehdä.
Kivalta kuulostaa ap. Mä taas olen yhden lapsen, teinin äiti. Tykkään olla äiti, mutta en missään nimessä haluaisi olla suurperheen äiti.