Pystyykö nelikymppinen enää rakastumaan niin että perhosia lentää vatsassa ja olo on lähes tuskaisa rakkaudesta?

Nyt vasta ekaa kertaa koin sellaisen ihastumisen. Jännitti nähdessä niin, että pulssi oli aina jotain miljoonaa.

Mulla tosin ei (onneksi) ole lapsia.

Pystyy. Koskaan en ole ollut hullummin rakastunut kuin 39-vuotiaana.

No ei se iästä ole kiinni. En ymmärrä miten joku voi edes ajatella noin. Itse olen 43v.

Ja mitä tekemistä yh:llä on sen kanssa tuntuuko perhosia vatsassa?

Jos kunnolla rakastuu / ihastuu niin sille ei voi itse tehdä mitään.

Jos et ala nyt hoitaa itseäsi ja hyvinvointiasi, et sitä jaksa kymmenen vuoden päästä enää tehdä senkään vertaa. Vielä olisi mahdollisuus löytää joku ihminen, jos ei asuinkumppaniksi, niin lenkkiseuraksi, illallisseuraksi tai vaikka leffaan-ehkä siitä voisi jotain syvempääkin syntyä. Jokainen tekee omien voimavarojensa mukaan, mutta tuttu juttu-kaikki aika menee velvollisuuksiin ja oma itse jää niin syrjään, ettei enää jaksa edes ajatella seksiä, mutta tosiasia on, että jos sinulla ei olisi noita kuormitustekijöitä elämässäsi, sinulla olisi aikaa hoitaa ja rakastaa myös itseäsi, olisit kenties jo kuntosalin jäsen, ostelisit kauniita vaatteita, humputtelisit ja hymyilisit ja kyllä se seksikin kävisi mielessä, koska kumppania kuitenkin etsisit. Ota itsellesi aikaa vaikka väkisin vain sitä varten, että huolehdit vain itsestäsi-kerran viikossa tekee jo hyvää ja joka päivä edes pienen hetken ajan antaa jaksamista arjessa. Ja ennen kaikkea-irtaannu kodista ja lapsista edes joskus, vaikka yhden, kahden päivän verran. Onneksi lapsesi ovat jo noin isoja, pärjäävät keskenäänkin jonkin aikaa.

Luultavasti jotain kropan biokemiassa epänormaalia, jos neljäkymppisenä vielä voimakkailla psykofyysisillä oireilla rakastuu. Rakastuminen laittaa nupin täysin sekaisin kuin kokaiini ja teini-ikäisenä tai hieman reiluna parikymppisenä ihmiset tuolla tavalla reagoi.

Jos vielä samaa tapahtuisi neljäkymppisenä, niin olisin huolissaan

Ovatko vuodet latistaneet tunne-elämäsi?

45-vuotiaana rakastuin aivan totaalisesti. Sitä ennen en tiennyt rakkaudesta mitään, olivat lähinnä ihastumisia. Rakastuminen on kestänyt vuodet, muuttunut syväksi rakkaudeksi.

Pystyy!

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti jotain kropan biokemiassa epänormaalia, jos neljäkymppisenä vielä voimakkailla psykofyysisillä oireilla rakastuu. Rakastuminen laittaa nupin täysin sekaisin kuin kokaiini ja teini-ikäisenä tai hieman reiluna parikymppisenä ihmiset tuolla tavalla reagoi.

Jos vielä samaa tapahtuisi neljäkymppisenä, niin olisin huolissaan

Ite en kokenut koskaan teininä tai parikymppisenä, vasta näin kypsällä iällä. Ja hyvä niin, oli epänormaalia tai ei. Nyt ei pysty hassaamaan koko elämää toisen mukaan kuten teininä olisin varmana tehnyt.

Pystyy. Rakastuin 38- vuotiaana. Nyt 43-vuotiaana olen edelleen hurjan rakastunut ja tämä on tosi rakkaus. Ei tätä voi verratakaan aikaisempaan 20 vuotta kestäneeseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti jotain kropan biokemiassa epänormaalia, jos neljäkymppisenä vielä voimakkailla psykofyysisillä oireilla rakastuu. Rakastuminen laittaa nupin täysin sekaisin kuin kokaiini ja teini-ikäisenä tai hieman reiluna parikymppisenä ihmiset tuolla tavalla reagoi.

Jos vielä samaa tapahtuisi neljäkymppisenä, niin olisin huolissaan

Ajatteletko sitten, että kaikkien paitsi teinien ja ihan parikymppisten suhteet ovat pelkkää kaveruutta ja käytännön sopimukseen perustuvia järjestelyjä vain?

Kyllä. Parisen vuotta sitten tapasin mukavan tuntuisen miehen ja rakastuin. Mies muutti luokseni melko pian, kun oltiin tutustuttu toisiimme. Ja saman vuoden kesällä muutimme omaan yhteiseen kotiimme. Yhdessä olemme vieläkin, meillä on hyvä olla näin

Kyllä. Minulle setaoahtui 45 v.